Tiistaina 13.8. Kuopio-Hallilla
herättiin aikaiseen aamuun. Aamulla neljältä ensimmäiset ”rosvot”
saapuivat lämmittämään kuoppia koivuhaloilla. Varsinainen
rosvopaisti (250 kg lampaanlihaa) oli aseteltu kuoppiinsa neljä
tuntia myöhemmin. Kuusi tuntia muhittuaan se tarjoiltiin
leipäjuuston, tomaatin, kurkun ja pikkelssin kera sotaveteraaneille
ja heidän puolisoilleen.
|
Paisti vielä muhimisvaiheessa |
Kyseessä ei ollut toki ensimmäinen
kerta, kun näin tehtiin. Jo kymmenien vuosien ajan Suomen
kunniakansalaisille on järjestetty rosvopaistilounas muun muassa
Finnairin, kuntien ja puolustusvoimien ”yhteishankkeena”. Tänäkin
vuonna Kuopion paistille odotettiin 1300 vierasta, eikä varmasti
paljosta jäänyt puuttumaan. Kuopio-Hallin piha täyttyi eri
puolilta Savoa tulleista linja-autoista. Vanhin paikalle saapuneista
oli 100-vuotias veteraani Mikkelistä. Huikeaa.
Pääsimme Jarin, Riikan ja Jarnon
kanssa aitiopaikalle seuraamaan tilaisuutta ja maistelemaan
makuhermoja hivelevää paistia. (Täytyy myöntää, että itselleni
tämä oli ensimmäinen kerta ylipäänsä, että maistoin
rosvopaistia.) Paistin lisäksi vieraille tarjoiltiin viihdykettä:
Sotilassoittokunta, ”lottatyttö”, ”Tapio Rautavaara” ja
ikivihreä suosikki, Vieno Kekkonen, lauloivat ja soittivat vanhoja
kotimaisia iskelmiä ja sävellyksiä. Yksi esitys oli ehkä
kuitenkin ylitse muiden. Ainakin itselleni nousivat ihokarvat pystyyn
kylmien väreiden seurauksena. Enpä ole koskaan ollut aloittamassa
ruokailua, jonka aluksi on esitetty Finlandia-hymni. Hymnin lauloi
Kuopion oma poika Sakari Kuosmanen.
|
Paistia kaivetaan ylös |
Istuessani ja seuratessani esityksiä
ja ruokailuja mieleeni tulvi väkisin ajatuksia ihmisten kohtaloista.
Useat paikallaolijoista olivat olleet ikäisiäni ”nuoria aikuisia”
Suomen käydessä sotiaan. Minkälaista heidän elämänsä oli
silloin ollut ja kuinka he olivat jatkaneet elämäänsä sotien
jälkeen? Millaista heidän elämänsä oli nyt? Huomasin myös
nuorien sotilaiden, Karjalan lennoston alokkaiden, pysähtyvän
veteraanien rinnalle. Heidän katseestaan huomasi, että viimeistään
silloin heille valkeni, että juuri niiden vanhojen herrojen ja
rouvien uhrausten vuoksi he saivat käydä juurikin Suomen armeijaa.
|
Allekirjoittanut, Jarno ja lääketieteen kandidaattimme, alokas Sairanen |
Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen
Kuvat: Jari ja Laura, ensiapuryhmäläiset