perjantai 23. elokuuta 2013

Nälkäpäiväkeräyksessä joskus vuonna 1988

Räntäsateisena marraskuisena aamuna Urpo Jääskeläinen lähti heti neljän aikaan hakemaan Rissalasta armeijan kenttäkeittimiä torille. Seuraavaksi käytiin Lihakunnalta hernekeitot. Eeva-Liisa Leinonen Maa- ja Kotitalousnaisista saapui aamuvarhaisella Upin seuraksi sopan keittoon. Kohta saatiin lisää työväkeä ensiapuryhmästä ja ystäväpalvelusta. Näin päästiin myymään valmista keittoa kahdeksan aikaan töihin kiiruhtaville.

Lipaskerääjät liikkuivat torilla ja keskustan tuntumassa aina ilta kuuteen asti. Punaposkiset innokkaat nuoret; Kati Kauppinen, Tiina Sarvi, Anita Sundberg, Teemu Markkanen ja Sami Laitinen virittivät tunnelmaa Jaakko Kullan sävelin: "Nälkäpäivä, Nälkäpäivä, keräys, keräys, Punaisen Ristin, Punaisen Ristin, auta nyt, auta nyt! Lippaat täyttyivät penneistä, markoista, seteleistä ja joskus saimme jopa satamarkkasia. Taidettiinpa leikkimielisesti kilpailla, kuka nappaa parhaimman keräyspaikan ja suurimman saaliin.

Iltakuudelta räntäsade oli hiipinyt toppatakin läpi ja kostuttanut sopivasti koko kehoa. Palasimme Iiris Kiiskisen kanssa noin neljättä täyttä lipasta tyhjentämään torille asuntovaunuun. Yritimme auttaa teltan purkutoimissa ja kotiuduimme kevein mielin ja askelin kohti seuraavaa Punaisen Ristin koitosta.

Riitta Lappalainen
-Nälkäpäivä-kerääjä-

ps. Nälkäpäivä lähenee. Ole sinäkin mukana 12.-14.9.2013. Nälkäpäivä 2013 - Sinut on haastettu!

torstai 15. elokuuta 2013

Rosvopaistia kunniakansalaisten kanssa

Tiistaina 13.8. Kuopio-Hallilla herättiin aikaiseen aamuun. Aamulla neljältä ensimmäiset ”rosvot” saapuivat lämmittämään kuoppia koivuhaloilla. Varsinainen rosvopaisti (250 kg lampaanlihaa) oli aseteltu kuoppiinsa neljä tuntia myöhemmin. Kuusi tuntia muhittuaan se tarjoiltiin leipäjuuston, tomaatin, kurkun ja pikkelssin kera sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen.

Paisti vielä muhimisvaiheessa
Kyseessä ei ollut toki ensimmäinen kerta, kun näin tehtiin. Jo kymmenien vuosien ajan Suomen kunniakansalaisille on järjestetty rosvopaistilounas muun muassa Finnairin, kuntien ja puolustusvoimien ”yhteishankkeena”. Tänäkin vuonna Kuopion paistille odotettiin 1300 vierasta, eikä varmasti paljosta jäänyt puuttumaan. Kuopio-Hallin piha täyttyi eri puolilta Savoa tulleista linja-autoista. Vanhin paikalle saapuneista oli 100-vuotias veteraani Mikkelistä. Huikeaa.

Pääsimme Jarin, Riikan ja Jarnon kanssa aitiopaikalle seuraamaan tilaisuutta ja maistelemaan makuhermoja hivelevää paistia. (Täytyy myöntää, että itselleni tämä oli ensimmäinen kerta ylipäänsä, että maistoin rosvopaistia.) Paistin lisäksi vieraille tarjoiltiin viihdykettä: Sotilassoittokunta, ”lottatyttö”, ”Tapio Rautavaara” ja ikivihreä suosikki, Vieno Kekkonen, lauloivat ja soittivat vanhoja kotimaisia iskelmiä ja sävellyksiä. Yksi esitys oli ehkä kuitenkin ylitse muiden. Ainakin itselleni nousivat ihokarvat pystyyn kylmien väreiden seurauksena. Enpä ole koskaan ollut aloittamassa ruokailua, jonka aluksi on esitetty Finlandia-hymni. Hymnin lauloi Kuopion oma poika Sakari Kuosmanen.

Paistia kaivetaan ylös

Istuessani ja seuratessani esityksiä ja ruokailuja mieleeni tulvi väkisin ajatuksia ihmisten kohtaloista. Useat paikallaolijoista olivat olleet ikäisiäni ”nuoria aikuisia” Suomen käydessä sotiaan. Minkälaista heidän elämänsä oli silloin ollut ja kuinka he olivat jatkaneet elämäänsä sotien jälkeen? Millaista heidän elämänsä oli nyt? Huomasin myös nuorien sotilaiden, Karjalan lennoston alokkaiden, pysähtyvän veteraanien rinnalle. Heidän katseestaan huomasi, että viimeistään silloin heille valkeni, että juuri niiden vanhojen herrojen ja rouvien uhrausten vuoksi he saivat käydä juurikin Suomen armeijaa.

Allekirjoittanut, Jarno ja lääketieteen kandidaattimme, alokas Sairanen

Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen
Kuvat: Jari ja Laura, ensiapuryhmäläiset

tiistai 6. elokuuta 2013

Rokkenrollia Kuopiossa

Ensiapuryhmämme päivystäjät saivat taas annoksen rokkenrollia kun 11. Kuopiorock jyrähti käyntiin 2.8.2013 Kuopion luonnonkauniilla Väinölänniemellä.

Ei käy kateeksi festarin järjestäjiä kun näkee millainen määrä etukäteen tehtävää työtä tapahtuman eteen on tehtävä: tapahtuman järjestäjä suunnittelee ensi vuoden rokkia jo nyt! Oma työni oli helpompi, aloitin suunnittelun vasta kevään korvilla. Vaikka olemmekin järjestäneet Kuopiorokin ensiavun jo viimeiset 10 vuotta, päivystysyhdyshenkilö ei voi vain yksinkertaisesti kopsata edellisvuoden ensiapusuunnitelmaa ja vaihtaa päivämäärät vastaamaan kuluvaa vuotta. Täytyy olla yhteydessä järjestäjään tai tapahtuman promoottoriin, järjestyksenvalvonnan vastuuhenkilöihin ja muihin osallisiin jotka liittyvät toimintaamme kuten mm. SPR Päihdetyö ja Pluspiste.

Rokkifestarin kaltaisessa tapahtumassa on paljon elementtejä, jotka täytyy ottaa huomioon kun suunnitellaan kuinka tapahtumasta saadaan turvallinen ja mukava kokemus kaikille osallistujille. Turvaorganisaatio eli järjestyksenvalvonnan vastuuhenkilöt kirjoittavat ”tursun” eli turvallisuussuunnitelman jota minäkin luen tehdessäni ensiapusuunnitelmaa. Välillä soitellaan puhelimellakin kun varmistellaan asioita: ”missä se surmanajopallo on, onko benjihyppynosturi taas samalla paikalla ja onko lavat samoin kuin viime vuonna? Laita mulle kartta sähköpostiin.” Tunnustan: vähän (tai aika paljonkin) mietitään myös bändilistaa. Eri musiikkigenren faneilla kun on omanlaisiaan tapoja nauttia esityksestä ja on niitäkin tapoja jotka tulee huomioida ensiavun kannalta… ”Tursu” toimitetaan sitten poliisille ja ea-suunnitelma P-S sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelulle jotta viranomaisten on helpompi toimia meidän kanssamme yhteistyössä. Ja hyvin yhteistyö on sujunutkin, saamme joka vuosi positiivista palautetta toiminnastamme ensiavun ensimmäisenä lenkkinä. Kevennämme siis osaltamme yhteiskunnan palvelutiskin taakkaa hoitamalla 250 ihmisen pikkuvammat paikan päällä, puhumattakaan siitä miten apumme helpottaa festarivierasta: ei tarvitsekaan lähteä kipeän nilkan kanssa etsimään terveyskeskusta tai yhteispäivystystä kun paikalla on kaikkien maailman ihmisten tuntemalla symbolilla –punainen risti valkoisella pohjalla- merkitty teltta! Ja mikä tärkeintä, apumme on autettavalle maksutonta.

Kaikella etukäteen tehtävällä valmistelutyöllä pyritään tietenkin siihen että tapahtuma pysyy turvallisena kaikkien osallistua, vaikkakin teema on niinkin rajulta kuulostava kuin ROCK!

Homma kuitenkin toimii kun turvaorganisaatio on tilanteen tasalla ja ensiavussa toimii tehtäväänsä sitoutuneita vapaaehtoisia, joilla on paras ensiapukoulutus, jota tässä maassa voi saada. Näin on ollut aina Kuopiorokissa ja niin oli nytkin, eli homma rullasi kitkattomasti. Tästä saadaan se ROLL!


Eli ROCK 'N' ROLL, kiitokset teille jotka päivystitte Kuopiorokissa 2013!

Jari
-päivystysyhdyshenkilö-

Kokemuksia RockCockista

Pääsin Vänärillä nyt ekan kerran testaamaan meidän ensiapupolkupyöriä. Lauantaina iltapäivällä meidät hälytettiin Riikan kanssa leirintään, matkaa n 900m. Etukäteistietona "yleistilan lasku" eli ei aivan hengenhätä, muttta savolaisittain "joutua pittäis...". Juuri sillä kertaa pyörät olivat toisaalla, joten eikun töppöstä toisen eteen, lähes puolijuoksua kiirehdimme helteessä ja mikäli siellä olisi esim elvytystilanne ollut niin oltaisi oltu hieman hengästyneitä elvyttäjiä. Aikaahan tuossa reissussa tietenkin kului.

Illemmalla tuli uusi hälytys samaan paikkaan, ja nyt pyörät olivat vapaana. Oli ilo ajaa Tunturi Poneilla, tavarat kulkivat kevyesti matkassa ja tuohon 900 m matkaan kului varmaan alle kolmannes edellisestä keikasta. Ihmisetkin väistivät hyvin kun ahkerasti kelloa rimputteli, teki mieli melkein huudella piipaa, piipaa.

Nuo pyörät ovat siis aivan yliveto hankinta!!!


Tiina
-ETK ja ensiapuryhmäläinen-

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Tämä on niitä hetkiä, kun sinuna pitäisin suuni kiinni...

3.8.2013: Rock Cockista raikuu jälleen. Ilta edellistä kiireisempi, mutta kunnialla (hyvien päivystäjien ja johdon ansioista) päivystys kuitenkin taputeltiin loppuun. 

Jännitystä ei päivistä kaivattu. Sen takasivat surmanajaja-parivaljakko Cage Riders. Alla kuva heistä ja heidän uhristaan, joka tuolla esityskerralla sattui olemaan Petri Nygård..




Pääsimmepä päivystysparini Maken kanssa osallistumaan mukavaan keskusteluun..
Poika: S-P-R, S-P-R.. (katsahdin poikaa) Onks teillä kivaa?
Minä: Totta kai on.
Poika: Miks te ootte täällä?
Minä: Siksi, että jos sulle tulisi haava, oltaisiin täällä paikkaamassa sinua..
Poika: Ootteks te paikanneet tänään monta haavaa?
Minä: Niin monta että sinä et pääse samaan lukuun edes vuoden sisällä.. (naurahdan päälle)
Pojan kaveri: Teemu, tämä on niitä hetkiä, kun sinuna pitäisin suuni kiinni..
Saimme Maken kanssa mehuisat naurut kun kuuntelimme kavereiden opastusta. Ilmeisesti pieni häpeä iski rintaan..

Lisäksi muutamia otoksia päivältä.. Sen verta kiireisempää oli, että ei ollut mahdollisuutta ottaa enempiä
Timo Rautiainen ja Neljäs sektori

Ihmismassaa Turmion kätilöiden keikalta

Helloween
Rokkailuterveisin
Laura
-ensiapuryhmäläinen-

lauantai 3. elokuuta 2013

"Miksi veljeni haki vanhan kitaran soittoon? - Koska hän soittaa vanhaa musiikkia"

2.8.2013: Terveisiä Kuopio Rock Cockista. Otsikon lausui ilmoille D-A-D:n solisti kitaristin hakiessa itselleen vanhempaa kitaraa soittoon. Mahtavia bändejä, huikea fiilis ja kaunis sää. Mitäpä muuta voisi toivoakaan?

Rock alkanut muutama tunti aiemmin.. Amaranthe lavalla ja Kalle tähystämässä "tornissa"


Osmo pohtii, miten päin korvatulpat tulee laittaa korviin..

"Ensiapuako?"

D-A-D ja Osmo

D-A-D

Illan "sisarhentovalkoiset" eli sairaanhoitajat palveluksessanne.
(Oikealta katsottuna Satu, Tiina ja Laura)
 Yksi pitkä päivä takanapäin. Vielä hymyilyttää, kuten kuvastakin näkyy. Huomenna "takataan roos, rokataan taas"!

Laura
-ensiapuryhmäläinen-

torstai 1. elokuuta 2013

Teltankokoamisen kenraaliharjoitus

Tänään kokoonnuimme teltanpystytystalkoisiin varastollemme ja pienten pakkailujen jälkeen suuntasimme Väinölänniemen festarialueelle. Huomenna starttaa käyntiin tämän kesän "kohokohta", Kuopio Rock Cock. Varustuksia jälleen paljon mukana ja ensiapupisteenä tulee toimimaan osaston ilmakaariteltta. Mukana monta toimeliasta vapaaehtoista. Teltan kasaamiseen ja "sisustamiseen" meni kaikkinensa vajaa tunti... kunnes...

Teltan ilmakaaressa on reikä!

Tunnelma teltan sisällä oli käsin kosketeltava. Syviä pettymyksen, suuttumuksen, ihmetyksen ja tuskastumisen tunteita leijaili ympäriinsä teltasta. Voiko tämä olla totta!? Viinijuhlilla viikon palvellut telttamme oli mennyt hankkimaan itseensä reiän, joka nyt aiheutti teltan lyyhistymistä jo puolen tunnin aikana. Ei siis auttanut kuin purkaa teltta ja hakea varateltta paikalle.

Uusi teltta oli pystyssä nopeammin kuin ensimmäinen. Otimme siis kenraaliharjoituksen ja virallinen yrityksemme pysyi kasassa ainakin paikallaoloaikamme. Huomennahan se sitten nähdään, onko teltta kunnossa.

Teltankokoajat uuden teltan edessä

Komea, eikös vain?

Tästä se rokki kohoaa..


Onneksi homma ei ole vakavaa. Nauroimme katketaksemme, kun pystytimme huussin kylkeen viestiliikennemastoamme. Oiva "ukkosenjohdatin". Ja mikä parasta, ukonilman sattuessa vessareissu voi tarjota "ylimääräisiä jännitteitä", mikäli johdattimemme todella toimii... 

Laura
-ensiapuryhmäläinen-

ps. Yhdessä ensimmäisistä blogeistani seikkaili Putouksesta tutut "Sisko Sikiöt".. Tänään vieraisilla kävi Putous-hengessä "Raisa Reikänaamat" tutkimassa telttaan tullutta reikää


Tämä reikä ei kuitenkaan aiheuttanut teltan ongelmia vaan paljastui teltan ilmastointiaukoksi..