Hienoa Osmo!

Oheisen linkin takaa löydät tämän kuukauden nuoren vapaaehtoisen.

Kuukauden nuori vapaaehtoinen, Spray

Välipäiväterveisin
Laura

"Vuoret kertas kaiullaan... ja minä lauloin polvillaan, anna nyt se piste!"

Vuoden yksi kohokohdista, pikkujoulut, on nyt onnellisesti takanapäin ensiapuryhmän osalta. Tänä vuonna juhlimme ruoan ja ystävien seurassa uudella toimistollamme Puijonkadulla. Tila on todettu hyväksi ja toimivaksi myös näiltä osin.

Kuinka monta ensiapuryhmäläistä tarvitaan puuron keittoon?

Ainakin kaksi!

Tai enemmän.. Osaston puheenjohtajakin tarttui kauhaan!

Vieraat ovat alkaneet saapua..

Ja sitten päästään aloittelemaan. Tervetuloa pikkujouluihin, aloitetaan se Raskas Joulu - porukan Tulkoon joulu -biisillä. Tunnelma oli käsin kosketeltavissa!

"On äiti laittanut kystä kyllä..." tai Tanja on laittanut, mutta oli hyvää ja sitä oli riittävästi

Riikka ja Jari

"Lucia-neito" toi valon.. säästösyistä vain yhden tuikun voimalla

Ryhmäläisten taitoa musiikin suhteen testattiin jouluisessa Bumtsibumissa. Eräät ottivat homman jopa "niin tosissaan", että keksivät laulujen sanoja itse kalastaessaan pisteitä. Esimerkki löytyy blogin otsikosta 

Tässäpä vihjeitä

 

Oikeita lauluja löytyi helposti...

.. tai ei niin helposti..

...mutta hauskaa oli!

 Tietovisassa mitattiin vastausten oikeellisuuden lisäksi innovatiivisuutta ja "ytimekkyyttä".. 

Petteri Punakuonon nenä ei vilku ja vuotaa räkää, mitä teemme?

"Vaihdetaan paristot ja tilataan Motonetin verkkokaupasta uusi vilkku. Huudetaan amis apuun. Opetetaan Petteri niistämään tonttulakin tupsuun. Annetaan Petterille lumeen keitettyä Finrexiniä."

Paistaessaan torttuja Pipari-tonttu maistaa liian aikaisin kuumaa torttua ja polttaa hilloon sormensa. Mitä tehdään?

"Pipari-tontun on helppo katkoa vaurioitunut raaja, joten vammaa ei enää ole."

Matkalla lapsien luo Joulupukilla alkaa ajoviiman vuoksi ahdistaa henkeä ja koskea rintaan. Mitä tontut tekevät? 

"Joulupukki on menettänyt päällikkyytensä sairaskohtauksen vuoksi. Joulupukin lennonjohtokeskus määrää Petteri Punakuonoa suuntaamaan lähimpään Punaisen Ristin ensiapupäivystykseen."

Lahjoja jaettiin ja kiitettiin kuluneesta vuodesta. Tässä vaihtuu "diplomaattisin elkein" ensiapuryhmän johtajuus
Paavolta Jarille.

Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille!
Laura
-ensiapuryhmäläinen-

Täydellisiä muistoja

Aamulla muistot valtasivat mieleni. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Katsoin Raskasta joulua -porukan uutta musiikkivideota ”Tulkoon joulu” . Kyseisen musiikkigenren edustajistossa on monen monta laulajaa, joita kuuntelen joulun ulkopuolellakin ja joiden tekemisiä seuraan. Idoleitako? Ei suoraan, mutta musiikillisesti hyvin lahjakkaita miehiä (kyllä, tällä kertaa vain miehiä). Palasin musiikkivideota katsoessani ajassa taaksepäin useita vuosia. Palasin myös aivan eri vuodenaikaan. Yksi tekijä kuitenkin yhdisti aamuista hetkeä ja muistoani: Tony Kakon silmät...

Olin päivystämässä SPR:n kautta taannoisessa Kuopio Rockissa. Kyseisen vuoden pääesiintyjänä Kuopioon oli saapunut Sonata Arctica solistinaan kukas muukaan kuin Tony Kakko. Vaikka monesti olenkin epäonninen, tällä kertaa onni oli kuitenkin suosinut minua. Kuten varmaan olette tienneetkin/huomanneetkin, ensiapupäivystäjät sijoitetaan ”suurten” keikkojen ajaksi ennalta sovituille paikoille niin, että he saavuttaisivat yleisöjoukon (ja artistijoukon) nopeasti. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että yksi pari on yleisön ja lavan välissä turva-aidan ”paremmalla” puolella ja yksi tai kaksi paria yleisön ”takana”. Päivystyspaikkani Sonata Arctican keikan aikana olisi aivan eturivissä.

Jo pelkästään se, että pääsisin katsomaan yhtä Suomen hienoimmista raskaan musiikin bändeistä riitti nostamaan fiilistä. Lisäksi laulaja mielenkiintoisine silmineen (olen edelleenkin sitä mieltä, että niiden silmien takana on tarina, jota hän ei hevillä eikä polkallakaan kerro kuulijoilleen, pitää vain arvoituksenaan), merirosvomaisine ulkomuotoineen ja korvia hivelevine lauluäänineen olisi siinä muutaman metrin päässä vain minua ja yleisöä varten. Tiedän, että tämä kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta joskus täytyy vain heittäytyä nauttimaan.

Kuvanlaatu ei kerro kaikkea, mutta keikka oli juuri sellainen kuin odotinkin...

Esiintyminen oli loistava. Yleisö osasi käyttäytyä, mikä tarkoitti, että mitään ei tapahtunut. Saimme kaikki rauhassa nauttia kesäyöstä ja musiikista... kylmät väreet selässä kulkien.

Palataanpa tähän aamuun. Kuopiolainen Tarot-muusikko Tuple Salmela laulaa omaa osuuttansa kappaleesta. Sitten Tony Kakko, eikun vain paranee! Ja kun musiikki rauhoittuu musiikkivideolla, esiin tulevat ensin siniset ”lempeämmät” silmät, sitten koko mies. Marco Hietala. Kappale on täydellinen! Mutta niin on myös muistot kesien rock-festareilta, joissa olen herroja päässyt livenä näkemään.

Jo jouluisin ajatuksin,

Laura

-ensiapuryhmäläinen-

ps. Tahtoisitko sinäkin täydellisiä kokemuksia ja muistoja? Se on täysin mahdollista. Ilmainen Ensiapuryhmän tutustumiskurssi järjestetään Kuopiossa 11.1.14 klo 12-17. Kurssi on tarkoitettu kaikille ensiaputoiminnasta kiinnostuneille eikä aiempaa ensiapuosaamista vaadita. Ilmoittautumiset 15.12.13 mennessä joko sähköpostina osoitteeseen jari.jokinen(a)sprkuopio.com tai puhelinnumeroon 040-544 2602.

Osastomme muuttaa.. ensiapuryhmän osuus on nyt suoritettu

Osmo suunnittelee auton sisältöä.. hieman toispuoleistako?

Se mikä ei vasaralla irtoa, sitä ei tarvita!

Hylly mukaan ja menoksi!

Jokaiselle tavaralle löytyi omat paikkansa..

... Riikan järjestelmällisyydellä!

Loppusuoralla jo vähän hymyilyttikin

"Rahat tai tonkka!"

Reddie-koirakin osallistui muuttotalkoisiimme

Herra Dunant seurasi tyytyväisenä askareitamme

Löydä oma tapasi auttaa

Lieköhän muilla osastoilla tiloissaan yhtä hienoja seiniä?

Ensiapuryhmäläinenkin on päässyt seinälle

Kahvitauko a´la Osmo ja Jari

Kaikella on oma paikkansa

Loppusiivous ja kaikki on valmista!

Laura
-ensiapuryhmäläinen-

ps. Osastomme uusien toimitilojen avajaiset pidetään tulevana lauantaina 16.11.2013 klo 10-15 osoitteessa Puijonkatu 9.

Nils Holgerssonin.. eikun Holger-Nielsenin menetelmä ja muita elvytysoppeja

Tänään harjoittelimme jälleen elvytystä ensiapuryhmämme kanssa. Kertaus on opintojen äiti ja kuten sanotaan, koskaan ei voi harjoitella liikaa. Kouluttajamme Heikki Sederholm muistuttikin, että tutkimusten mukaan jokaisen tulisi harjoitella elvytystä kolmen kuukauden välein, jotta taito pysyisi taitona eikä vain tietona. Kouluttaessaan Heikki sivusi ”vanhoihin” elvytysohjeisiin, joita jäin pohtimaan. Joskus kouluaikoinani tuli lueskeltua Finnanest-lehdestä elvytyksen historiasta ja onneksi nämä artikkelit löytyivät myös internetin ihmeellisestä maailmasta.

Tapani Tammisto ja Christine Tammisto ovat koonneet Finnanestin vuoden 2008 vuosikertaan neljä artikkelia käsittävän juttusarjan ”Elvytys Suomen lääketieteellisissä julkaisuissa”. Artikkeleissa käsitellään elvytystä toki lääketieteelliseltäkin kantilta, mutta paljon ”Trivial Pursuit”-tason tietoakin niistä sai. Tahdonpa jakaa teille niistä muutaman.

Minkä luulet olevan ensimmäinen maininta, mitä elvytyksestä on löydetty? Se on Raamatusta. Vanhan Testamentin 2. Kuningasten kirjassa mainitaan profeetta Elisan elvyttäneen lapsen panemalla suun suuta vasten, kädet käsien päälle ja laskemalla itsensä lapsen päälle. Muutaman kerran näin tehtyään lapsi oli aivastanut seitsemän kertaa ja avannut silmänsä. Voitko uskoa tätä?

Alkujaan elvytys on ollut siis jonkin sortin puhalluselvytystä. Tämän todistaa myös herra Paracelsuksen 1500-luvulla käyttämä ”palje”-tekniikka. Hän siis esitteli ihmisille, kuinka erillistä paljetta käyttämällä kyettiin elvyttämään koiria vain puhaltamalla ilmaa, elämän yhtä eliksiireitä, suoraan keuhkoihin.

1700-luvulla elvytystä (edelleen puhalluselvytystä) ajettiin kansan tietouteen hukkuneiden auttamismuotona. Lontoossa ja Amsterdamissa oli jopa omia yhdistyksiä elvytystä varten. Elvytysohjeet painettiin jopa osaksi almanakkaa. 1780 eräs Tenholalainen äiti löysi kaksivuotiaan lapsensa hukkuneena ja ohjeiden mukaan toimimalla pelasti tämän hengen – suusta suuhun elvytyksellä!

Osaatko sanoa, mikä lisäsi elvytysten määrää 1800-luvulla? Anestesian eli kansan kielellä nukutusten lisääntyminen operaatioiden aikana. Menetelmät eivät tuolloin vielä olleet kovin kehittyneitä. Potilaan tilan seuraaminen tapahtui lähinnä tarkkailemalla potilaan pulssia ja hengitystä (mitä muuten mekin teemme nykypäivänä!) ja mikäli vointi alkoi laskea, vähennettiin anestesia-ainetta, kuten kloroformia, tai päädyttiin elvytyksiin.

Vielä 1916 ilmestyneessä suurelle yleisölle tarkoitetussa ensiapuoppaassa neuvotaan antamaan tekohengitystä jokseenkin näin:

• Avaa kiristävät vaatteet, poista hengitystie-esteet ja avaa hengitystiet nostamalla mandibulaa.
• Käännä potilas vatsalleen, kohota jalkoja ja käännä pää sivulle.
• Laskeudu polvillesi ja painelle suorin käsin potilaan lanneseutua ja rintakehän alaosaa. Tämä aiheuttaa uloshengityksen.
• Auttajan ojentautuessa ja lopettaessa painamisen tapahtuu sisäänhengitys passiivisesti.
• Toista tätä 15-20 kertaa minuutissa.

Toki poikkeuksia tähänkin tekohengitysmenetelmään oli, kuten hukkuneen elvytys.

Jotta pääsisimme kohti nykyaikaa täytynee vielä paljastaa, että painantaelvytys eli ulkoinen sydänhieronta tuli osaksi elvytystä vasta 1960-luvulla. Painantaelvytys otti kuitenkin huonosti tulta alleen, sitä kehotettiin käyttämään esimerkiksi silloin kun odotettiin, että instrumentit ovat valmiina, jotta potilaan rintakehä voitaisiin avata ja antaa sydänhierontaa suoraan sydämeen TAI jos pikaisesti suoritettavaan rintakehän avaamiseen ei ollut mahdollisuutta. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja nykyäänhän kehotetaan pelkästään painelemaan, mikäli on epävarma puhaltamisesta. 

Eiköhän siinä ollut jo paljon ”triviaalitietoa”. Noh, sinulla varmaan heräsi kysymys, mitä Holger-Nielsenin menetelmä tarkoittaa. Sen sinä joudut kaivamaan internetin kätköistä itseksesi. Enkös ovelasti saanutkin sinut lukemaan koko jutun loppuun? Tai jospa nyt kuitenkin hieman auttaisin sinua. Tsekkaa menetelmä ohessa olevasta linkistä. H.N. method

Elvytysterveisin

Laura

-ensiapuryhmäläinen-

Lähteenä olen käyttänyt neljää eri artikkelia Tapani ja Christine Tammistolta (Finnanest 2008). Näiden nimet ovat:

• Puhalluselvytyksestä takaisin puhalluselvytykseen,
• Kolme ensiapuopasta yleisölle,
• Moderni anestesia Suomeenkin ja
• ”Elvytyshoito vaatii päättäväisyyttä, innostusta ja uskoa”.

Hyvä me, maallikkoauttajat!

Lehdet ovat kirjoittaneet jälleen useista tapauksista, joissa maallikkoauttajat ovat pelastaneet ihmishenkiä. Yleisesti ottaen nämä tapahtumat ovat olleet tilanteita, joissa henkilö on mennyt elottomaksi. Onni oli ollut läsnä monin tavoin: Paikalla oli ollut joku, joka kykeni näppäilemään puhelimeensa 1-1-2. Paikalla oli myös ihmisiä, jotka tahtoivat tulla auttamaan. Mikä kolmas onni oli matkassa, oli paikalla myös henkilöitä, jotka kykenivät aloittamaan maallikkoelvytyksen. Pisteenä i:n päälle paikalla oli myös defibrillaattori, joka tehosti elvytyksen vaikutuksia, koska joku oli osannut hakea sen ja kytkeä sen toimintaan. Monta muuttujaa, joista yhdenkin puute olisi voinut johtaa kokonaan toisenlaiseen lopputulokseen. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013101917625782_uu.shtml ; http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/sivulliset_pelastivat_miehen_hengen_tikkurilassa/ )

Oletko kuullut, että Ruotsissa testataan ihmisen ja teknologian yhteistyötä uudella tavalla elvytystilanteissa? Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ”elvytysreserviin”. Liikkuessaan jokapäiväisissä toiminnoissaan voi kännykkäsi kuitenkin hälyttää. Hätäkeskus on lähettänyt sinulle apukutsun elvyttämään jonnekin lähellesi. Kuinka järjestelmä sitten toimii? Älypuhelin sovellukseksi lähettää paikannustietoja, joiden perusteella etsitään 500 m sisällä olevat elvyttäjät, lähetetään heille viesti ja osoite, jossa elvytystä tarvitaan. Samaan aikaan tietenkin myös ammattilaisapu on matkalla kohteeseen. Tukholmassa tehdyn testauksen mukaan yli 50 %:ssa tapauksista maallikko oli paikalla ennen ambulanssia ja peruselvytys oli aloitettu. Reserville olisi siis käyttöä. 

Ennen kuin pääsemme kuitenkaan käsiksi ”elvyttäjäreserviin” voimme hyödyntää älypuhelimiamme muulla tavoin. Punainen Risti on luonut älypuhelimiin sovelluksen, josta löydät ensiapuohjeet tavallisimpiin, yleensä toimintaa vaativiin tiltanteisiin. Sovellus on ilmainen ja sen voi ladata Punaisen Ristin sivuilta (http://www.punainenristi.fi/uutiset/20130925/mobiilisovellus-tuo-punaisen-ristin-alypuhelimeen). Lataa siis sinäkin oma sovelluksesi muistin tueksi ja käytä omaa järkeäsi onnettomuuspaikoilla: Kaiva puhelimesi esiin avun saamiseksi, älä ottaaksesi kuvia tai videota!

Kyllähän se niin on, että ilman meitä ensiaputaitoisia moni tilanne jäisi vaille oikeanlaista toimintaa. Uusi vuosi lähestyy. Kehontankin siis kaikkia lukijoita tekemään uuden vuoden lupauksen ja opettelemaan, muistuttamaan mieleen tai kertaamaan jo opittua ensiavun tiimoilta. "Kukaan ei ole seppä syntyessään, onneksi on aikaa takoa!"

Laura 

-ensiapuryhmäläinen-

ps. Tiesitkö, että eilen tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun Genevessä loppui konfrenssi, jonka toimikunta määritteli Henry Dunant'n ajatusten pohjalta avustusjärjestöjen tehtävät ja jonka seurauksena Punaisen Ristin liikkeemme perustettiin. Toimikunnasta muodostui Punaisen Ristin kansainvälinen komitea.

Silminnäkijä

Lähdin viime perjantaina paistamaan makkaraa Iso Valkeisen laavulle alkuillasta. Sytytin tulet laavulle saatuani apua puiden pilkkomisessa ystävältäni. Ystäväni lähti hotellille viettämään aikaa. Istuskelin laavulla ja odottelin hiillosta, kunnes alkoi tapahtua.

Iso Valkeisella näkyi vene, josta alkoi kuulua riitelyn ääniä. Mies ja nainen riitelivät kovaäänisesti veneessä. Yhtäkkiä järveltä kuului molskahdus ja vene alkoi upota jolloin veneilijät joutuivat veden varaan. En tiennyt yhtään, miten minun olisi pitänyt toimia. Kallantiellä meni autoja suuntaan jos toiseenkin eikä kukaan huomannut, että liikuin laavulla hätääntyneenä vain pelkän otsalampun turvin, koska tuli ehti sammua kesken kaiken.

Laavun lähellä ei näkynyt ketään ja hätäännyin lisää. Etsin rannasta paikkaa, josta olisin päässyt uimalla pelastamaan veneilijät. Tiesin, että on kiire, koska järvellä oli aivan hiljaista lukuun ottamatta viereisen moottoritien ääniä. Olisi siis päästävä pian heidän luokseen. Laavua ympäröivä maasto oli hieman epätasaista, enkä meinannut pysyä pystyssä, koska rannasta ei tahtonut millään löytyä paikkaa, josta olisin päässyt uimaan.

Kallantiellä liikenteen äänet harvenivat, eikä muita ihmisiä näkynyt missään. Mieleen ehti jo tulla saunavuoro sekä makkarat, jotka ilmeisesti maastossa pyöriessä hukkasin.

Huomasin sivusilmällä laavun takaa auton valot, mutta en osannut kiinnittää niihin huomiota, koska koko järvi oli aivan musta ja järven synkkyys oli kadottanut silmistäni kadonneet. Järveltä ei edelleenkään kuulunut äänen ääntä. Näin kuitenkin vastarannan laiturilla ihmisiä valon kanssa. Ehkä joku toinenkin oli sittenkin huomannut onnettomuuden ja saapunut apuun.

Järveltä alkoi taas kuulua ääniä, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. En tiennyt keitä sinne meni ja mitä he tekivät. Pian kuulin puhetta takaani, mutta en kuullut sanoja tai lauseita. Keskityin vain olennaiseen – siihen, että pääsisin auttamaan miestä ja naista vedessä, jotka tumma synkkä vesi oli jo jonkin aikaa sitten kadottanut silmistäni.

Paikalle saapui punaisissa vaatteissa olevia ihmisiä, jotka esittelivät itsensä Suomen Punaisen Ristin etsintäautopartioksi. Yritin hätääntyneenä kertoa, mitä oli tapahtunut ja pyysin heiltä apua. Kerroin jo etsineeni paikkaa, mistä lähtisin uimaan. Minulle kerrottiin, että järvellä on jo pelastustyöt käynnissä, koska VAPEPA oli myös saapunut paikalle poliisin kanssa.

Paikalle saapuneet henkilöt yrittivät rauhoitella ja auttaa minua. He eivät päästäneet minua kylmään syksyiseen veteen uimaan. He olivat saapuneet paikalle juuri siksi, että minäkin pääsisin pimeältä järvenrannalta pois ja saisin apua sokkiini. Kuulin vain sanojen seasta, että olisin sokissa. Toimintani oli mielestäni normaalia, koska olisin vain halunnut auttaa järveen joutuneita ihmisiä.

Koko ajan luonani ollut mies piteli minua kiinni, etten lähtisi järveen uimaan, koska paikalla oli jo apua. Mies ja muut henkilöt rauhoittelivat minua. Kunnes olin rauhoittunut tarpeeksi, lähdimme autolla läheiselle hotelille, jota sanottiin johtopaikaksi.

Sisälle saavuttuani luokseni tuli kaksi naista, jotka pyysivät minua istumaan alas. Sain sisällä jutteluapua henkisen tuen ryhmältä. Juttelu sai minut rauhoittumaan ja sain kuulla lisätietoja, että henkilöt oli pelastettu vedestä.

Jos VAPEPA ja SPR eivät olisi saapuneet paikalle, järveen pudonneet henkilöt olisivat todennäköisesti hukkuneet ja/tai menehtyneet hypotermiaan. Olisin myös itse todennäköisesti väsynyt uintimatkallani ja vajonnut järveen.

VAPEPA ja SPR tekevät tärkeää yhteistyötä viranomaisten kanssa. Molemmista järjestöistä vapaaehtoiset ihmiset lähtevät omalla vapaa-ajalla etsintöihin sekä avuksi muihin tilanteisiin missä virnaomaiset tarvitsevat vapaaehtoisia ja mihin esimerkiksi poliisi on pyytänyt apua. Molemmissa järjestöissä vapaaehtoiset ovat käyneet etsintä- ja ensiapukursseja turvatakseen ihmisten avunsaannin ja pitääkseen oman osaamisen ja tietotaidon ajan tasalla.

Mielestäni on tärkeää, että VAPEPA, SPR ja viranomaiset tekevät yhteistyötä, koska viranomaisilla ei aina riitä omia resursseja vastaavanlaisiin tilanteiseen. Poliisi ottaa yhteyttä VAPEPA:n johtoon ja vapaaehtoisille lähtee tekstiviesti tapahtuneesta sekä ilmoitus kokoontumispaikasta. Toiminta ei katso kellonaikaa, joten vapaaehtoiset saattavat lähteä keskellä yötä auttamaan avuntarvitsijaa.

Tässäkin tilanteessa olisi voinut tulla kolme kuolonuhria, jos toiminta ei olisi ollut nopeaa ja ammattitaitoista. Kaikki kuitenkin pelastuivat viranomaisten ja vapaaehtoisten avulla. 

Mira 

-ensiapuryhmäläinen-

ps. Tämä tarina on ote viime viikonloppuna pidettyjen Ensiapuzäpinöiden harjoituksesta.
 

"Zäpinäkapula" on nyt saatettu eteenpäin seuraavalle järjestäjälle (Kuva:Jari Jokinen)

Apua sinun avullasi

Bonus ja "mamma"

Bonus "isin" kanssa

Olen ensikertalainen Nälkäpäivä-kerääjänä tai muutoinkin Punaisen Ristin riveissä. Mukaan minut houkutteli ”mammani”, joka toimii aktiivina ensiapuryhmässä. Myös ”isi” oli lähdössä mukaamme.

Nukuin edeltävänä yönä pitkät yöunet tarkoituksella. Mielestäni väsynyt ja haukoitteleva kerääjä ei anna itsestään kaikkea. Pakkauduimme autoon ja aikuiset hakivat Sektorin alakerrasta keräyslippaan sekä liivit itselleen. Minähän testailin omaa, vanhasta keräysliivistä pienennettyä ja muokattua, liiviäni jo eilen illasta kotona.

Bonuksen spanielikaverit

Valitsimme yhdessä keräyspaikaksemme Valkeisenlammen ympäristöineen. Ajattelimme, että kaunis aurinkoinen sää houkuttelisi ulos paljon ihmisiä. Ajatuksissamme oli myös, että seutu on perheystävällinen paikka kerätä. Olipa lammella katseltavaa ja koettavaa minullekin. Sain ainakin paljon kavereita...

Metsästyskoiran mielenkiinto karkasi
välillä muuhunkin

Olen toki käynyt lammella ennenkin, mutta joka kerta uudet tuoksut vievät minua mukanaan. Touhotin mennä eteenpäin ja minulle piti myös hieman huomautella ”arvokkuudesta” jota Punaisen Ristin kantaminen hieman enemmän vaatisi. Siispä löysäsin tahtia, suoristin ryhtiä ja vaihdoin olemukseni astetta aatelisempaan suuntaan.

Ilmeisesti ihmiset pitivät siitä, että olimme porukalla keräämässä. Pääsääntöisesti ihmiset kulkivat hymyillen ohitsemme, mutta osa pysähtyi jututtamaan ja osallistui keräykseen. Osa totesi meidät nähdessämme, että ”täytyykin muistaa kauppareissulla antaa rahaa keräykseen”. Tunsimme olomme tärkeiksi. Vaikka emme ajallisesti keränneetkään kauaa tai saaneet suurta määrää lahjoituksia, olimme kuitenkin osallistuneet ja kantaneet kortemme kekoon. Ilman meidänlaisiamme vapaaehtoisia, niin kerääjiä kuin lahjoittajiakin, ei Nälkäpäivä tuottaisi tulosta. Apua saa vain meidän avullamme.

Siispä haastan kaikki keräämään!

Hae oma lippaasi kauppakeskus Sektorista (Puijonkatu 23, torin kulmalla)

perjantaina 13.9 klo 10-18 tai lauantaina 14.9 klo 9-15

ja osallistu vaikkapa vartti hyvän asian puolesta!

Sir Bonus

-Nälkäpäivä-kerääjä-

ps. Saanko mä nyt niitä possukorvia?

London Calling!

Olimme puolisoni kanssa 5 päivän lomareissulla Englannissa, tarkemmin ottaen Lontoossa. Voin suositella kaupunkia kaikille, joita pitkät päivät ja kävelymatkat eivät haittaa. Jo muutamassa päivässä ennätät nähdä todella paljon. 

Kierroksellamme törmäsimme myös British Red Crossin myymälään.. tai oikeastaan kahteen. Vain toisessa kävimme sisällä. Myymälät toimivat (ymmärryksemme mukaan) hyväntekeväisyysmyynti -periaatteella, kuten oma Konttimme. Eroa Konttiin ja brittimyymälään oli vain tuotteiden hinta ja alkuperä. Siinä missä Kontti on jokaisen ostospaikka, oli brittiversio tarkoitettu hieman varakkaammille henkilöille. Halvin hinta, jota onnistuin kierroksellani näkemään, oli £30 (reilusti yli 30 euroa). Tuotteetkin olivat hieman erilaisia.. vintagea ja merkkivaatteita. Lahjoittajat ovat olleet oikeasti rikkaita, ostajat joutunevat olemaan myös keskitasoa varakkaampia. 

Westminsterin myymälä (Aivan Buckinhamin palatsin takana)

Chelsea/Kensingtonin myymälä

Mihinpä muuhun kiinnitin huomiota. No terveydenhuoltoon tietenkin. Ensihoitoon on iso kaupunki kehittänyt hienoja apuvälineitä, jotta vasteajat pysyisivät pieninä. Ensimmäisenä päivänä törmäsimme kahteen parkissa olevaan Volvo-farmariautoon, jotka olivat varustettu takapenkkiä myöten kaikella mahdollisella. Autoissa ei ollut potilaankuljetusmahdollisuutta, mutta hoitotavarat siirtyivät hyvin paikasta toiseen. Toisena päivänä puolestaan näimme polkupyöräambulanssin tositoimissa. Pyörän selässä kulkenut ensihoitaja/lääkäri oli saavuttanut potilaan nopeasti ja potilas siirrettiin ambulanssin sisälle sen saapuessa paikalle vasta myöhemmin. Lontoossahan on hieman eri määrä autoja, kuin meillä pääkaupunkiseudullakaan. Muutenkin liikenne on eritempoista. Jopa poliiseille soitetaan torvea, jos he sattuvat hidastelemaan.

Ambulanssi-Volvot

Polkupyörä-ambulanssi

Ulkomaanterkuin 
Laura
-ensiapuryhmäläinen-

ps. Paikallisessa Guinness-ravintolassa isäntä ilmoitti tyytyväisenä "harrastusten kohtaavan".. ja niinhän siinä oli ehkä käynytkin. Seinällä olleessa Guinness-etikettejä esittelevässä julisteessa komeili, mikäs muukaan, kuin Punainen Risti!

Samaisessa keräyksessä 15.9.2012

Sain siistin sisätyön Sokoksen alakerrasta. Ihmisiä kulki ohi kaiken aikaa ja lahjoituksia tuli tasaiseen tahtiin. Kommentit vain positiivisia!

Iltapäivällä istuimme Veripalvelun tiloissa aitiopaikalla toisen kerääjän, Marttilan Sinikan ja Nuutisen Jounin kanssa kuulemassa ja katsomassa, kun kirurgi Jorma Salmela esitelmöi, mihin Punaista Ristiä tarvitaan tänä päivänä maailmalla. Saimme tietoa Haitin maanjäristyksen avustustoiminnasta, Lähi-Idän konfliktialueilta, Pakistanista ja monista muista kriisikohteista. Jorma selvitti, miten apua viedään maanjäristyksen uhreille vaikeakulkuisten vuorten kautta. Miten kenttäsairaala toimii paahtavassa helteessä lähes ilman sähköä ja vettä, kun murtuneiden ja katkenneiden raajojen vetolaitteina on käytössä teknisinä apuvälineinä vain hiekkasäkkejä! Miten vähäinen henkilökunta saa pelastettua sadoista uhreista vastasyntyneitä, äitejä, lapsia, pahoin palaneita, jalkansa ja kätensä menettäneitä... Harmi heidän puolestaan, jotka jäivät pois esityksestä!

Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia pelastajina kriisialueilla. Siksipä tehtävänämme on antaa apua siellä, missä pystymme. Nälkäpäiväkeräyksen kautta se on helppoa. Muutaman tunnin lipaskeräyksellä on kenellä tahansa mahdollisuus auttaa kotinsa tai perheensä menettänyttä, maanjäristyksen uhria, vaikeasti sairasta tai muuten syrjäytynyttä. Takuuvarmasti tulet saamaan noista tunneista itsellesi pitkäksi aikaa hyvän mielen. Sen takaan noin 25 kertaa keräyksessä mukana olleena.

Riitta

-Nälkäpäiväkerääjä-

Nälkäpäiväkeräyksessä joskus vuonna 1988

Räntäsateisena marraskuisena aamuna Urpo Jääskeläinen lähti heti neljän aikaan hakemaan Rissalasta armeijan kenttäkeittimiä torille. Seuraavaksi käytiin Lihakunnalta hernekeitot. Eeva-Liisa Leinonen Maa- ja Kotitalousnaisista saapui aamuvarhaisella Upin seuraksi sopan keittoon. Kohta saatiin lisää työväkeä ensiapuryhmästä ja ystäväpalvelusta. Näin päästiin myymään valmista keittoa kahdeksan aikaan töihin kiiruhtaville.

Lipaskerääjät liikkuivat torilla ja keskustan tuntumassa aina ilta kuuteen asti. Punaposkiset innokkaat nuoret; Kati Kauppinen, Tiina Sarvi, Anita Sundberg, Teemu Markkanen ja Sami Laitinen virittivät tunnelmaa Jaakko Kullan sävelin: "Nälkäpäivä, Nälkäpäivä, keräys, keräys, Punaisen Ristin, Punaisen Ristin, auta nyt, auta nyt! Lippaat täyttyivät penneistä, markoista, seteleistä ja joskus saimme jopa satamarkkasia. Taidettiinpa leikkimielisesti kilpailla, kuka nappaa parhaimman keräyspaikan ja suurimman saaliin.

Iltakuudelta räntäsade oli hiipinyt toppatakin läpi ja kostuttanut sopivasti koko kehoa. Palasimme Iiris Kiiskisen kanssa noin neljättä täyttä lipasta tyhjentämään torille asuntovaunuun. Yritimme auttaa teltan purkutoimissa ja kotiuduimme kevein mielin ja askelin kohti seuraavaa Punaisen Ristin koitosta.

Riitta Lappalainen

-Nälkäpäivä-kerääjä-

ps. Nälkäpäivä lähenee. Ole sinäkin mukana 12.-14.9.2013. Nälkäpäivä 2013 - Sinut on haastettu!

Rosvopaistia kunniakansalaisten kanssa

Tiistaina 13.8. Kuopio-Hallilla herättiin aikaiseen aamuun. Aamulla neljältä ensimmäiset ”rosvot” saapuivat lämmittämään kuoppia koivuhaloilla. Varsinainen rosvopaisti (250 kg lampaanlihaa) oli aseteltu kuoppiinsa neljä tuntia myöhemmin. Kuusi tuntia muhittuaan se tarjoiltiin leipäjuuston, tomaatin, kurkun ja pikkelssin kera sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen.

Paisti vielä muhimisvaiheessa

Kyseessä ei ollut toki ensimmäinen kerta, kun näin tehtiin. Jo kymmenien vuosien ajan Suomen kunniakansalaisille on järjestetty rosvopaistilounas muun muassa Finnairin, kuntien ja puolustusvoimien ”yhteishankkeena”. Tänäkin vuonna Kuopion paistille odotettiin 1300 vierasta, eikä varmasti paljosta jäänyt puuttumaan. Kuopio-Hallin piha täyttyi eri puolilta Savoa tulleista linja-autoista. Vanhin paikalle saapuneista oli 100-vuotias veteraani Mikkelistä. Huikeaa.

Pääsimme Jarin, Riikan ja Jarnon kanssa aitiopaikalle seuraamaan tilaisuutta ja maistelemaan makuhermoja hivelevää paistia. (Täytyy myöntää, että itselleni tämä oli ensimmäinen kerta ylipäänsä, että maistoin rosvopaistia.) Paistin lisäksi vieraille tarjoiltiin viihdykettä: Sotilassoittokunta, ”lottatyttö”, ”Tapio Rautavaara” ja ikivihreä suosikki, Vieno Kekkonen, lauloivat ja soittivat vanhoja kotimaisia iskelmiä ja sävellyksiä. Yksi esitys oli ehkä kuitenkin ylitse muiden. Ainakin itselleni nousivat ihokarvat pystyyn kylmien väreiden seurauksena. Enpä ole koskaan ollut aloittamassa ruokailua, jonka aluksi on esitetty Finlandia-hymni. Hymnin lauloi Kuopion oma poika Sakari Kuosmanen.

Paistia kaivetaan ylös

Istuessani ja seuratessani esityksiä ja ruokailuja mieleeni tulvi väkisin ajatuksia ihmisten kohtaloista. Useat paikallaolijoista olivat olleet ikäisiäni ”nuoria aikuisia” Suomen käydessä sotiaan. Minkälaista heidän elämänsä oli silloin ollut ja kuinka he olivat jatkaneet elämäänsä sotien jälkeen? Millaista heidän elämänsä oli nyt? Huomasin myös nuorien sotilaiden, Karjalan lennoston alokkaiden, pysähtyvän veteraanien rinnalle. Heidän katseestaan huomasi, että viimeistään silloin heille valkeni, että juuri niiden vanhojen herrojen ja rouvien uhrausten vuoksi he saivat käydä juurikin Suomen armeijaa.

Allekirjoittanut, Jarno ja lääketieteen kandidaattimme, alokas Sairanen

Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen

Kuvat: Jari ja Laura, ensiapuryhmäläiset

Rokkenrollia Kuopiossa

Ensiapuryhmämme päivystäjät saivat taas annoksen rokkenrollia kun 11. Kuopiorock jyrähti käyntiin 2.8.2013 Kuopion luonnonkauniilla Väinölänniemellä.

Ei käy kateeksi festarin järjestäjiä kun näkee millainen määrä etukäteen tehtävää työtä tapahtuman eteen on tehtävä: tapahtuman järjestäjä suunnittelee ensi vuoden rokkia jo nyt! Oma työni oli helpompi, aloitin suunnittelun vasta kevään korvilla. Vaikka olemmekin järjestäneet Kuopiorokin ensiavun jo viimeiset 10 vuotta, päivystysyhdyshenkilö ei voi vain yksinkertaisesti kopsata edellisvuoden ensiapusuunnitelmaa ja vaihtaa päivämäärät vastaamaan kuluvaa vuotta. Täytyy olla yhteydessä järjestäjään tai tapahtuman promoottoriin, järjestyksenvalvonnan vastuuhenkilöihin ja muihin osallisiin jotka liittyvät toimintaamme kuten mm. SPR Päihdetyö ja Pluspiste.

Rokkifestarin kaltaisessa tapahtumassa on paljon elementtejä, jotka täytyy ottaa huomioon kun suunnitellaan kuinka tapahtumasta saadaan turvallinen ja mukava kokemus kaikille osallistujille. Turvaorganisaatio eli järjestyksenvalvonnan vastuuhenkilöt kirjoittavat ”tursun” eli turvallisuussuunnitelman jota minäkin luen tehdessäni ensiapusuunnitelmaa. Välillä soitellaan puhelimellakin kun varmistellaan asioita: ”missä se surmanajopallo on, onko benjihyppynosturi taas samalla paikalla ja onko lavat samoin kuin viime vuonna? Laita mulle kartta sähköpostiin.” Tunnustan: vähän (tai aika paljonkin) mietitään myös bändilistaa. Eri musiikkigenren faneilla kun on omanlaisiaan tapoja nauttia esityksestä ja on niitäkin tapoja jotka tulee huomioida ensiavun kannalta… ”Tursu” toimitetaan sitten poliisille ja ea-suunnitelma P-S sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelulle jotta viranomaisten on helpompi toimia meidän kanssamme yhteistyössä. Ja hyvin yhteistyö on sujunutkin, saamme joka vuosi positiivista palautetta toiminnastamme ensiavun ensimmäisenä lenkkinä. Kevennämme siis osaltamme yhteiskunnan palvelutiskin taakkaa hoitamalla 250 ihmisen pikkuvammat paikan päällä, puhumattakaan siitä miten apumme helpottaa festarivierasta: ei tarvitsekaan lähteä kipeän nilkan kanssa etsimään terveyskeskusta tai yhteispäivystystä kun paikalla on kaikkien maailman ihmisten tuntemalla symbolilla –punainen risti valkoisella pohjalla- merkitty teltta! Ja mikä tärkeintä, apumme on autettavalle maksutonta.

Kaikella etukäteen tehtävällä valmistelutyöllä pyritään tietenkin siihen että tapahtuma pysyy turvallisena kaikkien osallistua, vaikkakin teema on niinkin rajulta kuulostava kuin ROCK!

Homma kuitenkin toimii kun turvaorganisaatio on tilanteen tasalla ja ensiavussa toimii tehtäväänsä sitoutuneita vapaaehtoisia, joilla on paras ensiapukoulutus, jota tässä maassa voi saada. Näin on ollut aina Kuopiorokissa ja niin oli nytkin, eli homma rullasi kitkattomasti. Tästä saadaan se ROLL!

Eli ROCK 'N' ROLL, kiitokset teille jotka päivystitte Kuopiorokissa 2013!

Jari

-päivystysyhdyshenkilö-

Kokemuksia RockCockista

Pääsin Vänärillä nyt ekan kerran testaamaan meidän ensiapupolkupyöriä. Lauantaina iltapäivällä meidät hälytettiin Riikan kanssa leirintään, matkaa n 900m. Etukäteistietona "yleistilan lasku" eli ei aivan hengenhätä, muttta savolaisittain "joutua pittäis...". Juuri sillä kertaa pyörät olivat toisaalla, joten eikun töppöstä toisen eteen, lähes puolijuoksua kiirehdimme helteessä ja mikäli siellä olisi esim elvytystilanne ollut niin oltaisi oltu hieman hengästyneitä elvyttäjiä. Aikaahan tuossa reissussa tietenkin kului.

Illemmalla tuli uusi hälytys samaan paikkaan, ja nyt pyörät olivat vapaana. Oli ilo ajaa Tunturi Poneilla, tavarat kulkivat kevyesti matkassa ja tuohon 900 m matkaan kului varmaan alle kolmannes edellisestä keikasta. Ihmisetkin väistivät hyvin kun ahkerasti kelloa rimputteli, teki mieli melkein huudella piipaa, piipaa.

Nuo pyörät ovat siis aivan yliveto hankinta!!!

Tiina
-ETK ja ensiapuryhmäläinen-