Terveisiä Genevestä, osa 2

Musée international de la Croix-Rouge et du Croissant-Rouge: Défendre la dignité humaine

Ihmisarvo merkitsee elämän kunnioitusta ja yksilön koskemattomuutta..

Näillä sanoin alkoi ensimmäinen näyttelykokonaisuus museolla. Kuin itseoikeutetusti kokonaisuuden avasi herra Henry Dunant kirjoituspöytänsä takaa. 

Herra Dunant'n silmien kerrottiin auenneen Italian Solferinossa, jonka kauheudet kohdattuaan, hän päätti "muuttaa maailmaa". Ajatusten pohjalta syntyi ensimmäinen Geneven sopimus, jonka alkuperäisversio oli nähtävillä museossa.

Geneven sopimuksen allekirjoittajina oli toki muitakin kuin Henry Dunant

Geneven sopimus jakoi näyttelyhuoneen jalan kanssa. Jalka oli huoneen korkuinen, iso ja sen jalkapohjan alle heijastettiin lattiaan kuvia. Näytti,kuin se olisi murskannut kuvat alleen. En tiedä, mitä arkkitehdit olivat ajatelleet jalan symboloivan, mutta itsessäni se herätti kaksi ajatusta: Samalla kun se "inhimillisyyttä" ja "ihmisarvoa" muistuttaen esitteli ympärillään vaihtuvien ihmisten kuvat, se myös "polki" pahaa alleen muistuttaen, että me ihmiset yhdessä pystymme kyllä parempaankin kunnioittaessamme toinen toisiamme. Alla muutama kuva jalasta.

Näyttelykokonaisuuden seuraava huone kertoi punaisen ristin (puolikuun ja kristallin) toimivan suojamerkkinä. 

Seuraavassa huoneessa oli nostettu esille lahjoja, joita Punaisen Ristin työntekijät olivat saaneet vangeilta vankilavieralujen aikana. Mikäli ymmärsin englanninkielistä selostusta oikein, vankilavierailuilla tarkoitettiin tässä tapauksessa erityisesti sotavanki-vankiloita eikä "normaaleja" valtioiden ylläpitäimiä rangaistuslaitoksia. Vierailujen tarkoituksena oli tarkistaa puolueettomana, että sotavankeja kohdellaan inhimillisesti. Vierailun päätyttyä työntekijät kirjoittivat näkemästään raportin, jonka pohjalta voitiin "vaatia" (liekö väärä sana, mutta joka tapauksessa) vankilaolojen parannusta.

Näyttelykokonaisuuden toiseksi viimeisessä huoneessa pääsimme tapaamaan henkilöitä, joita olimme tavanneet ihan alkajaisiksi "Todistajien kammioksi" nimetyssä erillisessä huoneessa. Huone oli hiljainen, jossa ihmisten kuvat "tuijottivat" takaisin. Nyt uusintatapaamisella ihmiset kertoivat meille elämästään ja siitä, kuinka Punainen Risti oli heitä auttanut elämässä. 

Chamber of witnesses - Todistajien kammio

"Ihmisarvon puolustaminen" -näyttelykokonaisuuden päätti taideteos, Colours of Dignity - Arvokkuuden värit. Taideteos eli sen mukaan, mihin itse laitoit kätesi.

Yksi osa museosta on nyt kuljettu läpi. Millaisia tuntemuksia se sinulle herätti? Seuraavassa blogissa menemme tutustumaan Punaisen Ristin työhön perhesiteiden yhdistäjänä. 

Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen
Kuvat: Laura Tossavainen, Zaida Kosonen

Terveisiä Genevestä osa 1

Musée international de la Croix-Rouge et du Croissant-Rouge: L'Aventure humanitaire

Tunteet, löytäminen, pohdiskelu: Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museo tarjoaa sinulle uniikin mahdollisuuden syventyä humanitaarisen toiminnan historiaan. Kolme erillistä aluetta, jokainen hyvintunnettujen näyttelyarkkitehtien toteuttamana, tutustuttaa sinut kolmeen suureen haasteeseen nykyajan maailmassa: Ihmisarvon puolustus, Perhesiteiden palauttaminen, Luonnonriskien vähentäminen. 

Interaktiivinen ajanjakso avaa 150-vuotista humanitaarista historiaa samalla kun "Valokeilassa" mahdollistaa sinun seurata senhetkisiä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun operaatioita ympäri maailmaa.

Älä ohita käyntiä, jonka voit jakaa 12 nykyajan todistajan kanssa.

Näin lupaa Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museon esite (englanniksi). Lähiaikoina uudistettu museo on yksi Geneven useista "humanitaarisista" nähtävyyksistä. Museo tarjoaa sinulle mahdollisuuden tutustua erään maailmanlaajuisen avustusjärjestön toimintaan aitiopaikalta.

Museo sijaitsee ICRC:n (International Committee of Red Cross) juurella, kuvankauniilla Pâquis-Nationsin alueella aivan YK:n Geneven päämajan, WHO:n ja Botanisen Puutarhan lähettyvillä pienen kukkulan päällä. Osoitekin on enteilevä Avenue de la Paix 17 (Rauhankatu 17).

Oletko valmis humanitaariseen seikkailuun? Mikäli olet, tartu käteeni, niin johdatan sinut eteenpäin.

Olemme melkein perillä.

Jo sisäänkäynti sai ajatukset tyhjenemään ja mukana ollut ystävänikin, jonka Punasen Ristin yhteydet ovat yhtä vahvat kuin yhteys minuun, hiljeni, koska ei löytänyt sanoja. Ensivaikutelma oli sanoinkuvaamaton. Siksi taidankin näyttää teille vain pari kuvaa.

Sisäänkäynnin "kattona" oli meille kaikille niin hyvin tunnetut symbolit.

Pihaa vartioi joukko "hiljaisia"

Koska elämme vapaassa maassa, vapaiden valintojen ja mahdollisuuksien keskellä, "heitän pallon" nyt sinulle. Sinulla on mahdollisuus

• tutustua museoon osoitteessa http://www.redcrossmuseum.ch/en/ jo itsenäisesti,
• tulla kuuntelemaan tarinaani Punaisen Ristin viikolla Henrynpäivän kahvitilaisuuteen 8.5.2014 klo 18-> Punaisen Ristin tiloihin (osoite Puijonkatu 9, Kuopio) ja tutustua samalla sekä pakolaistelttaan ja Tulijan tukena-valokuvanäyttelyyn,
• odottaa seuraavaa blogiani tai
• mikäli matka humanitaarisuuteen tuntuu sinusta hankalalta, perääntyä. 

Annan sinulle kuitenkin yhden maistiaisen videomuodossa, teethän valintasi vasta sen jälkeen. Video on museon itsensä tekemä mainosvideo, joka mielestäni kuvaa mitä parhaiten tunnelmia museon sisältä.

Teksti:
Laura
-ensiapuryhmäläinen-

Kuvat: Laura Tossavainen, Zaida Kosonen

Tajuttoman ensiapua Tansanian malliin

Opiskelen Kuopiossa kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi. Viime syksynä olin 3 kuukautta Tansaniassa vaihdossa. Kävimme Tansaniassa eräillä messuilla joissa näin paikallisen Punaisen Ristin mainoksen.

Tuosta mainoksesta tulikin mieleeni eräs tilanne, itse en ollut siinä tilanteessa mukana, mutta siinä oli pari muuta opiskelijaa, jotka majoittuivat meidän kanssa samassa talossa vaihdon ajan.

Pari meidän talolla olevaa opiskelijaa olivat nähneet keskustassa tajuttoman miehen. Paikallisia oli ollut miehen ympärillä, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Nämä pari länsimaalaista opiskelijatyttöä olivat menneet auttamaan miestä, he olivat kääntäneet miehen kylkiasentoon sekä yrittäneet tyrehdyttää miehen päästä tulevaa verenvuotoa. Tytöt olivat ehdottaneet paikallisille, että joku soittaisi ambulanssin paikalle. Kukaan ei ollut tiennyt ambulanssin numeroa. Tytöt ehdottivat, että soittakaa sitten poliisille, kukaan ei tiennyt myöskään poliisin numeroa.

Taksi oli ajanut potilaan ohi ja tytöt olivat kysyneet, voisiko taksi heittää tajuttoman miehen lääkäriin. Luvan saatuaan paikalliset auttoivat miehen autokyytiin niin, että toinen oli ottanut miestä jaloista kiinni ja toinen kainaloista. Tytöt olivat yrittäneet sanoa, että potilaan pitäisi olla kylkiasennossa, koska tajuttomuuden syytä ei tiedetä, mutta paikalliset olivat laittaneet potilaan istuma-asentoon takapenkille henkilöautoon. Tytöt menivät takapenkillä tajuttoman miehen kanssa, koska kuskilla oli hänen kaverinsa etupenkillä mukana.

Hoitoon menokaan ei ollut kovin yksinkertaista. Ensin taksi oli ajanut poliisiasemalle, josta heidän oli pitänyt hakea joku lomake, että voivat viedä tajuttoman potilaan sairaalaan. Poliisiasemalla oli tovi mennyt, ennen kuin he saivat oikean lomakkeen. Poliisiaseman jälkeen taksikuski oli ehdottanut että ajaisi lähimpänä olevaan sairaalaan, mikä on myös halvempi. Sairaala oli ollutkin kiinni joten heidän piti lähteä ajamaan kauempana olevaan sairaalaan. Koko matkan ajan potilas oli ollut tajuton, takapenkillä istuma-asennossa ja päässä vuotava haava. Toisessa sairaalassa potilas otettiin sisälle ja jonkun tovin odottelun jälkeen siihen tulikin hoitaja.

Kauan meni aikaa, ennen kuin potilas pääsi kadulta sairaalaan ja ennen kuin sai apua. Näin siis tajuttoman ”hoito polku” Tansaniassa, jokainen voikin miettiä miten se Suomessa menee. Ja miten tärkeää on ensiavun antaminen ja avun saaminen kun jotain sattuu. Ikinä ei tiedä kuka apua tarvitsee ja missä.

Hennariikka
-Ensiapuryhmäläinen-