Kurkistus rajan taa

Elokuun kauniina viikonloppuna osa osaston hallituksesta suuntasi virkistysretkelle rajan taa, Sortavalaan, Pekan (varapj.) matkatoimiston järjestämällä reissulla. Vahvistuksena oli ystävätoiminnan edustaja ja piirin työntekijä. Suurin osa matkalaisista oli kokeneita konkareita, minä neitsytmatkalainen Sortavalassa. No, olen minä kerran käynyt Venäjän puolella, mutta en enää edes muista paikan nimeä.

Matkaohjelmassa oli vapaata seurustelua sekä opastettu kierros Valamossa. Sää suosi meitä ja Valamo ihastutti kauneudellaan. Svetlana, oppaamme, osasi kertoa hyvin monipuolisesti luostarin historiasta ja nykytilanteesta. Aiemmin Valamossa käyneet osasivat kertoa miten suuren muutoksen paikka on kokenut parempaan päin kuluneen viiden vuoden aikana.

Olen työssä kokenut, että vapaamuotoinen yhdessäolo on mainio keino löytää ratkaisuja arjen haasteisiin ja saada uusia näkökulmia yhteiseen tekemiseen. Uskon että moni idea on jo hautumassa meidän matkalaisten mielissä, niin paljon ja erilaisista asioista ehdimme keskustella.

Sortavalan kaupunki oli mielenkiintoinen kokemus. Hienoja patsaita ja muistomerkkejä, komeita taloja, ränsistyneitä röttelöitä… Oikea vastakohtien viidakko! Tunnustan, että syyllistyn rasistiseen ajatteluun, kun totesin että ei ne kaikki venäläisnaiset nyt olekaan niin viimeisen päälle laitettuja (tämähän on meillä suomalaisilla elävä stereotypia, ajattele vaikka sitä uutta sarjaa, Suomen venäläisnaisista). Olen nyt kokemusta viisaampi ja voin korjata virheellisen ajattelutapani ja ennen kaikkea, olla levittämättä sitä eteenpäin.

Jotkut meistä ovat syntyneet auttajiksi. Kuulin kertomuksia siitä, miten mukana olleet ihmiset ovat tehneet erilaista avustustyötä työuransa aikana, työssään tai työyhteisönsä kanssa, että näilläkin nurkilla on pyöritty kauan. Kunnioitus näitä ihmisiä kohtaan kohosi entisestään. Vielä ne vaan porskuttaa! Avustustyö on toki muuttanut muotoaan ajan kanssa.

Kiitos matkalaisille mieleenpainuvasta kokemuksesta. Toivotan lämpimästi muitakin, auttajaksi syntyneitä, tervetulleeksi mukaan porukkaan.

Riina Myyryläinen

- hallituksen jäsen ja monikulttuurisuuspromo - 

Ensiapuryhmä tekee kouluyhteistyötä

Usein ensiapuryhmää kysytään kouluihin antamaan ensiapuopetusta. Niin kävi nytkin. Muutama viikko sitten osallistuin kahteen erilaiseen kouluyhteistyö tapahtumaan. Molemmissa tapahtumissa oli tarkoitus opettaa lapsille ensiapua.

Ensimmäisenä päivänä olimme Kuopion uimahallin pihalla pitämässä ensiapurasteja tajuttomuudesta ja lapsen elvytyksestä. Aivan uusi Vesisankarit-tapahtuma järjestettiin Kuopiossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli myös paljon muita vesiaiheeseen liittyviä rasteja. Lapset tulivat luokittain rasteille ja niin myös minunkin rastille. Aikaa rastilla toimimiseen oli 12 minuuttia. Se on aika vähän, jos miettii elvyttämisen opettamista.

Suunnittelin toimintaa niin että supistin alkuperäisen ohjeen helposti muistettavaan versioon, niin että se jäisi jokaiselle mieleen ja olisi mahdollisuus oppia helposti. Tein sillä tavoin, että juniorinukke oli mahallaan alustan päällä. Lähdin opastamaan niin kuin tajuttoman ensiavussa aloitetaan: ensin herätellään -->hän ei herää -->soitetaan apua -->käännetään hänet selälleen--> avataan hengitystiet ja tutkitaan hengitys--> hengitystä ei löytynyt, joten aloitimme elvyttämisen rytmillä 30 painelua ja 2 puhallusta. Tällä yksinkertaistetulla toiminnalla toivoin että lapsillekin jäi mieleen ero tajuttoman ja elottoman välillä. 

Toisaalta minua harmitti se, että tiesin että alle murrosikäisen lapsen elvyttämisprotokollaan kuuluvan muutakin, mutta ajan puitteissa tiesin samalla sen että on täysin mahdoton ennättää opettaa ja harjoitella kunnolla kyseisellä protokollalla rajatussa ajassa. Toisekseen asetuin lasten kenkiin mietin että todellisessa hätätilanteessa, jossa muutenkin on painetta, lapsen on mahdoton muistaa oikeita protokollia. Mm. kuinka monta puhallusta ensin ja missä vaiheessa soitan hätäkeskukseen.

Hienoa oli nähdä kuinka aktiivisesti lapset osallistuivat harjoittelemaan. Ensin näytin täydellisen mallisuorituksen suunnitelman mukaisesti ja sen jälkeen kaikki, jotka halusivat, saivat harjoitella / kokeilla elvyttämistä. Tästä tuli monelle ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä tarjosimme matalan kynnyksen harjoitteluhetken jokaiselle halukkaalle. Ei haitannut yhtään jos ei osannut tai ei onnistunut heti tekemään oikein. Tekemisestä jäi mieleen kokemus ja varmasti myös oppi, mikäli vastaan tulisi elvytystilanne. Hienoa oli huomata kuinka lähes täydellisiä suorituksia oli muutamilla. Siitä tuli valtava riemu ja ajatus olisipa ensiapuopettaminen aina näin antoisaa.

Tämän jälkeen seuraavana päivänä oli luvassa Pyörön koulun leirikouluilta. Sinnekin meidät oli pyydetty pitämään ensiapuharjoituksia. Mukanani oli ensiapuryhmästä toveri, jonka kanssa sain jakaa tehtäviä.

Edellisestä päivästä väsyneenä minulla ei oikein ollut suunnitelmaa illan varalle, mutta se ei haitannut: Punaisella Ristillä on hyvä tapahtumamalli tämmöisten tilanteiden varalle. Malli on Osaa auttaa, osaa pelastaa -rastitaulut.

Juuri ennen tilanteen alkamista teimme pikaisen suunnitelman niin että jaoimme kullekin parille yhden taitorastitaulun. He saivat hetken miettiä ja jutella keskenään aiheesta ja sen jälkeen toverini kanssa kerroimme ja näytimme jokaisesta aiheesta pääpiirteet, jonka jälkeen jokainen harjoitteli.
Nuoret osallistuivat hyvin. Harjoitusten aiheet antoivat myös jonkin verran puheenaihetta, joka on monessa tilanteessa paras oppimisen keino. Nuorilta löytyi jo pohjia opituille asioille.

Kun olimme käyneet kaikki aiheet läpi, kiitimme siitä että saimme tulla pitämään ensiapuharjoitteita. Jaoimme heille jokaiselle pienen Osaa auttaa, osaa pelastaa -esitteen ja aivan lopuksi annoimme lahjoituksena ensiapulaukun. Meitä puolestaan kiitettiin herkullisella iltapalalla.

Kuvia tästä ei ole, mutta sitäkin parempi kokemus. Illasta jäi hyvä fiilis ja tämän tekstin myötä haluan haastaa jokaisen ensiapuryhmäläisen mukaan tällaisiin ryhmäiltojen ulkopuolella oleviin tapahtumiin.

Itse ensiavun tai ensiavun opettamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Pääasia on, että jokainen osaisi ja uskaltaisi auttaa!

Riikka

- ensiapuryhmän johtaja -

Aina tarvitaan ystäviä

Kuopion osaston ystävätoiminta on vilkasta koko "kouluvuoden" ajan.  Vaikka kesällä me välittäjät pidämme lomaa, emme unohda toisiamme kokonaan.

Kuluneena kesänä kokoonnuimme Leenan-päivän merkeissä Ukko-laivan lounasristeilylle Kallavedelle.  Sateisena kesänä tuo keskipäivä olikin sateeton ja tuuleton, joten peilityynen järven pinta ja rannan maisemat hurmasivat jokaisen. Porukkamme kaksi Leenaa nauttivat mukavasta nimipäivästä muikku-lounaan merkeissä. 

Leenan-päivä risteilyllä oli mukana hiukan nuorempikin osallistuja kauniita maisemia ihailemassa

Toinen ikimuistettava risteily oli sitten elokuun loppupuolella, kun järjestöjen kanssa yhteistyötä tekevä Tukipilari järjesti laivaristeilyn. Ja jälleen oli ystävien joukko hyvin edustettuna.  Lienee meillä ollut onnetar mukana, kun sää suosi ja iloinen järjestöporukka sai nautia laivalla olosta ja toistensa seurasta.

Lähtöhetkellä oli tehtävä viimeiset tarkistukset kännyköihin ja sitten maisemien tarkasteluun

Tuorein tapahtuma oli yhteistyökumppanimme Lähi-Tapiolan järjestämä asiakasilta, johon Kuopion osasto oli saanut kutsun tulla esittelemään toimintaansa.  Ihmisiä kiinnosti tuleva nälkäpäivä ja yleensä toisen ihmisen auttaminen. Tällä kertaa osastomme esittelijöinä oli monikulttuurisesta ystävätoiminnasta Riina ja ystävätoiminnasta Leena, Maija ja Anna-Maija. Tämän hetkinen pakolaistilanne antoi aihetta keskusteluihin ja toivottavasti kukkaron nyöritkin avautuvat.

Lähi-Tapiolan hyvinvointi-illassa Riina, Leena ja Anna-Maija

- Anna-Maija Pakarinen -

Ystävävälittäjä, osaston hallituksen jäsen

PM Nordic 4H-camp Nurmeksessa 23.-30.7.2015

Pohjoismainen 4H-leiri järjestetään joka toinen vuosi.

Kun ensiapupäivystäjänä haluaa kokea uusia haasteita ja pistää itsensä likoon, kannattaa hypätä uusiin seikkailuihin. Niin minä tein kesällä lupautuessani mukaan pohjoismaiselle 4H-leirille ensiapupäivystäjäksi. 4H:sta minulla kyllä oli kokemusta aikaisemmilta työvuosilta, kuten suurista leireistäkin muun muassa partiossa.

Päivystäjän teetauko :)
Tosin itse en saanut kovinkaan usein juotua teetäni kerralla loppuun,
kun lisää leiriläisiä tuli hakemaan apua.

Tiedossa oli, että leiriläisistä suurin osa on norjalaisia nuoria, kaiken kaikkiaan leirille osallistui 1200 henkilöä. Näin ollen ensiavun kielenä voisi käyttää ruotsia tai englantia, minulle luontevampaa oli englanti.

Leirialueen kartta, alaleirit kirjoitettu tussilla.

Päivystystiimiimme kuului ensinnäkin Kuopiosta Riikka, Jari ja allekirjoittanut. Aluksi porukkaa täydensivät SPR Uimaharjun osastosta Berit ja Markku poikansa kanssa, mukaan tuli myös Joona. Vahdinvaihdon jälkeen pääjoukko koostui kuudesta SPR Nilsiän osaston ensiapupäivystäjästä. Viimeisessä päivystysvuorossa olivat SPR Siilinjärven osaston neljä ea-päivystäjää. Heli Kuopiosta oli leirillä päivystämässä koko viikon ajan, näin tieto toimintatavoista ja päivystyspaikoista välittyi jouhevasti.

Jari peittelemässä puhdistettuja haavoja. Aseptiikka oli tärkeää leiriolosuhteissa ja siksi pyysimme asiakkaita tulemaan tarpeeksi usein vaihtamaan sidokset kuiviin ja puhtaisiin.

Kertokoon oheiset kuvat ja kuvatekstit lisää niistä tunnelmista, joita viikon mittaisessa päivystyksessä kohtasimme.

Jari ja Riikka lähdössä kierrokselle leirialueelle.

Päivystysvastaava tekee välillä myös paperitöitä, kun muun muassa päivittää työvuoroja.

Opasteet auttoivat perille. Leirisää oli pääasiassa sateinen, mutta auringonpaistettakin saatiin.

Uimaharjulaisten kanssa oli tauolla aikaa syödä jätskiä.

Kolilla oli retkipäivinä ea-päivystyksen "sivukonttori".

Koli tuli huiputettua.

Näköalahissillä alas...

...päivystysrepun kanssa.

Nilsiäläisten kanssa päivystettiin myös retkipäivät.
Tässä potretissa ollaan päivystystalomme rappusilla.
Alakerrassa oli päivystystilat, lepohuone ja taukotupa, yläkerrassa päivystäjien makuupaikat.

Ruunaan retkillä käyneet miehet kirjasivat vielä loput tilanteet muistiin.

Siilinjärveläisnelikko reippain mielin jo kotimatkalle lähdössä.

Tämä päivystys oli itselleni intensiivikurssi niin erilaisista auttamistilanteista kuin englannin kielestäkin. Viikon mittaan useat auttamiseen liityvät sanat tulivat tutummiksi. Mielelläni lähden mukaan vastaaviin seuraavallakin kerralla, jos se on mahdollista.

Kiitos sujuvasta yhteistyöstä kaikille päivystyskavereille! Ja huippuleiristä 4H:lle!

PM-leirin tunnelmiin pääset myös 4H:n sivuilta.

Heli N.
maallikko-ea-päivystäjä Kuopiosta