Oheisen linkin takaa löydät tämän kuukauden nuoren vapaaehtoisen.
Kuukauden nuori vapaaehtoinen, Spray
Välipäiväterveisin
Laura
lauantai 28. joulukuuta 2013
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
"Vuoret kertas kaiullaan... ja minä lauloin polvillaan, anna nyt se piste!"
Vuoden yksi kohokohdista, pikkujoulut, on nyt onnellisesti takanapäin ensiapuryhmän osalta. Tänä vuonna juhlimme ruoan ja ystävien seurassa uudella toimistollamme Puijonkadulla. Tila on todettu hyväksi ja toimivaksi myös näiltä osin.
Tietovisassa mitattiin vastausten oikeellisuuden lisäksi innovatiivisuutta ja "ytimekkyyttä"..
Petteri Punakuonon nenä ei vilku ja vuotaa räkää, mitä teemme?
Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille!
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Kuinka monta ensiapuryhmäläistä tarvitaan puuron keittoon? |
Ainakin kaksi! |
Tai enemmän.. Osaston puheenjohtajakin tarttui kauhaan! |
Vieraat ovat alkaneet saapua.. |
Ja sitten päästään aloittelemaan. Tervetuloa pikkujouluihin, aloitetaan se Raskas Joulu - porukan Tulkoon joulu -biisillä. Tunnelma oli käsin kosketeltavissa! |
"On äiti laittanut kystä kyllä..." tai Tanja on laittanut, mutta oli hyvää ja sitä oli riittävästi |
Riikka ja Jari |
"Lucia-neito" toi valon.. säästösyistä vain yhden tuikun voimalla |
Tässäpä vihjeitä |
Oikeita lauluja löytyi helposti... |
.. tai ei niin helposti.. |
...mutta hauskaa oli! |
Tietovisassa mitattiin vastausten oikeellisuuden lisäksi innovatiivisuutta ja "ytimekkyyttä"..
Petteri Punakuonon nenä ei vilku ja vuotaa räkää, mitä teemme?
"Vaihdetaan paristot ja tilataan
Motonetin verkkokaupasta uusi vilkku. Huudetaan amis apuun. Opetetaan
Petteri niistämään tonttulakin tupsuun. Annetaan Petterille lumeen
keitettyä Finrexiniä."
|
Paistaessaan torttuja Pipari-tonttu maistaa liian aikaisin kuumaa torttua ja polttaa hilloon sormensa. Mitä tehdään? |
"Pipari-tontun on helppo katkoa
vaurioitunut raaja, joten vammaa ei enää ole."
|
Lahjoja jaettiin ja kiitettiin kuluneesta vuodesta. Tässä vaihtuu "diplomaattisin elkein" ensiapuryhmän johtajuus Paavolta Jarille. |
Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille!
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
maanantai 25. marraskuuta 2013
Täydellisiä muistoja
Aamulla muistot valtasivat mieleni.
Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Katsoin Raskasta joulua
-porukan uutta musiikkivideota ”Tulkoon joulu” . Kyseisen
musiikkigenren edustajistossa on monen monta laulajaa, joita
kuuntelen joulun ulkopuolellakin ja joiden tekemisiä seuraan.
Idoleitako? Ei suoraan, mutta musiikillisesti hyvin lahjakkaita
miehiä (kyllä, tällä kertaa vain miehiä). Palasin
musiikkivideota katsoessani ajassa taaksepäin useita vuosia. Palasin
myös aivan eri vuodenaikaan. Yksi tekijä kuitenkin yhdisti aamuista
hetkeä ja muistoani: Tony Kakon silmät...
Olin päivystämässä
SPR:n kautta taannoisessa Kuopio Rockissa. Kyseisen vuoden
pääesiintyjänä Kuopioon oli saapunut Sonata Arctica solistinaan
kukas muukaan kuin Tony Kakko. Vaikka monesti olenkin epäonninen,
tällä kertaa onni oli kuitenkin suosinut minua. Kuten varmaan
olette tienneetkin/huomanneetkin, ensiapupäivystäjät sijoitetaan
”suurten” keikkojen ajaksi ennalta sovituille paikoille niin,
että he saavuttaisivat yleisöjoukon (ja artistijoukon) nopeasti.
Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että yksi pari on yleisön ja
lavan välissä turva-aidan ”paremmalla” puolella ja yksi tai
kaksi paria yleisön ”takana”. Päivystyspaikkani Sonata Arctican
keikan aikana olisi aivan eturivissä.
Jo pelkästään
se, että pääsisin katsomaan yhtä Suomen hienoimmista raskaan
musiikin bändeistä riitti nostamaan fiilistä. Lisäksi laulaja
mielenkiintoisine silmineen (olen edelleenkin sitä mieltä, että
niiden silmien takana on tarina, jota hän ei hevillä eikä
polkallakaan kerro kuulijoilleen, pitää vain arvoituksenaan),
merirosvomaisine ulkomuotoineen ja korvia hivelevine lauluäänineen
olisi siinä muutaman metrin päässä vain minua ja yleisöä
varten. Tiedän, että tämä kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta
joskus täytyy vain heittäytyä nauttimaan.
Kuvanlaatu ei kerro kaikkea, mutta keikka oli juuri sellainen kuin odotinkin... |
Esiintyminen oli
loistava. Yleisö osasi käyttäytyä, mikä tarkoitti, että mitään
ei tapahtunut. Saimme kaikki rauhassa nauttia kesäyöstä ja
musiikista... kylmät väreet selässä kulkien.
Palataanpa tähän
aamuun. Kuopiolainen Tarot-muusikko Tuple Salmela laulaa omaa
osuuttansa kappaleesta. Sitten Tony Kakko, eikun vain paranee! Ja kun
musiikki rauhoittuu musiikkivideolla, esiin tulevat ensin siniset
”lempeämmät” silmät, sitten koko mies. Marco Hietala. Kappale
on täydellinen! Mutta niin on myös muistot kesien rock-festareilta,
joissa olen herroja päässyt livenä näkemään.
Jo jouluisin
ajatuksin,
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
ps. Tahtoisitko
sinäkin täydellisiä kokemuksia ja muistoja? Se on
täysin mahdollista. Ilmainen Ensiapuryhmän tutustumiskurssi
järjestetään
Kuopiossa 11.1.14 klo 12-17. Kurssi on tarkoitettu kaikille
ensiaputoiminnasta kiinnostuneille eikä aiempaa ensiapuosaamista
vaadita. Ilmoittautumiset 15.12.13 mennessä joko sähköpostina
osoitteeseen jari.jokinen(a)sprkuopio.com
tai puhelinnumeroon 040-544 2602.
torstai 14. marraskuuta 2013
Osastomme muuttaa.. ensiapuryhmän osuus on nyt suoritettu
Osmo suunnittelee auton sisältöä.. hieman toispuoleistako? |
Se mikä ei vasaralla irtoa, sitä ei tarvita! |
Hylly mukaan ja menoksi! |
Jokaiselle tavaralle löytyi omat paikkansa.. |
... Riikan järjestelmällisyydellä! |
Loppusuoralla jo vähän hymyilyttikin |
"Rahat tai tonkka!" |
Reddie-koirakin osallistui muuttotalkoisiimme |
Herra Dunant seurasi tyytyväisenä askareitamme |
Löydä oma tapasi auttaa |
Lieköhän muilla osastoilla tiloissaan yhtä hienoja seiniä? |
Ensiapuryhmäläinenkin on päässyt seinälle |
Kahvitauko a´la Osmo ja Jari |
Kaikella on oma paikkansa |
Loppusiivous ja kaikki on valmista! |
-ensiapuryhmäläinen-
ps. Osastomme uusien toimitilojen avajaiset pidetään tulevana lauantaina 16.11.2013 klo 10-15 osoitteessa Puijonkatu 9.
torstai 7. marraskuuta 2013
Nils Holgerssonin.. eikun Holger-Nielsenin menetelmä ja muita elvytysoppeja
Tänään harjoittelimme jälleen
elvytystä ensiapuryhmämme kanssa. Kertaus on opintojen äiti ja
kuten sanotaan, koskaan ei voi harjoitella liikaa. Kouluttajamme
Heikki Sederholm muistuttikin, että tutkimusten mukaan jokaisen
tulisi harjoitella elvytystä kolmen kuukauden välein, jotta taito
pysyisi taitona eikä vain tietona. Kouluttaessaan Heikki sivusi
”vanhoihin” elvytysohjeisiin, joita jäin pohtimaan. Joskus
kouluaikoinani tuli lueskeltua Finnanest-lehdestä elvytyksen
historiasta ja onneksi nämä artikkelit löytyivät myös internetin
ihmeellisestä maailmasta.
Tapani Tammisto ja Christine Tammisto
ovat koonneet Finnanestin vuoden 2008 vuosikertaan neljä artikkelia
käsittävän juttusarjan ”Elvytys Suomen lääketieteellisissä
julkaisuissa”. Artikkeleissa käsitellään elvytystä toki
lääketieteelliseltäkin kantilta, mutta paljon ”Trivial
Pursuit”-tason tietoakin niistä sai. Tahdonpa jakaa teille niistä
muutaman.
Minkä luulet olevan ensimmäinen
maininta, mitä elvytyksestä on löydetty? Se on Raamatusta. Vanhan
Testamentin 2. Kuningasten kirjassa mainitaan profeetta Elisan
elvyttäneen lapsen panemalla suun suuta vasten, kädet käsien
päälle ja laskemalla itsensä lapsen päälle. Muutaman kerran näin
tehtyään lapsi oli aivastanut seitsemän kertaa ja avannut
silmänsä. Voitko uskoa tätä?
Alkujaan elvytys on ollut siis jonkin
sortin puhalluselvytystä. Tämän todistaa myös herra Paracelsuksen
1500-luvulla käyttämä ”palje”-tekniikka. Hän siis esitteli
ihmisille, kuinka erillistä paljetta käyttämällä kyettiin
elvyttämään koiria vain puhaltamalla ilmaa, elämän yhtä
eliksiireitä, suoraan keuhkoihin.
1700-luvulla elvytystä (edelleen
puhalluselvytystä) ajettiin kansan tietouteen hukkuneiden
auttamismuotona. Lontoossa ja Amsterdamissa oli jopa omia yhdistyksiä
elvytystä varten. Elvytysohjeet painettiin jopa osaksi almanakkaa.
1780 eräs Tenholalainen äiti löysi kaksivuotiaan lapsensa
hukkuneena ja ohjeiden mukaan toimimalla pelasti tämän hengen –
suusta suuhun elvytyksellä!
Osaatko sanoa, mikä lisäsi elvytysten
määrää 1800-luvulla? Anestesian eli kansan kielellä nukutusten
lisääntyminen operaatioiden aikana. Menetelmät eivät tuolloin
vielä olleet kovin kehittyneitä. Potilaan tilan seuraaminen
tapahtui lähinnä tarkkailemalla potilaan pulssia ja hengitystä
(mitä muuten mekin teemme nykypäivänä!) ja mikäli vointi alkoi
laskea, vähennettiin anestesia-ainetta, kuten kloroformia, tai
päädyttiin elvytyksiin.
Vielä 1916 ilmestyneessä suurelle
yleisölle tarkoitetussa ensiapuoppaassa neuvotaan antamaan
tekohengitystä jokseenkin näin:
- Avaa kiristävät vaatteet, poista hengitystie-esteet ja avaa hengitystiet nostamalla mandibulaa.
- Käännä potilas vatsalleen, kohota jalkoja ja käännä pää sivulle.
- Laskeudu polvillesi ja painelle suorin käsin potilaan lanneseutua ja rintakehän alaosaa. Tämä aiheuttaa uloshengityksen.
- Auttajan ojentautuessa ja lopettaessa painamisen tapahtuu sisäänhengitys passiivisesti.
- Toista tätä 15-20 kertaa minuutissa.
Toki poikkeuksia tähänkin
tekohengitysmenetelmään oli, kuten hukkuneen elvytys.
Jotta pääsisimme kohti nykyaikaa
täytynee vielä paljastaa, että painantaelvytys eli ulkoinen
sydänhieronta tuli osaksi elvytystä vasta 1960-luvulla.
Painantaelvytys otti kuitenkin huonosti tulta alleen, sitä kehotettiin
käyttämään esimerkiksi silloin kun odotettiin, että instrumentit
ovat valmiina, jotta potilaan rintakehä voitaisiin avata ja antaa
sydänhierontaa suoraan sydämeen TAI jos pikaisesti suoritettavaan
rintakehän avaamiseen ei ollut mahdollisuutta. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja nykyäänhän kehotetaan pelkästään painelemaan, mikäli on epävarma puhaltamisesta.
Eiköhän siinä ollut jo paljon
”triviaalitietoa”. Noh, sinulla varmaan heräsi kysymys, mitä
Holger-Nielsenin menetelmä tarkoittaa. Sen sinä joudut kaivamaan
internetin kätköistä itseksesi. Enkös ovelasti saanutkin
sinut lukemaan koko jutun loppuun? Tai jospa nyt kuitenkin hieman auttaisin sinua. Tsekkaa menetelmä ohessa olevasta linkistä. H.N. method
Elvytysterveisin
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Lähteenä olen käyttänyt neljää
eri artikkelia Tapani ja Christine Tammistolta (Finnanest 2008).
Näiden nimet ovat:
- Puhalluselvytyksestä takaisin puhalluselvytykseen,
- Kolme ensiapuopasta yleisölle,
- Moderni anestesia Suomeenkin ja
- ”Elvytyshoito vaatii päättäväisyyttä, innostusta ja uskoa”.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Hyvä me, maallikkoauttajat!
Lehdet ovat kirjoittaneet jälleen
useista tapauksista, joissa maallikkoauttajat ovat pelastaneet
ihmishenkiä. Yleisesti ottaen nämä tapahtumat ovat olleet
tilanteita, joissa henkilö on mennyt elottomaksi. Onni oli ollut
läsnä monin tavoin: Paikalla oli ollut joku, joka kykeni näppäilemään puhelimeensa 1-1-2. Paikalla oli myös ihmisiä, jotka tahtoivat tulla auttamaan. Mikä kolmas onni
oli matkassa, oli paikalla myös henkilöitä, jotka kykenivät
aloittamaan maallikkoelvytyksen. Pisteenä i:n päälle paikalla oli
myös defibrillaattori, joka tehosti elvytyksen vaikutuksia, koska joku oli osannut hakea sen ja kytkeä sen toimintaan. Monta muuttujaa, joista yhdenkin puute olisi voinut johtaa kokonaan toisenlaiseen lopputulokseen. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013101917625782_uu.shtml
;
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/sivulliset_pelastivat_miehen_hengen_tikkurilassa/
)
Oletko kuullut, että Ruotsissa
testataan ihmisen ja teknologian yhteistyötä uudella tavalla elvytystilanteissa?
Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua ”elvytysreserviin”.
Liikkuessaan jokapäiväisissä toiminnoissaan voi kännykkäsi
kuitenkin hälyttää. Hätäkeskus on lähettänyt sinulle apukutsun
elvyttämään jonnekin lähellesi. Kuinka järjestelmä sitten
toimii? Älypuhelin sovellukseksi lähettää paikannustietoja,
joiden perusteella etsitään 500 m sisällä olevat elvyttäjät,
lähetetään heille viesti ja osoite, jossa elvytystä tarvitaan.
Samaan aikaan tietenkin myös ammattilaisapu on matkalla kohteeseen.
Tukholmassa tehdyn testauksen mukaan yli 50 %:ssa tapauksista
maallikko oli paikalla ennen ambulanssia ja peruselvytys oli aloitettu. Reserville olisi siis
käyttöä.
Ennen kuin pääsemme kuitenkaan
käsiksi ”elvyttäjäreserviin” voimme hyödyntää
älypuhelimiamme muulla tavoin. Punainen Risti on luonut
älypuhelimiin sovelluksen, josta löydät ensiapuohjeet
tavallisimpiin, yleensä toimintaa vaativiin tiltanteisiin. Sovellus
on ilmainen ja sen voi ladata Punaisen Ristin sivuilta
(http://www.punainenristi.fi/uutiset/20130925/mobiilisovellus-tuo-punaisen-ristin-alypuhelimeen).
Lataa siis sinäkin oma sovelluksesi muistin tueksi ja käytä omaa
järkeäsi onnettomuuspaikoilla: Kaiva puhelimesi esiin avun
saamiseksi, älä ottaaksesi kuvia tai videota!
Kyllähän se niin on, että ilman meitä ensiaputaitoisia moni tilanne jäisi vaille oikeanlaista toimintaa. Uusi vuosi lähestyy. Kehontankin siis kaikkia lukijoita tekemään uuden vuoden lupauksen ja opettelemaan, muistuttamaan mieleen tai kertaamaan jo opittua ensiavun tiimoilta. "Kukaan ei ole seppä syntyessään, onneksi on aikaa takoa!"
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
ps. Tiesitkö, että eilen tuli kuluneeksi tasan 150 vuotta siitä, kun Genevessä loppui konfrenssi, jonka toimikunta määritteli Henry Dunant'n ajatusten pohjalta avustusjärjestöjen tehtävät ja jonka seurauksena Punaisen Ristin liikkeemme perustettiin. Toimikunnasta muodostui Punaisen Ristin kansainvälinen komitea.
torstai 17. lokakuuta 2013
Silminnäkijä
Lähdin
viime perjantaina paistamaan makkaraa Iso Valkeisen laavulle
alkuillasta. Sytytin tulet laavulle saatuani apua puiden
pilkkomisessa ystävältäni. Ystäväni lähti hotellille viettämään
aikaa. Istuskelin laavulla ja odottelin hiillosta, kunnes alkoi
tapahtua.
Iso
Valkeisella näkyi vene, josta alkoi kuulua riitelyn ääniä. Mies
ja nainen riitelivät kovaäänisesti veneessä. Yhtäkkiä järveltä
kuului molskahdus ja vene alkoi upota jolloin veneilijät joutuivat
veden varaan. En tiennyt yhtään, miten minun olisi pitänyt toimia.
Kallantiellä meni autoja suuntaan jos toiseenkin eikä kukaan
huomannut, että liikuin laavulla hätääntyneenä vain pelkän
otsalampun turvin, koska tuli ehti sammua kesken kaiken.
Laavun
lähellä ei näkynyt ketään ja hätäännyin lisää. Etsin
rannasta paikkaa, josta olisin päässyt uimalla pelastamaan
veneilijät. Tiesin, että on kiire, koska järvellä oli aivan
hiljaista lukuun ottamatta viereisen moottoritien ääniä. Olisi
siis päästävä pian heidän luokseen. Laavua ympäröivä maasto
oli hieman epätasaista, enkä meinannut pysyä pystyssä, koska
rannasta ei tahtonut millään löytyä paikkaa, josta olisin päässyt
uimaan.
Kallantiellä
liikenteen äänet harvenivat, eikä muita ihmisiä näkynyt missään.
Mieleen ehti jo tulla saunavuoro sekä makkarat, jotka ilmeisesti
maastossa pyöriessä hukkasin.
Huomasin
sivusilmällä laavun takaa auton valot, mutta en osannut kiinnittää
niihin huomiota, koska koko järvi oli aivan musta ja järven
synkkyys oli kadottanut silmistäni kadonneet. Järveltä ei
edelleenkään kuulunut äänen ääntä. Näin kuitenkin vastarannan
laiturilla ihmisiä valon kanssa. Ehkä joku toinenkin oli sittenkin
huomannut onnettomuuden ja saapunut apuun.
Järveltä
alkoi taas kuulua ääniä, enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt
tehdä. En tiennyt keitä sinne meni ja mitä he tekivät. Pian
kuulin puhetta takaani, mutta en kuullut sanoja tai lauseita.
Keskityin vain olennaiseen – siihen, että pääsisin auttamaan
miestä ja naista vedessä, jotka tumma synkkä vesi oli jo jonkin
aikaa sitten kadottanut silmistäni.
Paikalle
saapui punaisissa vaatteissa olevia ihmisiä, jotka esittelivät
itsensä Suomen Punaisen Ristin etsintäautopartioksi. Yritin
hätääntyneenä kertoa, mitä oli tapahtunut ja pyysin heiltä
apua. Kerroin jo etsineeni paikkaa, mistä lähtisin uimaan. Minulle
kerrottiin, että järvellä on jo pelastustyöt käynnissä, koska
VAPEPA oli myös saapunut paikalle poliisin kanssa.
Paikalle
saapuneet henkilöt yrittivät rauhoitella ja auttaa minua. He eivät
päästäneet minua kylmään syksyiseen veteen uimaan. He olivat
saapuneet paikalle juuri siksi, että minäkin pääsisin pimeältä
järvenrannalta pois ja saisin apua sokkiini. Kuulin vain sanojen
seasta, että olisin sokissa. Toimintani oli mielestäni normaalia,
koska olisin vain halunnut auttaa järveen joutuneita ihmisiä.
Koko ajan
luonani ollut mies piteli minua kiinni, etten lähtisi järveen
uimaan, koska paikalla oli jo apua. Mies ja muut henkilöt
rauhoittelivat minua. Kunnes olin rauhoittunut tarpeeksi, lähdimme
autolla läheiselle hotelille, jota sanottiin johtopaikaksi.
Sisälle
saavuttuani luokseni tuli kaksi naista, jotka pyysivät minua
istumaan alas. Sain sisällä jutteluapua henkisen tuen ryhmältä.
Juttelu sai minut rauhoittumaan ja sain kuulla lisätietoja, että
henkilöt oli pelastettu vedestä.
Jos VAPEPA ja SPR eivät olisi saapuneet paikalle, järveen pudonneet henkilöt olisivat todennäköisesti hukkuneet ja/tai menehtyneet hypotermiaan. Olisin myös itse todennäköisesti väsynyt uintimatkallani ja vajonnut järveen.
VAPEPA ja
SPR tekevät tärkeää yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Molemmista järjestöistä vapaaehtoiset ihmiset lähtevät omalla
vapaa-ajalla etsintöihin sekä avuksi muihin tilanteisiin missä
virnaomaiset tarvitsevat vapaaehtoisia ja mihin esimerkiksi poliisi
on pyytänyt apua. Molemmissa järjestöissä vapaaehtoiset ovat
käyneet etsintä- ja ensiapukursseja turvatakseen ihmisten
avunsaannin ja pitääkseen oman osaamisen ja tietotaidon ajan
tasalla.
Mielestäni
on tärkeää, että VAPEPA, SPR ja viranomaiset tekevät
yhteistyötä, koska viranomaisilla ei aina riitä omia resursseja
vastaavanlaisiin tilanteiseen. Poliisi ottaa yhteyttä VAPEPA:n
johtoon ja vapaaehtoisille lähtee tekstiviesti tapahtuneesta sekä
ilmoitus kokoontumispaikasta. Toiminta ei katso kellonaikaa, joten
vapaaehtoiset saattavat lähteä keskellä yötä auttamaan
avuntarvitsijaa.
Tässäkin
tilanteessa olisi voinut tulla kolme kuolonuhria, jos toiminta ei
olisi ollut nopeaa ja ammattitaitoista. Kaikki kuitenkin pelastuivat
viranomaisten ja vapaaehtoisten avulla.
Mira
-ensiapuryhmäläinen-
torstai 12. syyskuuta 2013
Apua sinun avullasi
Bonus ja "mamma" |
Bonus "isin" kanssa |
Nukuin edeltävänä yönä pitkät
yöunet tarkoituksella. Mielestäni väsynyt ja haukoitteleva kerääjä
ei anna itsestään kaikkea. Pakkauduimme autoon ja aikuiset hakivat
Sektorin alakerrasta keräyslippaan sekä liivit
itselleen. Minähän testailin omaa, vanhasta keräysliivistä
pienennettyä ja muokattua, liiviäni jo eilen illasta kotona.
Bonuksen spanielikaverit |
Valitsimme yhdessä keräyspaikaksemme
Valkeisenlammen ympäristöineen. Ajattelimme, että kaunis
aurinkoinen sää houkuttelisi ulos paljon ihmisiä. Ajatuksissamme
oli myös, että seutu on perheystävällinen paikka kerätä. Olipa
lammella katseltavaa ja koettavaa minullekin. Sain ainakin paljon
kavereita...
Metsästyskoiran mielenkiinto karkasi välillä muuhunkin |
Ilmeisesti ihmiset pitivät siitä,
että olimme porukalla keräämässä. Pääsääntöisesti ihmiset
kulkivat hymyillen ohitsemme, mutta osa pysähtyi jututtamaan ja
osallistui keräykseen. Osa totesi meidät nähdessämme, että
”täytyykin muistaa kauppareissulla antaa rahaa keräykseen”.
Tunsimme olomme tärkeiksi. Vaikka emme ajallisesti keränneetkään kauaa tai saaneet suurta määrää lahjoituksia,
olimme kuitenkin osallistuneet ja kantaneet kortemme kekoon. Ilman
meidänlaisiamme vapaaehtoisia, niin kerääjiä kuin
lahjoittajiakin, ei Nälkäpäivä tuottaisi tulosta. Apua saa vain
meidän avullamme.
Siispä haastan kaikki keräämään!
perjantaina 13.9 klo 10-18 tai
lauantaina 14.9 klo 9-15
ja osallistu vaikkapa vartti hyvän
asian puolesta!
Sir Bonus
-Nälkäpäivä-kerääjä-
ps. Saanko mä nyt niitä possukorvia?
maanantai 9. syyskuuta 2013
London Calling!
Olimme puolisoni kanssa 5 päivän lomareissulla Englannissa, tarkemmin ottaen Lontoossa. Voin suositella kaupunkia kaikille, joita pitkät päivät ja kävelymatkat eivät haittaa. Jo muutamassa päivässä ennätät nähdä todella paljon.
Kierroksellamme törmäsimme myös British Red Crossin myymälään.. tai oikeastaan kahteen. Vain toisessa kävimme sisällä. Myymälät toimivat (ymmärryksemme mukaan) hyväntekeväisyysmyynti -periaatteella, kuten oma Konttimme. Eroa Konttiin ja brittimyymälään oli vain tuotteiden hinta ja alkuperä. Siinä missä Kontti on jokaisen ostospaikka, oli brittiversio tarkoitettu hieman varakkaammille henkilöille. Halvin hinta, jota onnistuin kierroksellani näkemään, oli £30 (reilusti yli 30 euroa). Tuotteetkin olivat hieman erilaisia.. vintagea ja merkkivaatteita. Lahjoittajat ovat olleet oikeasti rikkaita, ostajat joutunevat olemaan myös keskitasoa varakkaampia.
Mihinpä muuhun kiinnitin huomiota. No terveydenhuoltoon tietenkin. Ensihoitoon on iso kaupunki kehittänyt hienoja apuvälineitä, jotta vasteajat pysyisivät pieninä. Ensimmäisenä päivänä törmäsimme kahteen parkissa olevaan Volvo-farmariautoon, jotka olivat varustettu takapenkkiä myöten kaikella mahdollisella. Autoissa ei ollut potilaankuljetusmahdollisuutta, mutta hoitotavarat siirtyivät hyvin paikasta toiseen. Toisena päivänä puolestaan näimme polkupyöräambulanssin tositoimissa. Pyörän selässä kulkenut ensihoitaja/lääkäri oli saavuttanut potilaan nopeasti ja potilas siirrettiin ambulanssin sisälle sen saapuessa paikalle vasta myöhemmin. Lontoossahan on hieman eri määrä autoja, kuin meillä pääkaupunkiseudullakaan. Muutenkin liikenne on eritempoista. Jopa poliiseille soitetaan torvea, jos he sattuvat hidastelemaan.
Ulkomaanterkuin
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
ps. Paikallisessa Guinness-ravintolassa isäntä ilmoitti tyytyväisenä "harrastusten kohtaavan".. ja niinhän siinä oli ehkä käynytkin. Seinällä olleessa Guinness-etikettejä esittelevässä julisteessa komeili, mikäs muukaan, kuin Punainen Risti!
Kierroksellamme törmäsimme myös British Red Crossin myymälään.. tai oikeastaan kahteen. Vain toisessa kävimme sisällä. Myymälät toimivat (ymmärryksemme mukaan) hyväntekeväisyysmyynti -periaatteella, kuten oma Konttimme. Eroa Konttiin ja brittimyymälään oli vain tuotteiden hinta ja alkuperä. Siinä missä Kontti on jokaisen ostospaikka, oli brittiversio tarkoitettu hieman varakkaammille henkilöille. Halvin hinta, jota onnistuin kierroksellani näkemään, oli £30 (reilusti yli 30 euroa). Tuotteetkin olivat hieman erilaisia.. vintagea ja merkkivaatteita. Lahjoittajat ovat olleet oikeasti rikkaita, ostajat joutunevat olemaan myös keskitasoa varakkaampia.
Westminsterin myymälä (Aivan Buckinhamin palatsin takana) |
Chelsea/Kensingtonin myymälä |
Ambulanssi-Volvot |
Polkupyörä-ambulanssi |
Ulkomaanterkuin
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
ps. Paikallisessa Guinness-ravintolassa isäntä ilmoitti tyytyväisenä "harrastusten kohtaavan".. ja niinhän siinä oli ehkä käynytkin. Seinällä olleessa Guinness-etikettejä esittelevässä julisteessa komeili, mikäs muukaan, kuin Punainen Risti!
maanantai 2. syyskuuta 2013
Samaisessa keräyksessä 15.9.2012
Sain siistin sisätyön Sokoksen alakerrasta. Ihmisiä kulki ohi kaiken aikaa ja lahjoituksia tuli tasaiseen tahtiin. Kommentit vain positiivisia!
Iltapäivällä istuimme Veripalvelun tiloissa aitiopaikalla toisen kerääjän, Marttilan Sinikan ja Nuutisen Jounin kanssa kuulemassa ja katsomassa, kun kirurgi Jorma Salmela esitelmöi, mihin Punaista Ristiä tarvitaan tänä päivänä maailmalla. Saimme tietoa Haitin maanjäristyksen avustustoiminnasta, Lähi-Idän konfliktialueilta, Pakistanista ja monista muista kriisikohteista. Jorma selvitti, miten apua viedään maanjäristyksen uhreille vaikeakulkuisten vuorten kautta. Miten kenttäsairaala toimii paahtavassa helteessä lähes ilman sähköä ja vettä, kun murtuneiden ja katkenneiden raajojen vetolaitteina on käytössä teknisinä apuvälineinä vain hiekkasäkkejä! Miten vähäinen henkilökunta saa pelastettua sadoista uhreista vastasyntyneitä, äitejä, lapsia, pahoin palaneita, jalkansa ja kätensä menettäneitä... Harmi heidän puolestaan, jotka jäivät pois esityksestä!
Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia pelastajina kriisialueilla. Siksipä tehtävänämme on antaa apua siellä, missä pystymme. Nälkäpäiväkeräyksen kautta se on helppoa. Muutaman tunnin lipaskeräyksellä on kenellä tahansa mahdollisuus auttaa kotinsa tai perheensä menettänyttä, maanjäristyksen uhria, vaikeasti sairasta tai muuten syrjäytynyttä. Takuuvarmasti tulet saamaan noista tunneista itsellesi pitkäksi aikaa hyvän mielen. Sen takaan noin 25 kertaa keräyksessä mukana olleena.
Iltapäivällä istuimme Veripalvelun tiloissa aitiopaikalla toisen kerääjän, Marttilan Sinikan ja Nuutisen Jounin kanssa kuulemassa ja katsomassa, kun kirurgi Jorma Salmela esitelmöi, mihin Punaista Ristiä tarvitaan tänä päivänä maailmalla. Saimme tietoa Haitin maanjäristyksen avustustoiminnasta, Lähi-Idän konfliktialueilta, Pakistanista ja monista muista kriisikohteista. Jorma selvitti, miten apua viedään maanjäristyksen uhreille vaikeakulkuisten vuorten kautta. Miten kenttäsairaala toimii paahtavassa helteessä lähes ilman sähköä ja vettä, kun murtuneiden ja katkenneiden raajojen vetolaitteina on käytössä teknisinä apuvälineinä vain hiekkasäkkejä! Miten vähäinen henkilökunta saa pelastettua sadoista uhreista vastasyntyneitä, äitejä, lapsia, pahoin palaneita, jalkansa ja kätensä menettäneitä... Harmi heidän puolestaan, jotka jäivät pois esityksestä!
Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia pelastajina kriisialueilla. Siksipä tehtävänämme on antaa apua siellä, missä pystymme. Nälkäpäiväkeräyksen kautta se on helppoa. Muutaman tunnin lipaskeräyksellä on kenellä tahansa mahdollisuus auttaa kotinsa tai perheensä menettänyttä, maanjäristyksen uhria, vaikeasti sairasta tai muuten syrjäytynyttä. Takuuvarmasti tulet saamaan noista tunneista itsellesi pitkäksi aikaa hyvän mielen. Sen takaan noin 25 kertaa keräyksessä mukana olleena.
Riitta
-Nälkäpäiväkerääjä-
perjantai 23. elokuuta 2013
Nälkäpäiväkeräyksessä joskus vuonna 1988
Räntäsateisena marraskuisena aamuna Urpo Jääskeläinen lähti heti neljän aikaan hakemaan Rissalasta armeijan kenttäkeittimiä torille. Seuraavaksi käytiin Lihakunnalta hernekeitot. Eeva-Liisa Leinonen Maa- ja Kotitalousnaisista saapui aamuvarhaisella Upin seuraksi sopan keittoon. Kohta saatiin lisää työväkeä ensiapuryhmästä ja ystäväpalvelusta. Näin päästiin myymään valmista keittoa kahdeksan aikaan töihin kiiruhtaville.
Lipaskerääjät liikkuivat torilla ja keskustan tuntumassa aina ilta kuuteen asti. Punaposkiset innokkaat nuoret; Kati Kauppinen, Tiina Sarvi, Anita Sundberg, Teemu Markkanen ja Sami Laitinen virittivät tunnelmaa Jaakko Kullan sävelin: "Nälkäpäivä, Nälkäpäivä, keräys, keräys, Punaisen Ristin, Punaisen Ristin, auta nyt, auta nyt! Lippaat täyttyivät penneistä, markoista, seteleistä ja joskus saimme jopa satamarkkasia. Taidettiinpa leikkimielisesti kilpailla, kuka nappaa parhaimman keräyspaikan ja suurimman saaliin.
Iltakuudelta räntäsade oli hiipinyt toppatakin läpi ja kostuttanut sopivasti koko kehoa. Palasimme Iiris Kiiskisen kanssa noin neljättä täyttä lipasta tyhjentämään torille asuntovaunuun. Yritimme auttaa teltan purkutoimissa ja kotiuduimme kevein mielin ja askelin kohti seuraavaa Punaisen Ristin koitosta.
Lipaskerääjät liikkuivat torilla ja keskustan tuntumassa aina ilta kuuteen asti. Punaposkiset innokkaat nuoret; Kati Kauppinen, Tiina Sarvi, Anita Sundberg, Teemu Markkanen ja Sami Laitinen virittivät tunnelmaa Jaakko Kullan sävelin: "Nälkäpäivä, Nälkäpäivä, keräys, keräys, Punaisen Ristin, Punaisen Ristin, auta nyt, auta nyt! Lippaat täyttyivät penneistä, markoista, seteleistä ja joskus saimme jopa satamarkkasia. Taidettiinpa leikkimielisesti kilpailla, kuka nappaa parhaimman keräyspaikan ja suurimman saaliin.
Iltakuudelta räntäsade oli hiipinyt toppatakin läpi ja kostuttanut sopivasti koko kehoa. Palasimme Iiris Kiiskisen kanssa noin neljättä täyttä lipasta tyhjentämään torille asuntovaunuun. Yritimme auttaa teltan purkutoimissa ja kotiuduimme kevein mielin ja askelin kohti seuraavaa Punaisen Ristin koitosta.
Riitta Lappalainen
-Nälkäpäivä-kerääjä-
ps. Nälkäpäivä lähenee. Ole sinäkin mukana 12.-14.9.2013. Nälkäpäivä 2013 - Sinut on haastettu!
torstai 15. elokuuta 2013
Rosvopaistia kunniakansalaisten kanssa
Tiistaina 13.8. Kuopio-Hallilla
herättiin aikaiseen aamuun. Aamulla neljältä ensimmäiset ”rosvot”
saapuivat lämmittämään kuoppia koivuhaloilla. Varsinainen
rosvopaisti (250 kg lampaanlihaa) oli aseteltu kuoppiinsa neljä
tuntia myöhemmin. Kuusi tuntia muhittuaan se tarjoiltiin
leipäjuuston, tomaatin, kurkun ja pikkelssin kera sotaveteraaneille
ja heidän puolisoilleen.
Paisti vielä muhimisvaiheessa |
Kyseessä ei ollut toki ensimmäinen
kerta, kun näin tehtiin. Jo kymmenien vuosien ajan Suomen
kunniakansalaisille on järjestetty rosvopaistilounas muun muassa
Finnairin, kuntien ja puolustusvoimien ”yhteishankkeena”. Tänäkin
vuonna Kuopion paistille odotettiin 1300 vierasta, eikä varmasti
paljosta jäänyt puuttumaan. Kuopio-Hallin piha täyttyi eri
puolilta Savoa tulleista linja-autoista. Vanhin paikalle saapuneista
oli 100-vuotias veteraani Mikkelistä. Huikeaa.
Pääsimme Jarin, Riikan ja Jarnon
kanssa aitiopaikalle seuraamaan tilaisuutta ja maistelemaan
makuhermoja hivelevää paistia. (Täytyy myöntää, että itselleni
tämä oli ensimmäinen kerta ylipäänsä, että maistoin
rosvopaistia.) Paistin lisäksi vieraille tarjoiltiin viihdykettä:
Sotilassoittokunta, ”lottatyttö”, ”Tapio Rautavaara” ja
ikivihreä suosikki, Vieno Kekkonen, lauloivat ja soittivat vanhoja
kotimaisia iskelmiä ja sävellyksiä. Yksi esitys oli ehkä
kuitenkin ylitse muiden. Ainakin itselleni nousivat ihokarvat pystyyn
kylmien väreiden seurauksena. Enpä ole koskaan ollut aloittamassa
ruokailua, jonka aluksi on esitetty Finlandia-hymni. Hymnin lauloi
Kuopion oma poika Sakari Kuosmanen.
Paistia kaivetaan ylös |
Istuessani ja seuratessani esityksiä
ja ruokailuja mieleeni tulvi väkisin ajatuksia ihmisten kohtaloista.
Useat paikallaolijoista olivat olleet ikäisiäni ”nuoria aikuisia”
Suomen käydessä sotiaan. Minkälaista heidän elämänsä oli
silloin ollut ja kuinka he olivat jatkaneet elämäänsä sotien
jälkeen? Millaista heidän elämänsä oli nyt? Huomasin myös
nuorien sotilaiden, Karjalan lennoston alokkaiden, pysähtyvän
veteraanien rinnalle. Heidän katseestaan huomasi, että viimeistään
silloin heille valkeni, että juuri niiden vanhojen herrojen ja
rouvien uhrausten vuoksi he saivat käydä juurikin Suomen armeijaa.
Allekirjoittanut, Jarno ja lääketieteen kandidaattimme, alokas Sairanen |
Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen
Kuvat: Jari ja Laura, ensiapuryhmäläiset
tiistai 6. elokuuta 2013
Rokkenrollia Kuopiossa
Ensiapuryhmämme päivystäjät saivat
taas annoksen rokkenrollia kun 11. Kuopiorock jyrähti käyntiin
2.8.2013 Kuopion luonnonkauniilla Väinölänniemellä.
Ei käy kateeksi festarin järjestäjiä
kun näkee millainen määrä etukäteen tehtävää työtä
tapahtuman eteen on tehtävä: tapahtuman järjestäjä suunnittelee
ensi vuoden rokkia jo nyt! Oma työni oli helpompi, aloitin
suunnittelun vasta kevään korvilla. Vaikka olemmekin järjestäneet
Kuopiorokin ensiavun jo viimeiset 10 vuotta, päivystysyhdyshenkilö
ei voi vain yksinkertaisesti kopsata edellisvuoden
ensiapusuunnitelmaa ja vaihtaa päivämäärät vastaamaan kuluvaa
vuotta. Täytyy olla yhteydessä järjestäjään tai tapahtuman
promoottoriin, järjestyksenvalvonnan vastuuhenkilöihin ja muihin
osallisiin jotka liittyvät toimintaamme kuten mm. SPR Päihdetyö ja
Pluspiste.
Rokkifestarin kaltaisessa tapahtumassa
on paljon elementtejä, jotka täytyy ottaa huomioon kun
suunnitellaan kuinka tapahtumasta saadaan turvallinen ja mukava
kokemus kaikille osallistujille. Turvaorganisaatio eli
järjestyksenvalvonnan vastuuhenkilöt kirjoittavat ”tursun” eli
turvallisuussuunnitelman jota minäkin luen tehdessäni
ensiapusuunnitelmaa. Välillä soitellaan puhelimellakin kun
varmistellaan asioita: ”missä se surmanajopallo on, onko
benjihyppynosturi taas samalla paikalla ja onko lavat samoin kuin
viime vuonna? Laita mulle kartta sähköpostiin.” Tunnustan: vähän
(tai aika paljonkin) mietitään myös bändilistaa. Eri
musiikkigenren faneilla kun on omanlaisiaan tapoja nauttia
esityksestä ja on niitäkin tapoja jotka tulee huomioida ensiavun
kannalta… ”Tursu” toimitetaan sitten poliisille ja
ea-suunnitelma P-S sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelulle jotta
viranomaisten on helpompi toimia meidän kanssamme yhteistyössä. Ja
hyvin yhteistyö on sujunutkin, saamme joka vuosi positiivista
palautetta toiminnastamme ensiavun ensimmäisenä lenkkinä.
Kevennämme siis osaltamme yhteiskunnan palvelutiskin taakkaa
hoitamalla 250 ihmisen pikkuvammat paikan päällä, puhumattakaan
siitä miten apumme helpottaa festarivierasta: ei tarvitsekaan lähteä
kipeän nilkan kanssa etsimään terveyskeskusta tai
yhteispäivystystä kun paikalla on kaikkien maailman ihmisten
tuntemalla symbolilla –punainen risti valkoisella pohjalla-
merkitty teltta! Ja mikä tärkeintä, apumme on autettavalle
maksutonta.
Kaikella etukäteen tehtävällä
valmistelutyöllä pyritään tietenkin siihen että tapahtuma pysyy
turvallisena kaikkien osallistua, vaikkakin teema on niinkin rajulta
kuulostava kuin ROCK!
Homma kuitenkin toimii kun
turvaorganisaatio on tilanteen tasalla ja ensiavussa toimii
tehtäväänsä sitoutuneita vapaaehtoisia, joilla on paras
ensiapukoulutus, jota tässä maassa voi saada. Näin on ollut aina
Kuopiorokissa ja niin oli nytkin, eli homma rullasi kitkattomasti.
Tästä saadaan se ROLL!
Eli ROCK 'N' ROLL, kiitokset teille
jotka päivystitte Kuopiorokissa 2013!
Jari
-päivystysyhdyshenkilö-
Kokemuksia RockCockista
Pääsin Vänärillä nyt ekan kerran testaamaan meidän ensiapupolkupyöriä. Lauantaina iltapäivällä meidät hälytettiin Riikan kanssa leirintään, matkaa n 900m. Etukäteistietona "yleistilan lasku" eli ei aivan hengenhätä, muttta savolaisittain "joutua pittäis...". Juuri sillä kertaa pyörät olivat toisaalla, joten eikun töppöstä toisen eteen, lähes puolijuoksua kiirehdimme helteessä ja mikäli siellä olisi esim elvytystilanne ollut niin oltaisi oltu hieman hengästyneitä elvyttäjiä. Aikaahan tuossa reissussa tietenkin kului.
Illemmalla tuli uusi hälytys samaan paikkaan, ja nyt pyörät olivat vapaana. Oli ilo ajaa Tunturi Poneilla, tavarat kulkivat kevyesti matkassa ja tuohon 900 m matkaan kului varmaan alle kolmannes edellisestä keikasta. Ihmisetkin väistivät hyvin kun ahkerasti kelloa rimputteli, teki mieli melkein huudella piipaa, piipaa.
Nuo pyörät ovat siis aivan yliveto hankinta!!!
Tiina
-ETK ja ensiapuryhmäläinen-
Illemmalla tuli uusi hälytys samaan paikkaan, ja nyt pyörät olivat vapaana. Oli ilo ajaa Tunturi Poneilla, tavarat kulkivat kevyesti matkassa ja tuohon 900 m matkaan kului varmaan alle kolmannes edellisestä keikasta. Ihmisetkin väistivät hyvin kun ahkerasti kelloa rimputteli, teki mieli melkein huudella piipaa, piipaa.
Nuo pyörät ovat siis aivan yliveto hankinta!!!
Tiina
-ETK ja ensiapuryhmäläinen-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)