Piirin vuosikokousviikonloppu Kuopiossa 22.-23.4.2017

Savo-Karjalan piirin vuosikokous pidettiin tänä vuonna Kuopiossa Hotelli Rauhalahdessa. Kaksipäiväisen tapahtuman ensimmäisenä päivänä paneuduimme juhlavuoden (Suomi 100 vuotta,  SPR 140 vuotta) teemoihin, tulevaan yleiskokoukseen sekä ennen kaikkea tapasimme tuttuja läheltä ja kaukaa.

Ensimmäisenä päivänä kuulimme erään vapaaehtoisen tarinan. Tarina oli koskettava ja sen kokosi hyvin yhteen Maaria Leinosen "Tämä kansa osasi kerran" -runo, jonka lapinlahtelainen Satu Tauro oli valinnut tarinansa yhteyteen.

Tämä kansa osasi kerran

kantaa yhteisvastuutaan 

vähäeleisesti:

Katsoi aamulla naapurimökin 

suuntaan,

nouseeko

yksineläjämummon piisistä

kahvinkeittosavut,

että vieläkö siellä hengissä,

asteli lämpimäisleipä kainalossa

oikopolkua pellontaustorppaan

kertomaan omat kolottamiset

ja kyselemään

naapurin hengenahdistukset,

niitti kesällä lesken lampaalle heinät 

ja syksyllä

nosti sokean mummon potaatit,

eli todeksi arkipäivän toveruutta

tietämättä

että sillä kaikella

on niin hieno nimi

kuin yhdyskuntatyö.

Toisena päivänä keskityimme kokoustamaan vuosikokoukseen kuuluvien asioiden parissa. Vuosikokous avattiin filmillä, joka sopi hienosti teemaan. Sen voit katsoa Ylen Elävästä arkistosta nimellä "Kesäpäivä Pohjois-Karjalassa".

Kuopion vapaaehtoisia lauantailta

Terttu esitteli Täyttä elämää eläkkeelle -hanketta

Tulevaan toimintalinjaukseen tutustuttiin pienissä ryhmissä

Teksti Laura Tossavainen
Kuvat Heli Nuutinen

Timanttiset

Hei Timanttiset!

"On kerho meillä oiva tää, se meidät yhdistää..."

Nämä laulun sanat on aivan totta. Pienikin yhdessäolo meille ikäihmisille on kuin elämän suolaa. Kerhomme on iäkäs niin kuinnme kävijätkin, täyttänyt 10.3.2017 53 vuotta. Mukana on vielä yli 90- vuotias kerholainen.

Kerhomme kokoontuu joka toinen viikko. Kerhomme vetäjänä on meille iäkkäille kerholaisille ihana, sopiva henkilö, Leena Närvänen. Leenalla on taito kuunnella meidän höpötyksiä. Joku saattaa yks, kaks, kysyä kaverilta "joko sinulta on se patti polovesta leikattu". Tällaiset hetket Leena kuittaa hymyllä ja jatkaa kerhoa.

Meillä on jotakin ohjelmaakin: runoja, kertomuksia, lauluja, tietokilpailuja, jopa bingoa on pelattu. Tietenkin juomme kahvit, jotka emäntäryhmä meille tarjoaa.

Kerhotoiminta ei tarvitse olla mitään suurta eikä kaikenkattavaa toimintaa. Riittää hyvä yhteishenki, toisten tapaaminen ja huomaaminen, että toisillakin on vaikeuksia, joiden kanssa täytyy vain tulla toimeen. Juuri tämä puhuminen on kuin yksi lääke oman voinnin keventämiseen.

Toivomme, että jaksamme osallistua kerhomme toimintaan vielä vuosia. Saimmehan vasta nimenkin "Timanttiset".

"Siis tule tänne kerhoomme, älä yksin kotiin jää."

Kaija Pakkanen
Timanttinen eläkeläinen

Hetken helmiä

Hetken helmistä vaihtelevista elämä kudottu on. Kirkkaita helmiä, kauniita hetkiä lisää meille tulkohon. Näitä elämän vaihtelevia helmiä me olemme saaneet jakaa Timanttisien ystävien kesken. Siinä on ollut rakentavaa voimaa, jonka varassa toimintamme on ollut hyvin suuressa määrässä. Nyt voi olla se aika, jolloin meidän on aihetta tuoda julki kiitoksemme kerhostamme. Meillä on yksimielisyyttä ja rakkautta toisillemme jakaa. Se on yhteisössämme ja järjestössämme tärkeää. Toivomme sen jatkuvuutta mahdollisimman pitkään Leenan hyvässä johdossa ja SPR:n lipun sekä aatteen merkeissä tapahtuvan.

Anna-Liisa Salke
Timanttinen eläkeläinen

Puukaupungista kivikaupungiksi - ystäväillassa aiheena muistelua Kuopiosta

Ystäväni Meri-Tuuli kysyi viime viikolla, tulenko ystäväiltaan. Epäröin aluksi, mutta kun alkuillan toinen meno peruuntui, päätin tulla ensimmäiseen ystäväiltaani. Kuukausittaisen Punaisen Ristin Kuopion osaston ystäväillan aiheena oli ”Puukaupungista kivikaupungiksi”, mikä itseäni kiinnostaa myös rakennusarkkitehtiopiskelijana. Savolaenen joutomies Risto Lappalainen kertoi eläytyen ja omien kokemustensa kautta kuinka Kuopiosta tuli kivikaupunki. Samalla saimme aimoannoksen mielenkiintoista historiatietoa, joille tuli konkreettinen merkitys kotikaupungillemme.

Sosiaali-promo Leena Närvänen toivotti ystävät tervetulleiksi kuukausittaiseen ystäväiltaan

Saimaan kanava avautui v. 1854, mikä laajensi kaupankäyntiä vesitse aina Itämerelle ja sitä kautta kauemmaksikin. Maaseudun väki toi torille myyntiin erilaisia ruoka-aineksia ja käsin tehtyjä tarvekaluja. Aluksi oli satamatori ja nykyisen Tuomiokirkon vieressä olevassa puiston paikalla ollut tori. Vuonna 1877 kohdanneen tulipalon jälkeen joitakin rakennuksia rakennettiin kivestä. Vasta vuosikymmenen 1950-lopulla kivikaupunki alkoi valtaamaan alaa Kuopion kaupunkikeskustassa ja lähiöissä. Tiesitkö muuten, että ilmeisesti Maljalahden nimi tuli kiivaan rakentamisajan harjakaisissa nostettavista maljoista? Riston kerronnasta saimme tunnelmia niin Kuopion tammimarkkinoilta, talvisodan pommituksista kuin puukortteleiden pihaleikeistäkin.

Ystäväillassa keskiviikkona 5.4. oli Kuopion kaupungin kehityksestä kertomassa Risto Lappalainen, savolaenen joutomies

Miksi sitten ensinnäkin tulin ystäväiltaan?

Sain ystävänpäivän alla kutsun käydä jonkun ystävää kaipaavan luona. Otin yhteyttä ystäväpalveluun aluksi sähköpostilla ja kerroin mahdollisuudestani antaa aikaani pari kolme tuntia parin tai kolmen viikon välein. Toivoin, että ystävä asuisi keskustassa tai matkan varrella keskustasta omaan kotiini. Näin vierailu sujuisi myös matkojen puolesta jouhevasti.

Koska olin jo aiemmin täyttänyt uuden ystävän lomakkeen, sain ystävävälittäjältä yhteystiedot ystävää kaipaavasta henkilöstä. Soitin hänelle ja sovin ensimmäisen tapaamisen. Tavatessamme tutustuimme toisiimme ja juttu luisti mukavasti. Lupasin tulla uudestaan ja nyt olemme tavanneet kolmesti.

Yhteisessä ystäväillassa kokoonnutaan erilaisten asioiden äärelle

Ystävyys antaa niin paljon kun itse annamme toisillemme. Yhdessä vietettyä aikaa ei voi mitata rahalla, mutta kokemuksilla ja muistoilla voi.

Heli – vapaaehtoinen Punaisen Ristin ystävä

jk. Ystäväpalvelun päivystys on keskiviikkoisin klo 15-18 (ei kesä-elokuussa), ystavapalvelu@sprkuopio.com tai p. 017 261 7270.

Kuvat: Heli Nuutinen