Maistuisiko ystävä?

Minttu ja osastomme esittelypiste

Olimme Lauran kanssa esittelemässä Kuopion osaston toimintaa Itä-Suomen yliopiston kehitysyhteistyöviikon järjestöbasaarilla 28.10.2015.

Esittelypöydälle asettelimme osaston ja Punaisen Ristin mainoksia ja suklaatakin jaoimme. Karkkeihin oli piilotettu viesti ”Maistuisiko ystävä?”. Ja tämän alla vielä Kaveriksi! –toiminnan yhteystiedot. Hauska tapa saada ihmisiä ehkä kiinnostumaan toiminnasta!

Muutaman tunnin aikana pöydän ääressä kävi kiinnostuneita opiskelijoita, jotka olivat kiinnostuneita erityisesti ensiaputoiminnasta ja nuorille tarjotusta toiminnasta. Esittelimmekin opiskelijoille Kuopion osastossa syksyllä alkanutta uutta toimintaa, hengailuiltoja.

Oppilaitokset ovat hyviä paikkoja saada uusia toimijoita mukaan ja mielestäni yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa tulisikin kehittää. Vapaaehtoisia voisi mennä useamminkin esittelemään toimintaa erilaisiin tapahtumiin. Omien kokemusten kertominen on tärkeää ja juuri se voi houkutella mukaan uusia vapaaehtoisia.

Mukanamme oli myös Helmi, joka oli esittelemässä vapaaehtoistoiminnan soveltuvuutta kaikenikäisille

Minttu Aho
- Kaveriksi -toiminnan vetäjä, osaston hallituksen jäsen-

Toinen hetki Suonenjoen hätämajoituksessa

Mennessäni ensimmäistä kertaa SPR:n hätämajoituskeskuksen vapaaehtoiseksi Suonenjoelle, en tiennyt mitä odottaa. Turvapaikanhakijoita olin tavannut lähinnä lehtien sivuilla ja uutisissa. Innolla myös odotin, millaisia tehtäviä pääsisin tekemään.

Alkuhulinasta selvittyä aloin tutustua keskuksen asukkaisiin, ja tänä päivänä tunnistankin jo melkein kaikki, ainakin kasvoilta. Asukkaista puolet on lapsia, ja suurin osa perheitä. Joukossa on käytännön ammattien osaajia sekä korkeakoulutettuja, nuoria sekä vanhoja. Kaikilla on jotain jaettavaa toisilleen sekä meille vapaaehtoisille. Yksi osaa leikata hiuksia, toinen neuvoa parhaan pita-leivän ohjeen ja kolmas opettaa arabiaa tai kurdia.

Mitä vapaaehtoisena sitten pääsee touhuamaan? Itse olen pelaillut lasten kanssa jumppasalissa, piirrellyt, opettanut kieltä ryhmille ja yksittäisille ihmisille, ohjannut siivousta ja jakanut ruokaa asukkaille. Mikäli vapaaehtoisella on idea toimintatuokioon, sen pääsee varmasti toteuttamaan!

Toki elo keskuksella ei aina ole helppoa. Pyykinpesukoneita on saatu vaahtoamaan Fairylla, lapset ovat unohdelleet hattuja ja lapasia ulkoillessaan ja sairastuneet flunssaan, eikä kielimuuriakaan olla aina pystytty onnistuneesti ylittämään.

Onnistumisen kokemuksiakin on kuitenkin koettu esimerkiksi suomen kielen yy-harjoitusten jälkeen. Keskukselle tullut myös lisää väkeä, muun muassa vastasyntyneen pikkuisen ja uusien palkattujen ohjaajien myötä.

Vaikka alkuhärdelli on ohi, vapaaehtoisia tarvitaan kipeästi. Turvapaikkapäätöstä odotellessa voi aika käydä pitkäksi, mutta vapaaehtoisten ohjaaman toiminnan avulla saadaan päiviin rytmiä ja mielekkyyttä. Näppärillä yhteiskyydityksillä kaikki halukkaat pääsevät Suonenjoelle myös Kuopiosta.

Tervetuloa mukaan uudet vapaaehtoiset!

Emma Jolkkonen

-vapaaehtoinen-

Hetki Suonenjoen hätämajoituksessa

Saavuin iltavuoroon Suonenjoen hätämajoituskeskukseen. Iltaruokailu oli parhaillaan menossa, ja ilta pimeni nopeasti. Alkuvuorossa oli kaikenlaista säätöä: eräässä asuntolassa oli putkirikko ja paikalle piti juoksuttaa arabiankielinen käyttökielto. Asuntolan puolella tapasimme englantia puhuvan perheenäidin, joka lupasi tiedottaa muita käytävän varrella asuvia. Viereisen asuntolan asukkaille kerroimme vapaaehtoisparini kanssa, että naapuriasuntolan asukkaat tulisivat käyttämään suihkua, koska heillä ei toimivaa suihkua ole. Asia selvisi sujuvalla suomen ja englannin sekoituksella, vaikka naapuriasuntolan asukkaat olivat hieman nyreitä asiasta. Punaisen Ristin vapaaehtoisliivi antoi tilanteessa meille vapaaehtoisille vahvemman pohjan ohjeistaa turvapaikanhakijoita poikkeustilanteessa.

Palasin takaisin putkirikkoiseen asuntolaan mukanani Disney-palapelilaatikko, jossa on seitsemän erilaista palapeliä sekä kahdet erilaiset muistipelikortit. Tämän käytävän varrella asuu pääosin arabiankielisiä lapsiperheitä. Näytin pelejä lapsille ja sain tulkkausapua samaiselta perheenäidiltä. Kerroin, että teemme palapelejä ja pelaamme muistipelejä yhdessä yhteisessä tilassa, sitten kerään pelit jotta toisetkin lapset pääsevät leikkimään.

Alkusähellyksen jälkeen yhden pöydän ääressä istui joukko noin 7-12 vuotiaita tyttöjä, jotka hyvin keskittyneesti rakensivat vuorotellen kaikki palapelit, osin paikalle käyneiden äitien ja isien avulla.
Eläinaiheiset muistipelikortit pyörivät toisella pöydällä taaperoiden katsottavana ja pelattavana. Kolmannen pöydän ääressä pelasin pienten poikien kanssa muistipeliä autokorteilla. Meillä ei ole lainkaan yhteistä kieltä, mutta esimerkin avulla näytin, kuinka peli etenee. Voi sitä riemua kun oikea pari löytyi! Yksi poika oli erityisen innostunut, hän aloitti korttien jakamisen aina vaan uudestaan päättyneen kierroksen jälkeen.

Yhteinen hetkemme kesti vajaan kaksi tuntia. Sekä lapset että vanhemmat olivat kiitollisia hieman erilaisesta illasta. Minusta oli ihanaa nähdä lasten keskittyvän touhuamaan niin kuin lasten kuuluukin. Palapelit ja muistipelit sain talteen lähes kokonaisuutena, ja ne jäivät ohjaajille/ muille vapaaehtoisille käytettäväksi toisena hetkenä, joko näiden perheiden tai muiden kanssa. Omat lapseni (8 ja 10 v.) ehkä kaipaavat pelejään mutta ymmärtävät miten paljon iloa ne voivat tuoda turvapaikanhakijalapsille.

Apuasi tarvitaan. Pienikin hetki hätämajoituskeskus-/ vastaanottokeskusvapaaehtoisena voi olla merkitsevä niille henkilöille, jotka siellä kohtaat. Lisätietoa tästä mahdollisuudesta saat laittamalla sähköpostia osoitteeseen spr.vapaaehtoiseksi@gmail.com.

Riina Myyryläinen
Kuopion osaston vapaaehtoinen