Silminnäkijä

Lähdin viime perjantaina paistamaan makkaraa Iso Valkeisen laavulle alkuillasta. Sytytin tulet laavulle saatuani apua puiden pilkkomisessa ystävältäni. Ystäväni lähti hotellille viettämään aikaa. Istuskelin laavulla ja odottelin hiillosta, kunnes alkoi tapahtua.

Iso Valkeisella näkyi vene, josta alkoi kuulua riitelyn ääniä. Mies ja nainen riitelivät kovaäänisesti veneessä. Yhtäkkiä järveltä kuului molskahdus ja vene alkoi upota jolloin veneilijät joutuivat veden varaan. En tiennyt yhtään, miten minun olisi pitänyt toimia. Kallantiellä meni autoja suuntaan jos toiseenkin eikä kukaan huomannut, että liikuin laavulla hätääntyneenä vain pelkän otsalampun turvin, koska tuli ehti sammua kesken kaiken.

Laavun lähellä ei näkynyt ketään ja hätäännyin lisää. Etsin rannasta paikkaa, josta olisin päässyt uimalla pelastamaan veneilijät. Tiesin, että on kiire, koska järvellä oli aivan hiljaista lukuun ottamatta viereisen moottoritien ääniä. Olisi siis päästävä pian heidän luokseen. Laavua ympäröivä maasto oli hieman epätasaista, enkä meinannut pysyä pystyssä, koska rannasta ei tahtonut millään löytyä paikkaa, josta olisin päässyt uimaan.

Kallantiellä liikenteen äänet harvenivat, eikä muita ihmisiä näkynyt missään. Mieleen ehti jo tulla saunavuoro sekä makkarat, jotka ilmeisesti maastossa pyöriessä hukkasin.

Huomasin sivusilmällä laavun takaa auton valot, mutta en osannut kiinnittää niihin huomiota, koska koko järvi oli aivan musta ja järven synkkyys oli kadottanut silmistäni kadonneet. Järveltä ei edelleenkään kuulunut äänen ääntä. Näin kuitenkin vastarannan laiturilla ihmisiä valon kanssa. Ehkä joku toinenkin oli sittenkin huomannut onnettomuuden ja saapunut apuun.

Järveltä alkoi taas kuulua ääniä, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. En tiennyt keitä sinne meni ja mitä he tekivät. Pian kuulin puhetta takaani, mutta en kuullut sanoja tai lauseita. Keskityin vain olennaiseen – siihen, että pääsisin auttamaan miestä ja naista vedessä, jotka tumma synkkä vesi oli jo jonkin aikaa sitten kadottanut silmistäni.

Paikalle saapui punaisissa vaatteissa olevia ihmisiä, jotka esittelivät itsensä Suomen Punaisen Ristin etsintäautopartioksi. Yritin hätääntyneenä kertoa, mitä oli tapahtunut ja pyysin heiltä apua. Kerroin jo etsineeni paikkaa, mistä lähtisin uimaan. Minulle kerrottiin, että järvellä on jo pelastustyöt käynnissä, koska VAPEPA oli myös saapunut paikalle poliisin kanssa.

Paikalle saapuneet henkilöt yrittivät rauhoitella ja auttaa minua. He eivät päästäneet minua kylmään syksyiseen veteen uimaan. He olivat saapuneet paikalle juuri siksi, että minäkin pääsisin pimeältä järvenrannalta pois ja saisin apua sokkiini. Kuulin vain sanojen seasta, että olisin sokissa. Toimintani oli mielestäni normaalia, koska olisin vain halunnut auttaa järveen joutuneita ihmisiä.

Koko ajan luonani ollut mies piteli minua kiinni, etten lähtisi järveen uimaan, koska paikalla oli jo apua. Mies ja muut henkilöt rauhoittelivat minua. Kunnes olin rauhoittunut tarpeeksi, lähdimme autolla läheiselle hotelille, jota sanottiin johtopaikaksi.

Sisälle saavuttuani luokseni tuli kaksi naista, jotka pyysivät minua istumaan alas. Sain sisällä jutteluapua henkisen tuen ryhmältä. Juttelu sai minut rauhoittumaan ja sain kuulla lisätietoja, että henkilöt oli pelastettu vedestä.

Jos VAPEPA ja SPR eivät olisi saapuneet paikalle, järveen pudonneet henkilöt olisivat todennäköisesti hukkuneet ja/tai menehtyneet hypotermiaan. Olisin myös itse todennäköisesti väsynyt uintimatkallani ja vajonnut järveen.

VAPEPA ja SPR tekevät tärkeää yhteistyötä viranomaisten kanssa. Molemmista järjestöistä vapaaehtoiset ihmiset lähtevät omalla vapaa-ajalla etsintöihin sekä avuksi muihin tilanteisiin missä virnaomaiset tarvitsevat vapaaehtoisia ja mihin esimerkiksi poliisi on pyytänyt apua. Molemmissa järjestöissä vapaaehtoiset ovat käyneet etsintä- ja ensiapukursseja turvatakseen ihmisten avunsaannin ja pitääkseen oman osaamisen ja tietotaidon ajan tasalla.

Mielestäni on tärkeää, että VAPEPA, SPR ja viranomaiset tekevät yhteistyötä, koska viranomaisilla ei aina riitä omia resursseja vastaavanlaisiin tilanteiseen. Poliisi ottaa yhteyttä VAPEPA:n johtoon ja vapaaehtoisille lähtee tekstiviesti tapahtuneesta sekä ilmoitus kokoontumispaikasta. Toiminta ei katso kellonaikaa, joten vapaaehtoiset saattavat lähteä keskellä yötä auttamaan avuntarvitsijaa.

Tässäkin tilanteessa olisi voinut tulla kolme kuolonuhria, jos toiminta ei olisi ollut nopeaa ja ammattitaitoista. Kaikki kuitenkin pelastuivat viranomaisten ja vapaaehtoisten avulla. 

Mira 

-ensiapuryhmäläinen-

ps. Tämä tarina on ote viime viikonloppuna pidettyjen Ensiapuzäpinöiden harjoituksesta.
 

"Zäpinäkapula" on nyt saatettu eteenpäin seuraavalle järjestäjälle (Kuva:Jari Jokinen)