torstai 25. helmikuuta 2016

Paleltuma - lämpöuupumus - palovamma .. näinkin niitä voi opetella

Tänään ensiapuryhmässä käsittelimme erilaisia "kylmyyteen ja kuumuuteen" liittyviä ensiavullisia tilanteita. Sinäkin voit kerrata asiat avullamme.

Lämpöuupuminen
1. Lämpöuupumus on asteittain kehittyvä tila, mutta mitkä ovat sen aiheuttajat?
2. Lämpöuupumuksen oireet ovat osittain samoja kuin auringonpistoksessa, mitä muita oireita voi ilmetä?
3. Kuinka toimit kohdatessasi lämpöuupumuspotilaan?
 Auringonpistos
1. Mitkä ovat oireet?
2. Mikä on auringonpistoksen syy?
3. Miten auringonpistosta hoidetaan?
Lämpöhalvaus
1. Kuinka lämpöhalvaus yleensä syntyy?
2. Lämpöhalvauksen oireet?
3. Lämpöhalvauksen ensiapu?
 Palovammat
1. Montako prosenttia kehon pinta-alasta on kämmenen kokoinen ala?
2. Kuinka monta eri palovamma-astetta on?
3. Ensimmäinen toimenpide?
 Hypotermia
1. Miten kylmältä suojataan?
2. Missä muussa tilanteessa kylmältä suojaaminen tulee huomioida?
3. Missä ajassa ihminen on toimintakyvytön? 
Paleltuma
1. Mikä on paleltuma?
2. Mitkä ovat paleltumatyypit?
3. Miksi paleltumakohtaa ei saa hieroa?

Kysymykset ja posterit ensiapuryhmä saamansa taustamateriaalin perusteella.
Ryhmäläisten työt on kuvannut Heli

torstai 18. helmikuuta 2016

Mukavaa pöhinää "Osaa auttaa"-harjoituksissa

Ensiapuryhmämme ryhmäillan aiheena oli "Osaa auttaa"-rastirata. Harjoittelimme rastiradan aiheita ja erityisesti rastiradan pitämistä. Osa ryhmäläisistämme toimi omana itsenään ensiapuryhmäläisinä ja osa "ohikulkijoina" erilaisin roolein varustettuina. Välistä vaihdoimme roolit päikseen.

Ilta oli oikein hyödyllinen ja kertasimme ensiaputaitojamme jälleen uudelle tavalla. Illan päätavoitteena oli kuitenkin tehdä kaikille ryhmäläisillemme "Osaa auttaa"-rastit tutuiksi, jotta pystyisimme lähtemään eri tapahtumiin esille rastiradan kanssa.

Ohessa illan kuvasaldoa

Valmiina opastamaan Punaisen Ristin asioista ja ensiavusta
Eräs pisteelle piipahtanut menikin yllättäen tajuttomaksi ja vieressä on toki "ohikulkija" neuvomassa ja kommentoimassa
"Nitromummo" saapui teltalle kertomaan tuntemuksestaan rinnassa
Mukavaa pöhinää pisteellä
"Teinit" kävivät kuvauttamassa itseään vapaaehtoisten kanssa
Tarttuipa mukaan yksi selfiekin
Rastit ovat yksinkertaisen helppoja

Teksti: Laura Tossavainen
Kuvat ja video: Heli Nuutinen ja Laura Tossavainen

torstai 11. helmikuuta 2016

Työ piirihallituksessa avartaa näkemystä

Keitän kupillisen kahvia, viimeistelen voileivän ja availen tietokoneeni valmiiksi. Kello lähentelee  kuutta marraskuisena iltana ja piirihallituksen kokous on alkamassa. Klikkaan sähköpostiini tullutta linkkiä ja edessäni avautuu uusi ikkuna. Keskusteluyhteys on omalta puoleltani avattu. Tietokoneen kuvaruudusta näen jo iloisen joukon: Osa hallituslaisista on kokoontunut Tuusniemelle saman pöydän ääreen, minä osallistun kokoukseen virtuaalisesti omasta olohuoneestani.

Ensimmäinen kaksivuotiskauteni SPR Savo-Karjalan piirihallituksessa alkaa vähitellen olla lopuillaan. Vuodet ovat olleet haastavia, mutta antoisia. Olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin vaikeiden asioiden äärellä. Ei ole helppoa tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat toisten ihmisten elämiin. Toisaalta olen päässyt osallistumaan avun ketjuun aivan uudelta paikalta. 

Hallitustyöskentelyssä olen vielä noviisi, seuranani kokouksissa istuu "vanhoja konkareita", jotka pystyvät pohtimaan perusteluita päätöksiinsä pidemmältä aikaväliltä. Itse kuitenkin yhtyisin nuoren hallituskollegani toteamukseen "meidän nuorten (ehkä hän tarkoitti myös muutoin uusia hallituslaisia) tuovan hallitukseen vain uusia näkökantoja". Me emme voi katsoa kuin eteenpäin. Aikani hallituksessa on opettanut minulle paljon Punaisesta Rististä, mutta myös yleissivistänyt. Olen esimerkiksi oppinut ymmärtämään, miksi kokousten kaava on tietynlainen.  

Voisi kuvitella, että piirihallitustyö on vain kokoontumista ja päätöksentekoa. Toki se on myös sitä, mutta se on myös ajatusten jakamista, toiminnan kehittämistä, tukea ja vastuunkantoa. Päätöksemme kantavat vuosia eteenpäin teimmepä ne sitten itse tai valtuutimme toiminnanjohtajan tekemään niitä. 

Toiminnan kehittämisessä olen päässyt aitiopaikalle. Aloitin alkuvuodesta piirin terveyspalveluiden kehittämistyöryhmän puheenjohtajana Heikki Sederholmin siirtyessä piirin puheenjohtajaksi. Jos voisin sanoa olevani hallitustyössä noviisi, työryhmän puheenjohtajuus vasta eteeni toikin uusia asioita. Silti en ole katunut hetkeäkään, kun asiaa pohdittuani lupasin Heikille olla käytettävissä tehtävään. Työryhmässä on lisäkseni muita piirin alueen aktiivisia vapaaehtoisia, joita aikaisemmalla yleiskokouskaudella toiminut työryhmä on esittänyt piirihallitukselle seuraavalle kaudelle. 

Piirihallituksen alaisena toimii erilaisia työryhmiä. Terveyspalveluiden lisäksi piirimme alueella toimii muun muassa sosiaalipalveluiden ja nuorisoasioiden kehitystyöryhmät. Jokainen työryhmä toimii itsenäisesti asettaen toiminnalleen täsmälliset tavoitteet piirihallituksen asettamien yleisten tavoitteiden lisäksi ja tarkennukseksi. On sanomattakin selvää, että kehittämistyöryhmien päällimmäinen tehtävä on edistää piirin alueella, osastoissa, "oman alansa" toimintaa. Otamme kantaa ajankohtaisiin valtakunnallisiin kysymyksiin (omassa kehittämistyöryhmässäni esimerkiksi ensiapupäivystäjien lääkekoulutus), osallistumme piirin toimintasuunnitelman tekoon, jaamme kokemuksia ja näkemyksiä (esimerkiksi jäsenemme kertoi meille terveisiä valtakunnalliselta terveyspistetoiminnan ohjausryhmältä), luomme ohjeita (esimerkiksi Ohje päivystysoikeuden peruuttamiseksi) ja, niin, todellakin kehitämme toimintaamme (esimerkiksi suurten festareiden päivystyspalvelun kehittäminen). 

Olen aikaisemmin toiminut aktiivisesti vain ensiapuryhmässämme. Nyt tieto-taitoani on aika hyödyntää myös muualla. Jotta selviytyisin, asioita täytyy priorisoida. Perheeni ja luottamustoimeni vievät aikaa. Jostain on vähennettävä ja se on ensiapuryhmän vararyhmänjohtajuus. Siirryn vähitellen ensiapuryhmään rivijäseneksi. Aika aikaansa kutakin.

Mutta ennen sitä, otan vastaan uuden haasteen. Ystäväni lähetti minulle joululahjaksi ruotsinkielisen kirjan Henry Dunantista. Sivu sivulta tavaan kirjaa eteenpäin selaten samaan aikaan ruotsi-suomi -sanakirjaa. Hitaasti hyvää tulee, aihe on ainakin mielenkiintoinen!

Laura

Ps. Saman jutun voit lukea osaston uunituoreesta jäsenlehdestä, jonka löydät osoitteesta https://rednet.punainenristi.fi/node/18501

torstai 4. helmikuuta 2016

"Varokaa trombi!"

Ikimuistoisin hetkeni SPR:n ensiaputoiminnassa on eräs päivystys, joka tapahtui jo vuosia sitten. Päivystyspaikkana oli tuolloin Kuopion satamatori.  Tapahtuma oli suunnattu nuorisolle ja siellä oli muun muassa ulkoilmakonsertti. Olin ensimmäistä vuotta ensiapupäivystäjänä, kun tuo tapahtuma oli.

Positiivisena asiana mieleeni tapahtumasta jäi se, että pääsin Jone Nikulan ja Marco Hietalan kainaloon ja sain yhteiskuvat heidän kanssaan. Molemmat olivat oikein mukavanoloisia miehiä ja ehdin vaihtaa heidän kanssaan muutaman sanankin.

Tapahtumaa vietettiin elokuun lopulla ja keli oli ennen päivystystä sateinen ja tuulinen, mutta sade onneksi hellitti, kun päivystys alkoi. Pystytimme ns. vihreän trombitelan pystyyn. Teltan nimi itse asiassa juontuukin tästä päivystyksestä, josta nyt kerron enemmän. Saimme päivystyspisteen kasattua ja tarkistelimme vielä muutamia päivystykseen liittyviä asioita. Löysin vanhasta puhelimestanikin kuvan, missä päivystysvastaavamme kävelee satamatorilla juuri ennen tapahtumaa. Muistan myös, että katsoin taivaalle ja totesin tummat pilvet nähtyäni, että kohta saattaa ukkostaa.

Toteamuksestani kului viitisen minuuttia, kun yhtäkkiä alkoi tuulla kovasti. Päivystysvastaavamme ehti huutaa: ”VAROKAA!”. Kallavedeltä nousi trombi satamatorille. Trombi heitteli tapahtumanjärjestäjien kojuja ympäri satamatoria. Lehtijutun mukaan trombi kesti muutamia kymmeniä sekunteja, jonka aikana se ehti kuitenkin tehdä tuhoa. Ilmassa lentelevät esineet näyttivät pahoilta ja toivoin, että kukaan ei loukkaantuisi.

Lähdimme välittömästi trombin hellittäessä katsomaan, että loukkaantuiko kukaan. Jone vinkkasi minulle suunnan missä tarvittiin apua. Kokosimme muutaman loukkaantuneen samaan paikkaan ja aloimme auttaa heitä. Yksi ensiapupäivystäjistämme piti huolen siitä, että lehdistö antaa meidän tehdä hoitotoimenpiteet rauhassa. Huomasin tuossa päivystyksessä sen, että lehdistön käyttäytymisessä voisi joskus olla parantamisen varaa. Paikalle tuli myös poliisi ja ambulanssi. Poliisit haastattelivat meitä tapahtumasta ja kirjasivat kaiken ylös. Kaksi ihmistä lähti jatkohoitoon ja loppuja pystyimme auttamaan paikan päällä.

(Kuvassa olevat henkilöt eivät ole potilaita vaan tapahtuman yleisöä)

Onneksi tällä kertaa vältyttiin suuremmilta vammoilta, eikä kukaan kuollut. Tapahtuma jäi mieleeni sen harvinaislaatuisuuden vuoksi, koska ihan joka päivystyksessä ei tule trombeja vastaan enkä ollut koskaan aiemmin nähnyt trombia. Tuon päivystyksen jälkeen ryhmämme vihreä teltta onkin saanut kantaa nimeä: ”trombiteltta”. Kaikesta huolimatta tapahtuma pidettiin loppuun ja nuoret saivat kuunnella Marco Hietalan esityksen.

Mira
-ensiapupäivystäjä-