Hengailuillassa tehtiin yhdessä bangladeshilaista ruokaa

SPR:n hengailuillan herkkuja. Kecuree on bangladeshilainen riisipohjainen ruoka.

Maaliskuun hengailuillassa saatiin maistaa herkullista bangladeshilaista Kecureeta, kun teimme yhdessä ruokaa. Kokkailun lomassa juteltiin niin suomeksi kuin englanniksikin ruuanlaitosta, essuista ja itse kukaisenkin harrastuksista. Hengailuiltaan tuli taas mukavasti porukkaa, ja tälläkin kertaa tuli vanhojen tuttujen lisäksi tutustuttua myös uusiin ihmisiin.

Kaikki pääsivät osallistumaan, ja jokaiselle löytyi sopvaa tekemistä ruuan parissa.

Kaikki pääsivät tekemään osansa ruuasta keittiössä, mutta kokkauksen lisäksi ehdittiin myös jutella paljon ja osa pelasi korttiakin välillä. Kun ruoka oli valmis, mukava yhdessäolo jatkui tietenkin tärkeimmällä, eli itse ruuan syömisellä. Kaikkien tarpeet oli huomioitu, ja ruoka soveltui myös vegaaniseen ruokavalioon. Kecureen lisäksi saatiin myös salaattia, ja halukkaille oli fetaa. Feta osoittautui kuitenkin haasteeksi, koska salaatti oli syöty loppuun ennen fetaa, mutta urhoollisesti toimien saimme myös lopun fetan syötyä.

Kokkaamistakin kivempaa oli syödä porukalla tehty ruoka yhdessä!

Nuorten hengailuillat pyörivät jo neljättä vuotta, ja niiden teemat vaihtelevat lautapelailusta, levyraadista ja kokkauksesta mäenlaskuun ja metsäretkiin. Osallistujien määrä on vaihdellut vuosien mittaan, mutta nykyisin kävijöitä on yleensä kymmenkunta ja toiminta on sekä suomen- että englanninkielistä. Hengailuillat ovat kaikille avoimia, Suomen Punaisen Ristin Kuopion osaston järjestämiä ja ilmaisia tapahtumia. Niitä järjestetään syyskuusta toukokuuhun aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina, ja ne alkavat kello 18. Lisätietoja löytyy Facebookista: facebook.com/sprkuopio sekä s-postilla osoitteesta hengailu@sprkuopio.com.

Teksti: Juri Timonen

Kuvat: Diego Viinikainen, Samu Surma-aho ja Mohammad Majeed

Pitkiä pellavia ja yhteishengen kohotusta

Vuosi sitten edellisessä blogikirjoituksessa pohdimme ryhmän merkitystä. Samalla aiheella on hyvä jatkaa.

Ensiapuryhmä kävi viettämässä laskiaista pulkkamäessä ja hernekeiton ääressä. Yhteinen, vapaamuotoinen ja perustoiminnan ulkopuoleinen toiminta on erityisen tärkeää. Sen avulla pääsemme tutustumaan toisiimme ihan uudella tavalla. Eipä olekaan eriskummallista, että monet ovat löytäneet uusia ystäviä ja kavereita Punaisen Ristin toiminnan kautta.

Osaston tapahtumissa joutuu lähes poikkeuksetta ratkomaan pieniä tehtäviä. Tässä tehtävänannossa lastenvaunut piti siirtää umpihangessa. Hyvin kulki.

Jounin laskiaispullavinkki: vahvaa sinappia ja kermavaahtoa. Maistuu kuulemma salmiakilta.

Teksti ja kuvat: Laura Tossavainen

Yksilöistä ryhmäksi - ryhmästä Punaiseksi Ristiksi

"Moi, me ollaan ensiapuryhmästä. Onko sulla kaikki hyvin siellä lattialla?"

Helmikuun alussa ensiapuryhmämme on miettinyt monin tavoin ryhmätoimintaa. Ei ole yksiselitteistä todeta, että olemme ryhmä. Mitä ryhmä pitää sisällään? Millaisia yksilöitä olemme? Miten me itse vaikutamme ryhmämme toimintaan? Entä olemmeko ryhmänä osa suurempaa kokonaisuutta? Ja kun kerta tiedämme olevamme - osa Punaista Ristiä - mitä se meiltä odottaa?

Aloitimme pohdinnan yksilöistä. Käsittelimme asiaa oppimistyylien kautta. Ihminen oppii päivittäin uusia asioita. Ensiapuryhmässä harjoittelemme ja opimme. Toisaalta me myös ohjaamme ja neuvomme toisiamme eri tavoin. Jo pelkästään neuvojan ja oppijan tyylit käsitellä asiaa (oletko teoreettinen, tarkkailija, kokeilija...) muovaa meidän toimintaamme. 

Pienen itsetutkiskelun jälkeen pohdimme sitä, mikä meitä motivoi toimimaan. Erityisesti pohdimme sitä, mikä ryhmässä motivoi ja kuinka motivaatiota voi kasvattaa. 

Ja jotta emme unohtaisi suurempaa kokonaisuutta, on lopuksi hyvä katsoa tulevaan. Tutustuimme ensiapuryhmän kanssa Suomen Punaisen Ristin toimintalinjaukseen 2018-2020. Moni asia vahvisti haluamme toimia Punaisen Ristin vapaaehtoisina.

Alla listaamiamme motivaatiota ja ryhmähenkeä edistäviä tekijöitä, joita löysimme ryhmästämme.

• Kuuluminen hyvin organisoituun ja järjestäytyneeseen toimintaan
• Voi epäonnistua harjoitustilanteessa
• Kehitetään yhdessä toimintaa
• Erilaisuuden hyväksyminen, tasa-arvo
• Yhdessä tekeminen ja toisiin tutustuminen
• Omat tilat
• Selkeät ohjeet, mahdollisuus päästä samaan tavoitteeseen eri tapoja noudattaen
• Kiittäminen ja arvostus
• Tarpeeksi vastuuta
• Mahdollisuus oppia lisää -> Mielenkiinto lisääntyy
• Vapautunut ilmapiiri
• Itsensä kehittäminen, selkeä päämäärä
• Onnistumiset, pienetkin onnistumiset ovat pippaloiden arvoiset (ei niin pientä onnistumista etteikö voisi juhlia)
• Ryhmään kuuluminen
• Opittujen taitojen hyödyntäminen
• Jokainen on hyvä jossakin
• Vapaaehtoisten arvostaminen (pikkujoulut ym), jolloin voi eri tavoin tutustua toisiin
• On haasteita, joissa voi onnistua
• Tarkoituksenmukaista, merkityksellistä tekemistä, joku tulee autetuksi
• Huumori
• Jokainen osaa asioita, joita voi jakaa toisille
• Toisilta oppiminen ja oppiminen yhdessä

Olemmepa aika kelpo ryhmä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti yhteisiä tavoitteita.

Tule sinäkin mukaamme! #auttajalähelläsinua

Teksti ja kuvat: Laura Tossavainen

Ilta haavojen parissa

Torstaina 15.2. ensiapuryhmä kokoontui Ristin tiloihin harjoittelemaan maskeerausta. Maskeeraustaidosta on esimerkiksi hyötyä ensiapuharjoituksissa, kun harjoitellaan haavojen sitomista. Illassa ihmiset jaettiin eri ryhmiin ja jokaisessa ryhmässä oli oma maskeerausteemansa. Yhdessä ryhmässä oli esimerkiksi potilas, joka oli lentänyt ikkunan läpi. 

- Tuli otettua muutama liikaa, ryhmässä vitsailtiin. 

Itselleni taiteltiin taas oikein kivan näköinen haava poskeen. Jätin harjoitusten jälkeen maskin vielä poskeen ja kävin kaupassa sekä matkustin julkisella liikenteellä kotiin. Odotin että joku tulisi kysymään minulta mitä minulle on tapahtunut. Yksi huolestunut henkilö kauhisteli, että ei kai tuo ole oikea haava. Naurahdin, että ei ole, tänään oli vain ensiaputreenit.

Kirjoittanut: Sofia Sarkava

Omaishoitajien tukitoiminnan valtakunnallinen kutsuseminaari Tallinan laivalla

Elokuisena aamuna lähdimme suurella joukolla matkustamaan kohti Helsinkiä. Mukana oli vapaaehtoisia Savo-Karjalan alueelta melkein pikkubussillinen, Kuopiosta oli 4 vapaaehtoista ja mahtuipa meidän bussiin vielä muutama Jyväskylästäkin. Matka sujui tosi hyvin pysähdyimme kaksi kertaa kahvitauolle ja syömään. Satamassa pääsimmekin heti laivaan ja tervetulokahvien jälkeen alkoi seminaari. Saimme kuulla uusista haasteista toiminnassamme Opiskelun lomassa nautimme kahvit. Oli kiva vaihtaa kuulumisia myös toisten piirien vapaaehtoisten kanssa. Seminaarin päätyttyä oli pari tuntia vapaa-aikaa. Pääsimme ostoksille ja valmistautumaa illalliselle ja tanssimaan Virve Rostin musiikin tahtiin. 

Aamiaisen jälkeen osa meistää lähti tutustumaan Eestin Punaiseen Ristiin ja toiset menivät kaupungille. Meidät otettiin Punaisessa Ristissä ilolla vastaan. Tilat oli kerrostalon 4:ssä kerroksessa. Minä ainakin käsitin, että se oli Eestin Punaisen Ristin keskustoimisto ja siellä oli 2 työntekijää. Toinen heistä puhui hiukan suomen kieltä, mutta Johanna Vihervaara tulkkasi meille loistavasti. Saimme kattavan esittelyn heidän toiminnastaan. Pääpaino heidän toiminnassaan oli ensiaputoiminta. He jakoivat myös ruoka-apua köyhille kauppojen lahjoittamista ylijäävistä ruokatavaroista. Ystävätoimintaa ja omaishoitajien tukitoimintaa heillä ei ollut. 

Saimme sieltä muistoksi stressipallot ja lämpimät halaukset .Käynti siellä sai minut ajattelemaan, kuinka monipuolista ja kattavaa meidän toimintamme on. Laivalla nautitun lounaan jälkeen alkoi matka kohti Helsinkiä. Laivamatkan aikana suoritimme Auttajakurssin ja saimme upeat todistukset . Kotimatkalla Helsingistä Savoon , bussin täytti iloinen puheensorina ja nauru. Siitä päätellen matka oli ollut onnistunut ja virkistävä.

 

Johanna Vihervaara ja Leena Närvänen Eestin Punaisen Ristin edessä

Tallinnan Punaisen Ristin toimistolla Johanna tutustuu Heimlichin otteen apuvälineeseen

Suuret kiitokset järjestäjille ja matkakumppaneille.

Leena Närvänen

Ikäihmisten päivätanssit Suokadun palvelutalola

Hiiop. Ota koppi vapaaehtoistyöstä -teemalla järjestivät osuuspankkilaiset iltapäivätanssit Suokadun palvelutalolla. He kutsuivat myös Punaisen Ristin vapaaehtoisia mukaan järjestelyihin. Sainkin mukaan ihan mukavan joukon.

Ilmapallojen täyttötalkoot

Vapaaehtoiset

Aloitimme salin koristelulla ja ilmapallojen puhallustalkoilla. Kun kello läheni 13 niin saliin alkoi tulla jo mukavasti porukkaa. Tarjosimme heille mehut ja karkkia. Orkesterikin saapui hyvissä ajoin. Siihen kuului 3 hanuristia ja laulusolisti. Vanhin hanuristeista oli jo yli 90- vuotias, mutta loistavasti hän osasi soittaa. Pienen alkukainouden jälkeen porukka uskaltautui pyörähtelemään lattialle. Ne jotka eivät uskaltaneen tanssimaan lauloivat yhteislauluna. Oli ihanaa nähdä, kuinka ikäihmiset nauttivat reippaasta musiikista ja yhdessä olemisesta. Orkesteri sai myös lämpimät kiitokset taputusten muodossa Tunnelma oli todella lämmin. Ujoimmatkin lähtivät mukaan yhteistanssiin. 

Kovasti saimme kiitosta, että olimme järjestänee virkistävän päivätuokion. Mietimme, että tallaisia hetkiä pitäisi olla paljon enemmän meidän jokaisen elämässä. Kiitos myös OP :n väelle. oli kiva tehdä yhdessä hyvää.

Kirjoitteli Leena Närvänen

Kuvasi Virpi Tomberg

Sairaalakaverit ovat ystävätoiminnan uusia tekijöitä

Viimeisimmässä Punaisen Ristin järjestötiedotteessa (Tässä ja Nyt 3/2017) esiteltiin ystävätoiminnan uutta toimintamuotoa sairaalakaveritoimintaa sekä Täyttä elämää eläkkeellä -hanketta "Sairaalakaverit ovat ystävätoiminnan uusia tekijöitä" -otsikolla. Osastomme aktiivi Terttu Miettinen on ollut sekä kehittämässä sairaalakaveritoimintaa että valmentamassa Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeessa. 

Alla lainauksia Tässä ja Nyt -lehden jutusta.

"Kuopiossa Harjulan sairaalassa piristetään laitosystävätoimintaa Punaisen Ristin Täyttä elämää eläkkeellä -valmennusten avulla. Punaisen Ristin eläkevalmentaja Terttu Miettinen on sairaalakaverina Harjulan sairaalassa Kuopiossa. Hän kokee toiminnan antoisana ja kertoo viihtyvänsä sairaalaympäristössä."

---

"Sairaalakaverina voi tehdä monenlaisia asioita. Joskus tärkeintä on vain istua, jutella ja kuunnella."

---

"Nyt tavoitteena on, että jokaisesta Täyttä elämää eläkkeellä -valmennuksesta joku lähtisi mukaan sairaalakaveritoimintaan. Toiveeni on, että tulevaisuudessa sairaalakavereita olisi paljon enemmän, Miettinen kertoo. Miettisen mukaan sairaalakaverilla ei tarvitse olla mitään erityistaitoja. Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle."

Koko jutun voit lukea täältä.

Ps. Jos kiinnostuit Täyttä elämää eläkkeellä --hankkeesta, niin seuraava valmennus Kuopiossa järjestetään 17.-26.11.2017. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeen löydät tämän linkin takaa. Ilmoittautuminen 10.11. Mennessä.