Onks ne kuolemattomia?

En olekaan monesti tullut ajatelleeksi sitä, kuinka usein harrastukset kohtaavat ollessamme päivystämässä. Menneenä viikonloppuna (13.-14.7) Kuopion valtasi erään kultturaalisen genren harrastajat, anime- ja mangaihmiset. Musiikkikeskuksella järjestetyssä Animecon X –tapahtumassa oli mukana myös Punaisen Ristin vapaaehtoiset. Kaksi erilaista, mutta tasavertaista harrastusta siis kohtasivat toisensa.

Tapahtuma järjestettiin nyt kymmenettä kertaa ja oli loppuunmyyty. Tuhannet japanilaisen animaation ja sarjakuvan ystävät kokoontuivat viettämään mukavaa viikonloppua samanhenkisten ihmisten kanssa. Mukana festareilla oli myös (luonnollisestikin) erilaisten anime-/mangamyyntikojuja kaikkine ”lisäosineen”. Japanilainen kulttuuri suorastaan loisti viikonloppuna Musiikkikeskuksella. Koska itse en ole kyseisen genren edustaja, oli Animeconissa mukana olo kuin suuri seikkailu. Olin Liisa ihmemaassa (ja olen melkein 100%:n varma, että näin Irvikissan vilahtavan porukassa), niin hämmentävää oli seurata ihmisiä.

Tapahtumassa oli  teemaan liittyviä luentoja, pukukilpailuja, ”taistelukilpailuja”, animekaraokea ja Kuopion kaupunginorkesterin esittämänä animekonsertti. Festareidn näkyvimpänä osana voisin itse pitää cosplayta eli pukeutumista fanittamakseen animaatio-/sarjakuvahahmoksi. Ehdin päivän aikana nähdä toinen toistaan hienompia asusteita, joista suurin osa oli kantajien itsensä tekemiä. Osa heistä oli myös hyvin häkellyttäviä. Muutaman ”hahmon” kanssa vaihdoinkin heidän asuistaan ajatuksia, enkä voi muuta kuin todeta, että kekseliäisyys, sitä ei tästä festariporukasta puuttunut. Itselläni ei esimerkiksi olisi käynyt mielessäkään tehdä soitinta eristeenä käytettävästä finnfoamista (lopputulos oli jotain aivan muuta kuin finnfoamia, kaunis kultainen harppu).

Weeping angel (sarjasta Doctor Who), kuolematon ja Angmarin noitakuningas (elokuvasta Taru sormusten herrasta)

Saimme myös hyvät naurut, kun kuuntelimme "omista roolihahmoistamme" käytävää keskustelua:
- Mitä noi on?
- Ne on ensiapuhenkilöitä.
- Onks ne kuolemattomia?

Laura

-"kuolematon"-

ps. Pyydän jo valmiiksi anteeksi sitä, jos jokin anime-/mangakäsite on väärin. Kuten totesin, en ole kyseisen genren edustaja saati että paljoakaan tietäisin asiasta...

Ensiapua ja suunnistusta.. tai oikeastaan toisin päin

Lupauduin kirjoittamaan kokemuksistani Jämsä Jukolan ensiavussa. Tapahtumahan oli 15.-16.6. 2013. Wikipedia sanoo Jukolan viestistä näin: ”Jukolan viesti on vuosittain järjestettävä maailman suurin viestisuunnistuskilpailu, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1949. Viestijoukkueet ovat seitsenjäsenisiä ja reitti on ollut pituudeltaan 70–90 km. Yksittäiset osuudet ovat 6–17 kilometrin mittaisia. Vuosina 1951–1977 naisten kilpailu käytiin Venlojen juoksu -nimisenä yksilökilpailuna. Vuodesta 1978 alkaen naisten kilpailu muutettiin 4-osuuksiseksi Venlojen viestiksi. Jukolan viestiin ja Venlojen viestiin osallistuu niin maailman huippusuunnistajia kuin aivan tavallisia kuntoilijoita; kaikilla joukkueilla ovat tasavertaiset radat ja rastit.”

Tänä vuonna kilpailijoita oli n 16 000, siihen päälle kannustusjoukot, talkoolaiset yms (yht yli 30 00 hlöä), joten potentiaalisia asiakkaita riittää ensiavun näkökulmastakin.

Kuopiosta lähti bussilastillinen suunnistajia varhain lauantai-aamuna mukanaan rinkat ja teltat, siellä majoitutaan teltoissa. Kilpailukeskus oli Jämsänkosken metsäoppilaitoksen tuntumassa, osa toiminnoista koulun rakennuksissa. Tuollaiseen isoon tapahtumaan mennessä vierähtää aina tovi hahmottaa, missä mikin paikka on, ensimmäisenä piti löytää kuopiolaisten teltta-alue ja laitella teltat pystyyn. Kävin toimitsija-infossa hakemassa toimitsija materiaalin, huivin ja T-paidan, jota oli enää kokoa XXL jäljellä.

Iltapäivä meni valmistautuessa omaan suunnistusosuuteen. Juoksin ankkuriosuuden, joka oli 8,5 km pitkä. Ei olisi temppukaan tietä pitkin juosta, mutta piti suunnistaa, oli suota, mäkiä, risukoita, kivikoita ja isoja, kuraisia ojia. Onnistuin kuitenkin tällä kertaa ihan mukavasti omaan tasoni nähden. Seuraavaksi pesulle; taivasalla n. 70 suihkua, onneksi kuitenkin pressut ympärillä. Telttasaunassa sai hyvät löylyt. Tänä vuonna ennätin metsäkirkkoonkin, yleensä olen siihen aikaan vielä metsässä. Siellä oli mukavasti ajateltu kirkkoväen mukavuutta, oli istuinaluset laittaa mättäälle sekä hyttysmyrkkyä.

Seuraava kohokohta oli miesten viestin lähtö; on hyvin vaikuttava kokemus, kun n 1600 miestä otsalampuissaan lähtee tykinlaukauksesta juoksemaan. Vuoroni ensiavussa olisi alkanut vasta klo 3, mutta ajatus mennä pariksi tunniksi kylmään makuupussiin ei houkutellut, joten lähdin jo ensiapuun, jotka olivat lämpimässä sisätilassa.

Jukolan ensiapu oli jaettu kolmeen erilaiseen toimintaan; maastopisteistä vastasi puolustusvoimat, maalin lähellä oli ns. hätäensiapu ja sitten varsinainen pääensiapu, jossa oli lähinnä sairaalatasoista hoitoa. Hätä- ja pääensiavusta vastasivat lääkärit ja sairaanhoitajat, varmaan siellä oli muitakin työntekijöitä. Tuossa hätäensiapu ei ollut aivan sitä, mitä SPR:n oppien mukaan käsitetään hätäensiapuna. Toki oli tarkoitus hoitaa henkeä uhkaavat tilanteet, mutta myös KKK hoito, yms. pikkuvammat. Suunnistuskisoissa toiminta on myös kovin erilaista verrattuna esim. jalkapallo-otteluun. Kun jalkapalloilija loukkaa jalkansa, rientää paikalle heti monta ihmistä kylmäpussin kanssa, mutta suunnistaja on saattanut linkata kipeällä jalalla tai vuotavalla haavalla, kuten sain myöhemmin todeta, monta kilometriä ja vasta sitten hakeutuu ensiapuun.

Tiina vielä "siviileissään"

Olin n 12 h vuoron pääensiavussa, jossa oli onneksi riittävästi henkilökuntaa potilasmäärän nähden, 2 lääkäriä 4 sairaanhoitajaa ja sihteeri. Potilaat melko tyypillisiä; nilkkoihin, polviin KKK hoitoa, muutama haavan ompelu. Eräs iäkäs mies oli todellakin juossut lähes 5 km jalassaan n 10 cm pitkä syvä haava. Ei ollut kuulemma pahasti vuotanut, vaikka oli Marevan (verenohennuslääkitys) käytössä. Silmälääkäriä tarvittiin tarkastamaan useampikin silmä. Metsässä oli paljon tiheitä kuusikkoja. Muutama mies kärsi nestehukasta, osa sai juomalla ja levolla itsensä kuntoon, osa tarvitsi ”tipan”. Jämsässä oli keskimääräistä vähemmän potilaita, keli oli hyvä; ei satanut, ei liian kuuma, helpohko maasto, ei liian kuivaa, muutoin hiekkakangas oli pöllynnyt ja aiheuttanut enemmän hengitysvaikeuksia.

Ensiapupisteeltä

Kokemuksena tuo viikonloppu oli rankka, mutta tosi mukava. Ensi vuonna Jukolan viesti on Kuopiossa, Vehmersalmella. Siellä ainakin maasto on hankalampi, olot aivan kenttäolot ja oikea sairaala kaukana. Siellä en oman seuran edustajana saa osallistua viestiin, mutta ensiavussa olen sitäkin tiiviimmin, varmaan koko kevät menee asiaa valmistellessa, olen sen pääensiavun/kenttäsairaalan osastonhoitaja. Tervetuloa talkoisiin, tulevan viestin sloganin toivotuksin ”Veikeä kokemus-lumoava elämys”.

Tiina

-ETK ja ensiapuryhmäläinen-

EA3-kurssi kahdelta kantilta - 16.6 eli päivä 5

Jari: viimeinen aamu koittaa! Toisaalta haikea olo kun on jo tutustunut kurssilaisiin ja kouluttajien kesken on taas se sama loistava meininki mutta kyllä kotiin tekee jo mieli palata! Pari luentoa vielä aamupäivällä, sitten rastityyppinen loppuharjoitus jossa pidin ”karttaharjoituksen” aiheena taktiikka. Lopuksi välineiden huolto ja pakkaaminen peräkärryihin. Päätämme jakaa mies-ja naissarjassa palkinnot kurssin parhaalle kehittyjälle. Valinnat olivat helppoja, olimme varsin yksimielisiä: miehissä Jarno ja naisissa Sarita. Molemmat osoittivat kurssin edetessä että ujolta vaikuttavan ulkokuoren alta löytyy osaamista! Kahvitilaisuus päätti kurssin ja iso nippu EA3-kortteja sai uuden omistajan! Nyt vielä omat kamppeet autoon, kouluttajakaartin hyvästely ja kotimatka voi alkaa! Takki on tyhjä mutta olo on tyytyväinen: toivottavasti saan tehdä saman uudelleen ensi vuonna!

Kiitos kurssilaisille ja kouluttajakollegoille!

Jarno: Aamulla aiheena ”ensiapuryhmä päivystystilanteessa” jonka jälkeen välineiden huolto. Sitten oli loppuharjoitus jossa oli 4 erilaista rastia. Sen jälkeen oli kahvit ja palaute koulutuksesta ja EA3-korttien jako. Vielä kaksi henkilöä -yksi mies ja yksi nainen- palkittiin ja mä olin se mies joka palkittiin ! Perusteluja en muista kun jännitti niin paljon. Kurssi loppui ja matka alkoi kohti Kuopiota klo 15.00 ja perillä olin noin klo 18.00.Kurssi oli rankka ja mua jännitti välillä aika paljon mut kerroin asiasta ja lopuksi kun kurssi päättyi, niin ei enää jännittänyt kun oli se EA3-kortti ja PPE-D- kortti rahapussissa. Sieltä sain monta hyvää ystävää ja kaveria. Lähtisin samaan uudestaan, oli niin hieno kokemus. Niin ja nälkä siellä ei kerkii tulla, on ruokailuja niin runsaasti. Ei kun ensi vuonna meiltä EA3 kurssille porukkaa !

EA3-kurssi kahdelta kantilta - 15.6. eli päivä 4

Jari: suuri päivä koittaa: ryhmätöitä on väännetty yöhön saakka ja viimein kaikki työt ovat sillä mallilla että olemme ne hyväksyneet. Kaikki ryhmät valmistelevat kuumeisesti harjoituksiaan ja varaavat välineitä: löytyykö savupanoksia, entä lauennutta airbagia? Kaivelen peräkärrystäni kaikki toivotut välineet. Toiminta polkaistaan käyntiin ja harjoituksia seuratessa näkee, että suunnitteluun on käytetty aikaa: kaikki toimii kellontarkasti ja opetukselliset tavoitteet täytetään. Kurssilaiset kommentoivat itsekin suunnittelun tärkeydestä ja arvostelevat itse rehellisesti omaa toimintaansa. Hienoa, jotakin on siis saavutettu! Palkinnoksi ympärivuorokautisesta raatamisesta olemme järjestäneet juhlaillallisen laavulle, jossa järjestämme pientä ohjelmaa ja Survival Gamesin palkintojen jaon. Jarnon joukkue voitti! PPE-D-kortit jaettiin Staying´Aliven tahdittamana, pienellä yllätysmomentilla höystettynä. Nukkumaan rättiväsyneenä.

Jarno: aamulla oli luento ”luonnossa liikkujan ea ja tilapäisvälineet” jonka jälkeen oli vielä aikaa ryhmätyölle ja kaikkea ajankohtaista. Kello 10.00 alkoi ryhmätyö 1 aiheena hätäensiapu. Kello 12.30 ryhmätyö 2 aiheena Vapaa-ajan tapaturmat ja kello 14.30 Ryhmätyö 3 aiheena Liikenneonnettomuudet. Jokainen ryhmä oli vuorollaan potilaana, auttajana ja tarkkailijana. Iltapäivällä oli luento ”uhkatilanteet, rikoksen uhriksi joutuneen kohtaaminen” jonka jälkeen oli vielä luento aiheesta ”Punainen Risti meillä ja maailmalla”. Nyt oli vähän vapaa-aikaa. Noin kello 20.00 oli juhlaillallinen laavussa ja ohjelmaa oli myös. Saatiin yhdet kortit. Illan mittaan oli Survival gamesin palkintojen jako parhaalle joukkueelle ja se oli mun joukkue eli ryhmä 2. Palkinnoksi saatiin jokainen mini-Anne, jonka jälkeen saunaan ja nukkumaan.

EA3-kurssi kahdelta kantilta - 14.6 eli päivä 3

Jari: kurssilaiset ovat nyt saaneet ryhmäkohtaiset harjoitustyönsä alkuun. Niitä hiotaan vielä ja oma ryhmäni haluaa neuvoja ja ohjeita: mihin pitää kiinnittää huomiota, mitä ottaa huomioon? Neuvon parhaani mukaan, olenhan itse ollut tekemässä samaa ryhmätyötä omalla kurssillani 7 vuotta aiemmin. Jännä huomata miten erilaista ja toisaalta samanlaista on olla nyt kouluttamassa ja ohjaamassa kurssia! Toivottavasti pystyn antamaan heille kaiken osaamiseni. Ryhmätöiden esittelyssä kouluttajaraatimme tekee huomautuksia ja parannusehdotuksia, jotka täytyy muuttaa aamuun klo 08.00 mennessä: kurssilaisilla siis pitkä yö edessä mutta kukaan ei valita. Ovat selvästi sitoutuneet hoitamaan homman ryhmänä loppuun asti. Ryhmistä erottuu muutama johtaja mutta ryhmien sisäinen yhteistyö toimii hienosti. Klo 23.00 pidetään vielä kouluttajapalaveri päivän kulusta ja seuraavan päivän ohjelmasta. Päivystävä ryhmäkin on aamulla vaihtunut joten sille täytyy järjestää yöllistä tekemistä, ei päästä siis ihan vielä nukkumaan  :) 

Jarno: Aamulla oli harjoitus, jonka aiheena oli ensiapu, tutkiminen ja tarkkailu ja jonka jälkeen oli luento riskien hallinta yleisötilaisuuksissa. Iltapäivällä oli ryhmätöiden ohjausta, jonka jälkeen tehtiin sen tekemistä. Illalla oli ryhmätöiden esittely kouluttajille, jonka he hyväksyivät tai antoivat parannusehdotuksia, jonka jälkeen jatkettiin sen tekoa yömyöhään että kouluttajat hyväksyisivät sen.

EA3-kurssi kahdelta kantilta - 13.6 eli päivä 2

Jari: koulutus päälle paineella: kurssilaisten pitää oppia suorittamaan PPE-D vaikka unissaan ja kouluttajat eivät nuku ennen kuin tämä tavoite on saavutettu. Tätä hiotaan niin kauan että se sujuu! Muuta koulutusta teorian ja käytännön vaihtelulla, ei anneta aikaa löysäilyyn. Ryhmäytyminen näyttää alkaneen, ensimmäisen päivän vieraskoreus karisee ja kurssilaiset löytävät paikkansa ryhmistään. Survival gamesin valmisteluja tehdään kiireellä, olisin halunnut kuulla Leenan luennon henkisestä tuesta mutta ajoneuvoontunkeutumissimulaattorin ja airbagien laukaisualustan rakentaminen vei aikaa. SG oli menestys, huimaa uhrautumista ja ryhmähenkeä kaikilta! Yksi ryhmä pitää valita voittajaksi, pistelasku näyttää voittajan. Yöksi keksitään vielä jotain pientä äksöniä…

Jarno: Aamupalan jälkeen oli teoriaa jonka jälkeen aloitettiin PPE-D- harjoitus. Keskipäivällä oli jälleen luento joka käsitteli autettavan tutkimista, tarkkailua ja kirjaamista jonka jälkeen oli harjoitus. Iltapäivällä oli luento henkisestä tuesta. Illemmalla oli luento etsinnästä ja viestitoiminnasta ja aiheeseen liittyvä koulutus. Sen jälkeen harjoiteltiin opittuja asioita. Illalla oli ohjaajien järjestämä survival games harjoitus. Joukkueita oli kolme jotka etsivät ja ratkoivat erinäisiä asioita ja tehtäviä jonka jälkeen olikin saunan vuoro. Kello oli jo paljon mutta piti tehdä ryhmätyötä joten unta ei tullut paljoakaan. Jokainen ryhmä päivystää vuorollaan, nyt oli mun ryhmän päivystysvuoro ja yöllä tuli hälytys: kokoonnuimme annettuun paikkaan. Valitettavasti en kerro hälytyksen aihetta, että kun joku meidän ryhmästä menee sinne niin hän tai he eivät tiedä asiasta mitään!

EA3-kurssi kahdelta kantilta - 12.6 eli päivä 1

Jari: Kurssilaiset aika lailla koossa, osa tuli vielä myöhään illalla. Hyvältä näyttää, sopivan sekalaista porukkaa! Taustojen selvittelyä kouluttajien kesken ja sopivan lajittelun kautta saatiin tasaiset ryhmät. Muutama aika jännä tyyppi, saa nähdä miten homma lähtee käyntiin.

Kurssilaisille selvitettiin käytännön sääntöjä (mm. päivystävän ryhmän velvollisuudet, kurssiohjelman noudattaminen jne) ja ryhmätyön (ensiapuharjoitus) valmistelun perusteet. Sain valvottavakseni ryhmä 1:sen alias ”Ykköne”:n. Pari testiä kurssilaisten osaamistason selvittämiseksi: vähän sekalaista oli sekin! Illalla 21.00 kouluttajapalaveri: käytiin läpi kurssin aikataulu, johon tehtiin muutamia muutoksia ja sovittiin eri luento/harjoitusvastuut. Minulle tuli maskeeraus, potilaan tutkiminen, kirjaaminen, turvavarusteet, viestiliikenne ja päivystystoiminta ja pari muuta pienempää juttua. Koneen ääressä powerpointien valmistelua 23.00 saakka, nukkumaan. 

Jarno: Kurssi alkoi klo:10. Alussa oli käytännön asioita. Meitä oli 15 henkilöä ja meidät jaettiin kolmeen viiden henkilön ryhmään. Olin ryhmässä 2. Iltapäivällä oli opittujen asioiden kertausta ja harjoiteltiin maskeerausta jonka jälkeen saatiin tehtäväksi Ensiapuharjoituksen suunnittelu. Illalla aloimme suunnittelemaan sitä.

EA3-kurssi kahdelta kantilta - Päivä -1 eli 11.6.2013

SPR Savo-Karjalan piiri järjesti vuonna 2013 ainoan EA3-kurssin koko Suomessa. Kurssille osallistui 15 henkeä, kouluttajia oli kuusi. Kurssi valittiin kouluttajien äänestyksessä vuoden 2013 parhaaksi EA3-kurssiksi, eikä suotta. 

Blogin ylläpitäjät pyysivät kahta henkilöä kertomaan ajatuksistaan kurssin aikana. Heidän nimensä ovat Jarno (kurssilainen) ja Jari (kouluttaja). Tästä alkaa Jarnon ja Jarin 6 päivää kestävä seikkailu..

11.6. päivä -1

Jari: Töiden jälkeen pikainen hyvästely puolisolle, peräkärry auton perään ja kohti Niittylahtea ja Pohjois-Karjalan opistoa. Toista kertaa kouluttajana kolmosella, nyt hieman uusia eväitä taskussa: saapa nähdä mitä tykkäävät. Perillä tuttu sählinki alkaa: tavaroita puretaan tonnitolkulla, kaikki pitää saada varastoitua jonnekin. Illalla suihkuun ja majoittumaan, pari kouluttajaa saapuu ja päivitetään kuulumiset. Pikainen kouluttajabriiffi aamun toiminnoista, sitten nukkumaan.

Jarno: Lähdin ajelemaan kohti Niittylahtea iltapäivällä 17.00 maissa yhden pysähdyksen taktiikalla. Perillä olin 19.00 maissa. Kurssi alkoi virallisesti 12.6 mutta tulin aikaisemmin niin ei tarttenut lähteä ajamaan aamulla.