sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kylmä tai kuuma, mutta ei koskaan hyvä

Sain viestin ystävältäni Sveitsistä, joka valittaa Sveitsin kesää: viileää ja sateista. Päinvastoin on meillä Suomessa, lämpö hellii suomalaisia todenteolla eikä loppua näy. Vaikka aurinko nyt paistelee, lämpötila kohoaa yli hellerajan ja ihmiset ulkoilevat ja nauttivat olostaan, olisi kuitenkin syytä muistaa vaaralliset ja vaanivat uhat: auringonpistos ja lämpöhalvaus. Pienillä kotikonsteilla, voit ehkäistä sekä tarpeen tullen tunnistaa nämä vaaralliset tilat.
 
Kaikki pohjautuu lämpöön, joka vaikutuksensa vuoksi aiheuttaa elimistössä muutoksia. Altistavina tekijöinä pidetään huonoa fyysistä kuntoa, vanhuutta, alkoholin käyttöä, liikapainoa ja osaa yleisesti käytettävistä lääkkeistä. Lievempi muoto, auringonpistos, johtuu liiallisesta lämmön kohdistumisesta (yleensä suojaamattomaan) päähän. Tämä aiheuttaa päänsärkyä, ärtymystä, pahoinvointia ja huimausta. Varmaan jokainen meistä tunnistaa joskus kärsineensä samanlaisista oireista oleskeltuaan auringossa liian kauan.
 
Vakavampi muoto, lämpöhalvaus, puolestaan johtuu elimistön ulkopuolisen lämmön aiheuttamasta elimistön ruumiinlämmön noususta. Lämpötilan noustessa yli 39 asteen oireet alkavat, lämpötilan kasvaessa oireet pahenevat ja pahimmillaan johtavat kuolemaan. Tuollaisessa tilanteessa ihmisen ruumiinlämpö voi nousta jopa 45 asteeseen. Ensimmäinen oire onkin yleensä jano ja nestehukka, hikoilukin tuppaa loppumaan (joka omalta osaltaan on mukana elimistön lämmönsäätelyjärjestelmässä jäähdyttäjänä). Ihminen kokee yleistä heikotusta, pahoinvointia ja käyttäytyy sekavasti. Edetessään verenpaine alkaa laskea, iho muuttua sinertäväksi (johtuen verenpaineen laskusta ja ääreisverenkierron heikkenemisestä) ja mennä kananlihalle, tulee näköhäiriöitä ja ihminen voi menettä tajuntansa.
 
Paras hoito lämpösairauksiin on ennaltaehkäisy ja itsestään huolehtiminen. Vuorautuminen toppavaatteisiin on syytä unohtaa, tilalle kannattaa hankkia mukavan väljät ja vilpoisat kesäkoltut. Pään ja niskan alueet olisi myös hyvä muistaa verhota, jotta aurinko ei suoraan pääsisi porottamaan. Fyysiset rasitukset voi myös unohtaa ja siirtyä mukavan varjoisaan paikkaan lepäilemään hyvän juoman kanssa. Hyvä juoma helteellä ei ole alkoholipitoinen tai kahvi/tee, koska ne lisäävät nestehukkaa lisäämällä virtsan eritystä. Vesi, kivennäisvedet ja vichyvedet ovatkin parhaimpia. On myös hyvä muistaa sokeritasapainosta huolehtiminen, sillä nesteiden juominen laimentaa verensokeripitoisuutta.
 
Joskus vastaan tulee kuitenkin tilanne, ettei ennaltaehkäisy ole auttanut. Tuolloin on ensisijaisen tärkeää tajuta tilanteen johtuvan lämmöstä. Ensiapuna voidaan pitää potilaan viilentämistä, jolloin ylimääräiset vaatteet riisutaan ja ihmistä viilennetään mekaanisesti valelemalla viileällä vedellä, juottamalla kylmää vettä sekä tehostamalla tuuletusta. Tilanteen ollessa vakava on hyvä soittaa lisäapua välittömästi.
 
Huh, mikä tietopommi, mutta tärkeä sellainen. Nyt vain kaikki nauttimaan kesästä ja helteistä ilman auringonpistosta/lämpöuupumuksia. Suojautuminen on erittäin tärkeä muistaa etenkin tapahtumissa, missä ollaan paljon ulkona. Kesähän on tunnetusti festariaikaa!
 
Laitoin muuten ystävälleni viestin takaisin Sveitsiin: Pahoittelin viileää säätä, mutta totesin samalla, että lämpöuupumuksista ei ainakaan tarvitse huolehtia.
 
Laura
-ensiapuryhmäläinen-

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Työvuoroja

"-- on pitkä kuuma kesä 
ja mä aion elää sen
pitkä kuuma kesä, sen sain, 
se mullisti mun maailmain --"


Seuraavat työvuorolistat tulivat ja ilokseni sain huomata, että ”vapaapäiväanomukseni” oli mennyt työpaikalla läpi. Olin (jo etukäteen) ilmoittautunut Viinijuhlille kuuntelemaan ja päivystämään Popeda-iltana. Jokavuotinen traditio, joka minulle on ystävällisesti myös suotu. Samantien lähti myös viesti päivystysvastaavallemme, että ”KYLLÄ olen käytettävissä silloin”. Nyt vain iloisella mielellä odottelemaan, olenko niiden 4 joukossa, jotka iltaan mukaan pääsevät.

Sateisin kesäterkuin 
Laura 
-ensiapuryhmäläinen-

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Hyvää omaatuntoa kalastamassa?

Törmäsin taannoin netissä keskusteltuun, jossa pohdittiin ihmisen pyytettömyyttä ja hyvän omantunnon kalastelua. Seura-lehti järjestää vuosittain Vuoden päivänsäde -kisan, johon tänä vuonna osallistui myös ”Toisenlainen frendi” eli kehitysvammainen lapsi (tätä termiä ”Toisenlainen frendi” siis käytettiin yleisesti keskustelussa viitaten Ylen esittämään kehitysvammaisista ystävyksistä kertovaan tosi-TV ohjelmaan ”Toisenlaiset frendit”), joka keskutelun mukaan oli voittanut kisan. Suloinen, pieni, vaaleatukkainen, punaposkinen ja hymyileväinen lapsi. Ilmetty päivänsäde. Joku keskustelussa oli kuitenkin kysynyt, kuinka moni äänestäneistä on ”kalastanut hyvää omaatuntoa itselleen” äänestämällä kehitysvammaista lasta. Mitäpä itse ajattelet asiasta?

Me ristiläiset olemme varmasti oman vapaaehtoistaipaleemme varrella törmänneet jokainen epäilyihin ja ennakkoluuloihin omasta vapaaehtoisuudestamme. Itse olen ainakin joutunut ”puolustelemaan” valintojani ja ideologioitani. Eniten ihmisiä ympärilläni on ihmetyttänyt se, että kuinka viitsin uhrata vapaa-aikaani vielä tekemällä jotain, josta en itse saa mitään. Ai enkö? Siitäpä pääsemmekin tähän ”hyvän omantunnon” -kysymykseen. Saanko itselleni hyvän omantunnon tekemällä vapaaehtoistyötä? Saan. Entä, teenkö vapaaehtoistyötä saadakseni hyvän omantunnon? Kyllä. Olenko siis itsekäs tehdessäni jotain, millä tietoisesti haen hyvää omaatuntoa? En. Tekeekö vapaaehtoistoimiminen minusta paremman ihmisen kuin muut? Ei.

Sehän se juttu juuri onkin. En ole koskaan törmännyt Punaisen Ristin vapaaehtoistoimijaan, joka olisi antanut ymmärtää olevansa parempi ihminen kuin ne, jotka eivät järjestöön kuulu. Maailma on täynnä ihmisiä, joista toiselle sopii paremmin toisenlainen mukana oleminen kuin toiselle. Siinä missä itse en pidä lipeäkalasta, se on toisen herkkua. (Aika raaka vertauskuva, mutta täysin totta.) En jaksa uskoa, että kenelläkään vapaaehtoistoimijalla on toimimisen päämääränä se, että saisi itselleen kirkkaimman kruunun. Me olemme täällä toisiamme varten. Toisilla sitä auttamisen tahtoa ja resursseja vain on enemmän kuin toisilla ja pystymme hyödyntämään sen Punaisen Ristin järjestön kautta (… ja se, mitä kaikkea muuta me vapaaehtoistoiminnastamme saamme, voisin kirjoittaa vaikka uuden blogin).

Palatakseni Vuoden Päivänsäteeseen: Pohdin asiaa pitkään lähes pahoittaen mieleni tämän päivänsäteen puolesta. Hänhän oli voittanut kisan olemalla oma itsensä. Tulin tulokseen, että jokaisella äänestäneellä on ollut vapaa valta valita kenet haluaa.. ja tänä vuonna Päivänsäde-tittelin voitti eniten ihmisiä ilahduttanut hymy, joka nyt vain sattui kuulumaan kehitysvammaiselle pikkupojalle. Onnea vuoden 2013 Päivänsäteelle!

Laura
-ensiapuryhmäläinen-

ps. Minut on kerran esitelty toiselle ihmiselle ”Tämä on ystäväni Laura, hän on myynyt sielunsa Punaiselle Ristille”. Tämän sarkastisenkuuloisen esittelyn lausujan äänessä kuulsi syvää ylpeyttä parhaan kaverinsa valinnasta.