Rosvopaistia kunniakansalaisten kanssa

Tiistaina 13.8. Kuopio-Hallilla herättiin aikaiseen aamuun. Aamulla neljältä ensimmäiset ”rosvot” saapuivat lämmittämään kuoppia koivuhaloilla. Varsinainen rosvopaisti (250 kg lampaanlihaa) oli aseteltu kuoppiinsa neljä tuntia myöhemmin. Kuusi tuntia muhittuaan se tarjoiltiin leipäjuuston, tomaatin, kurkun ja pikkelssin kera sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen.

Paisti vielä muhimisvaiheessa

Kyseessä ei ollut toki ensimmäinen kerta, kun näin tehtiin. Jo kymmenien vuosien ajan Suomen kunniakansalaisille on järjestetty rosvopaistilounas muun muassa Finnairin, kuntien ja puolustusvoimien ”yhteishankkeena”. Tänäkin vuonna Kuopion paistille odotettiin 1300 vierasta, eikä varmasti paljosta jäänyt puuttumaan. Kuopio-Hallin piha täyttyi eri puolilta Savoa tulleista linja-autoista. Vanhin paikalle saapuneista oli 100-vuotias veteraani Mikkelistä. Huikeaa.

Pääsimme Jarin, Riikan ja Jarnon kanssa aitiopaikalle seuraamaan tilaisuutta ja maistelemaan makuhermoja hivelevää paistia. (Täytyy myöntää, että itselleni tämä oli ensimmäinen kerta ylipäänsä, että maistoin rosvopaistia.) Paistin lisäksi vieraille tarjoiltiin viihdykettä: Sotilassoittokunta, ”lottatyttö”, ”Tapio Rautavaara” ja ikivihreä suosikki, Vieno Kekkonen, lauloivat ja soittivat vanhoja kotimaisia iskelmiä ja sävellyksiä. Yksi esitys oli ehkä kuitenkin ylitse muiden. Ainakin itselleni nousivat ihokarvat pystyyn kylmien väreiden seurauksena. Enpä ole koskaan ollut aloittamassa ruokailua, jonka aluksi on esitetty Finlandia-hymni. Hymnin lauloi Kuopion oma poika Sakari Kuosmanen.

Paistia kaivetaan ylös

Istuessani ja seuratessani esityksiä ja ruokailuja mieleeni tulvi väkisin ajatuksia ihmisten kohtaloista. Useat paikallaolijoista olivat olleet ikäisiäni ”nuoria aikuisia” Suomen käydessä sotiaan. Minkälaista heidän elämänsä oli silloin ollut ja kuinka he olivat jatkaneet elämäänsä sotien jälkeen? Millaista heidän elämänsä oli nyt? Huomasin myös nuorien sotilaiden, Karjalan lennoston alokkaiden, pysähtyvän veteraanien rinnalle. Heidän katseestaan huomasi, että viimeistään silloin heille valkeni, että juuri niiden vanhojen herrojen ja rouvien uhrausten vuoksi he saivat käydä juurikin Suomen armeijaa.

Allekirjoittanut, Jarno ja lääketieteen kandidaattimme, alokas Sairanen

Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen

Kuvat: Jari ja Laura, ensiapuryhmäläiset