Kompromisseja

”Niin, mihin kaikkeen olet ilmoittautunut?” kuulen perheen toisen aikuisen kysyvän. Ristiläinen hänkin, mutta päivystyskorttia hänellä ei ole. ”Viinijuhlille yhdeksi ja Rockcockiin kahdeksi päiväksi”, kuulen itseni vastaavan. ”Taas sinä olet menossa” -nurina kaikuu korviini jo oman vastausvuoroni aikana.

Perhe-elämä, työ ja harrastukset. Siinäpä kolmen yhteys, jonka yhdistäminen voi joskus olla vaativa yhtälö. Varsinkin, kun perheessä on kaksi vuorotyöläistä ja molemmat harrastavat kodin ulkopuolella. Harrastuksista osa on toki yhteisiä, mutta osa aivan niitä ikiomia.

Loppuvuoden kalenteri täyttyy jo kovaa vautia. Välistä jopa niin kovaa, että ennen kuin kirjoitat uuden tapahtuman kalenteriisi ylös, joudut karsimaan sen pois. Joskus on kuitenkin halu päästä mukaan tekemään. Punaisen Ristin vuosieni aikana olenkin ollut mukana kaikenlaisessa. Jokavuotisten perinteiden, kuten Wanhojen tanssien, Viinijuhlien tai rockfestareiden, lisäksi olen ollut mukana useilla keikoilla, kirkollisissa tapahtumissa, liittojen ja yhdistysten juhlissa ja liikuntatapahtumissa. Paljossa siis. Sananlasku ”nälkä kasvaa syödessä” pitää tässäkin kohdassa paikkansa. Aina tulee uusia tapahtumia, joihin ”on pakko päästä mukaan”. Niinpä niin, jälleen on ruksattava jotain muuta kalenterista yli.

Olenkin joskus miettinyt päällekäisyyksien kohdalla, mikä on ensisijaista ja mikä toissijaista. Helppoahan se ei ole, mutta päätös on tehtävä. Kahdessa paikassa on hankala olla yhtä aikaa. Välistä vaakakuppi kallistuu kotiin, välistä harrastuksiin ja välistä on olemassa työ, joka ”pelastaa pohdinnalta”. Onneksi on olemassa myös ihania ihmisiä, kuten naapuri, joka voi käydä tarvittaessa ulkoiluttamassa perheen lemmikit, ja mahdollistaa omalta osaltaan mukaanpääsemisen. Pitänee olla iloinen myös puolisosta, joka pääsääntöisesti ymmärtää ja tukee harrastuksiani. Lienee huomannut, että hänenkin on helpompi harrastaa omiaan, vaikka kompromissejakin välistä tarvitaan.

”Jos minä menen koirankoulutuspäiville toukokuussa, niin voin olla kotona Viinijuhlien aikaan”, hän lupaa. ”Okei, eli jos minä puolestani pääsen RockCockiin, niin voin olla kotona sen seuraavan viikonlopun, että sinä pääset niihin koiran vesityökokeisiin”, minä myönnyn. ”Passaa. Mutta mites se sorsastuksen aloitus?”

Laura

-ensiapuryhmäläinen-

Osaatko sinä elvyttää?

Kun ”Elvytys, elvytys” -huuto raikaa on kyse elämästä ja kuolemasta. Kirjaimellisesti. Toisen ihmisen elämä on sinun käsissäsi. Se voi tapahtua kenelle tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Osaatko sinä elvyttää?

Kuvitellaan muutama tilanne.

• Olet Kuopion torilla kesän tanssitapahtumassa. Jorma Uotisen nykytanssi tekee vieressäsi istuvaan rouvaan lähtemättömän vaikutuksen aiheuttaen sydämen tykytyksiä. Yhden äkin rouva menettää tajunsa ja valahtaa maahan. Olet tietysti valppaana vieressä ja huudat kovaäänisesti apua. Läheinen mies kääntää päänsä ja on saman tien läsnä. Hän herättelee rouvaa, mutta ei saa tätä hereille. Samassa hän käskee sinua tilaamaan ambulanssin ja sanomaan, että torilla on tajuton ihminen. Mies kääntää rouvan selälleen ja laittaa poskensa rouvan naaman eteen. Yhdenäkin hän karjaisee: ”Ei hengitä, eloton, aloitan elvytyksen! Yksi, kaksi, kolme, neljä.. hakekaa defibrillaattori Sokokselta!” Hätäkeskuspäivystäjä kuulee miehen, vaikka sinä annat hänelle tietoja ja on heti ajan tasalla. Ympärille kokoontuu ihmisiä, jotka siirtävät penkkejä pois tieltä. ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.. Osaako kukaan elvyttää?” mies kysyy painellessaan rouvan rintakehää. Yksi ympärillä olijoista ilmoittautuu. ”Seuraavasta vaihto”, mies toteaa tyytyväisenä.

• Olette ystäväsi kanssa kesämökillä. Sivistyksen pariin on matkaa useampi kymmenen kilometriä. Itse asiassa lähin kylä on 50 kilometrin päässä. Samoin myös lähin ambulanssi tai terveyskeskus. Kesäilta on kaunis, istutte saunan terassilla ja vilvoittelette kovien löylyjen jälkeen. ”Vielä yhdet löylyt?” ystäväsi kysyy ja sinä suostut. Istut jo lauteilla, kun porstuasta kuulu rojahdus. Kysyt, mitä tapahtui, mutta et saa vastausta. Menet katsomaan ja näet ystäväsi maahan rojahtaneena. Hän ei herää. Olet tilanteessa aivan yksin. Etsit hädissäsi puhelimen. Soitat hätäkeskukseen ja avun lähettämisen lisäksi hätäkeskuspäivystäjä ohjeistaa sinua puhelimitse elvyttämään ammattiavun tuloon saakka.

Tiesitkö, että jo neljän minuutin kuluttua sydämen pysähtymisestä ihminen voi saada aivovaurion. Muutaman lisäminuutin kuluttua aivovaurio on varma, sillä aivot ovat olleet liian kauan ilman happea. Selviämisprosentti pienenee jokaisella kuluvalla minuutilla sydämen pysähtymishetkestä laskien. 10 minuutin kuluttua se on kulunut loppuun, sillä happi kulkee verisuonistossamme kiinnittyneinä punasoluihin. Veri puolestaan saa liikkeensä sydämen pumpatessa sitä eteenpäin. Ja mikäli sydän on pysähtynyt ei verikään pysty etenemään. Ja ollessaan ilma happea, (aivo)kudos kuolee. Aivot lakkaavat toimimasta. Ihminen menehtyy.  Sydän ei myöskään kykene käynnistymään uudelleen, jos se on ennättänyt täyttyä laskimoista sydämeen virtaavan veren vuoksi. Sydän ”kovettuu”. Huono yhtälö, eikö? Ammattiapu elvyttää kyllä, mutta voisitko sinäkin tehdä jotain odottaessasi? Kyllä voisit: Elvyttää.

Jari harjoittelee elvytystekniikkaa.
Taustalla Marja, Tiina ja Meri-Tuuli seuraavat
ja "kuivaharjoittelevat".
(Kuva otettu talvella ryhmäillassa)

30 painallusta, 2 puhallusta, 30 painallusta, 2 puhallusta.. Erittäin yksinkertainen resepti, jonka luulisi kaikkien osaavan ja ulkoa muistavan. Kun reseptiin lisätään tujaus sähköä kaupungilta löytyvien defibrillaattoreiden muodossa, on paketti täysin valmis. Elvyttämällä voit siis pelastaa ihmishengen pitämällä veren liikkeellä ja sydämen valmiina ottamaan vastaan käskyn toimia. Jos käytössäsi on ”sähkön” mahdollisuus, voit vielä yrittää pysäyttää sydämessä olevan epäsuotuisan rytminkin ja painelemalla antaa sydämelle aikaa käynnistyä oikein. Sinulla on suuri mahdollisuus onnistua! Simple!

Eilen me osastomme ensiapupäivystäjät olimme hankkimassa itsellemme tuota taitoa teoriaopetuksen myötä. Kesäkuussa jatkamme harjoittelemalla elvytystä defibrillaattorin kanssa konkreettisesti.

Pidetäänhän sydämet käynnissä eikä koveteta toistemme sydämiä! Mutta osaatko sinä elvyttää?

Laura

-ensiapuryhmäläinen-

Hiljaisia auttajia

”Yhtäkkiä alkoi tapahtua. Meille ilmoitettiin, että Sudanin puolelta on tulossa 20 haavoittunutta. Ryhdyin hälyttämään Vanamon Karia takaisin Nairobista. Iltakuudelta SPLA:n kaverit rymäyttivät kaksi kuorma-autollista haavoittuneita meidän pihalle!”

Ote on Rauli Virtasen kirjoittamasta teoksesta Hiljaiset auttajat – suomalaista katastrofityötä Turkin sodasta Haitiin. Kirjassa käydään läpi suomalaisen avustustyön historiaa maailmalla työntekijöiden itsensä kertomina. Kirjan kirjoittaja sai meneellä, Punaisen Ristin, viikolla Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen. Tunnustus jaetaan vuosittain henkilölle tai yhteisölle, jonka arvomaailmaan kuuluvat humanitaarisuus ja inhimillisyys ja joka tukee Suomen Punaisen Ristin työtä. Onnea Rauli Virtaselle! Kirjaa voin puolestani suositella lämpimästi kaikille.

Itse pääsin Punaisen Ristin viikolla aitiopaikalle kuuntelemaan kirurgi Kari Vanamoa ja nuorisodelgaatti Aino Rubinia Itä-Suomen yliopistolla järjestettyyn FiMSICin (Finnish Medical Students' International Committee) ja Punaisen Ristin iltaan. Ilta jakautui kahteen osaan, joista alkuosassa kuulimme mitä erilaisimpia kertomuksia maailmalta mielenkiintoisten kuvien kera. Loppuosassa olimmekin itse vapaaehtoisina pääosassa kertomassa halukkaille omasta vapaaehtoisuudestamme.

Aino Rubini

Kari Vanamo

Ilta oli antoisa. Oli ihana huomata, kuinka kiinnostuneita monet nuoret ovat toiminnastamme. Ehkäpä yksi yleisimmistä kommenteista, joita kuulimme olikin ihmetys siitä, että mukaan tullakseen ei tarvitse osata tai kyetä tekemään mitään. Järjestömme kyllä pitää siitä huolen, että tulet oppimaan ja pääsemään mukaan erinäisiin tilaisuuksiin. Saimme myös vakuutettua tuleville lääkäriopiskelijoille että ulkomaiden lisäksi koti-Suomessa tarvitaan vapaaehtoisia toimijoita. Järjetömme on onneksi laaja ja pystyy tarjoamaan erilaisia muotoja olla mukana.

Riikka ja Jari esittelemässä ensiapuryhmän pistettä.
Taustalla myös jäsenemme Hannu kuuntelemassa.

Jäämme innolla odottamaan tulevaa syksyä ja sen satoa: Itävätkö kylvämämme ”Punaisen Ristin” siemenet, kasvavatko kesän ja ovat syksyn ryhmäillassa valmiita korjattavaksi mukaan toimintaamme?

Tulevia Ristiläisiä?

Terhi Heinäsmäki: ”Kaikki Ristin töissä olevat on varmaan aika lailla samanlaisia. Suomalaiset on sellaisia, että ne tekee, mitä lupaa. Japanilaiset on vähän samanlaisia – ne tekee kaiken nopeasti, kyselemättä ja paljoa puhumatta. --”

Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia Rauli Virtasen kirjasta sivuilta 135 ja 227.

Laura

-ensiapuryhmälänen-

ps. Punaisen Ristin kansainvälisiin avustustehtäviin tarvitaan ihmisiä. Hakuaika syksyllä olevalle kurssille on käynnissä. Jos kiinnostuit, käy lukemassa lisää http://www.punainenristi.fi/uutiset/20130515/kansainvalisiin-avustustehtaviin-haetaan-monien-alojen-ammattilaisia

Muiden blogeista lainattua

Osastomme toiminnasta voit käydä lukemassa Pyörön koulun verkkolehdestä osoitteesta

http://pyoronkoululehti.blogspot.fi/2013/05/apua-ensihataan.html

Laura 
-ensiapuryhmäläinen-

Polku Punaiseen Ristiin

Punainen Risti - mitä se tekee? Auttaa maanjäristyksessä tai tsunamissa loukkaantuneita ihmisiä, järjestää ensiapukoulutusta ja pitää yllä veripalvelua. - Nämä asiat tiesin ennenkuin ensinmäisen kerran eksyin SPR:n nettisivuille.

Sittemmin eräässä kesäisessä yleisötapahtumassa näin SPR:n ensiapupäivystyksen, uteliaana menin juttusille. Päivystyspaikalla oli rauhallista joten sain päivystäjiltä kattavan tiedon Punaisen Ristin toiminnasta ja pian huomasin saaneeni kutsun syksyllä alkavan ensiapuryhmän ryhmäiltaan.

Siitä se sitten lähti - vapaaehtoisen polku Punaisessa Ristissä.
Kävin ahkerasti ensiapuryhmän ryhmäilloissa ja erilaisilla kursseilla, seuraavana keväänä pääsinkin jo harjoittelijana mukaan päivystyksiin. 

Kun antaa pikkusormen, se vie koko käden. Pian ohjasin lasten omaa Reddie Kids- kerhoa ja olin mukana vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa. Muutto opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin ei ollut loppu Punaisen Ristin toimintaan. Googlaamalla ''SPR Kuopio'' löysin erittäin hyvät ja monipuoliset nettisivut paikallisen osaston toiminnasta. Laitoin osastoon sähköpostia ja viestiini vastattiin nopeasti. Pystyin siis turvallisesti jatkamaan ensiapuryhmätoimintaa.

Vapaaehtoistyö antaa paljon. Koulutusten ja kokemusten lisäksi olen saanut mm. tutustua mahtaviin ihmisiin, päässyt kehittämään toimintaa ja saanut erilaisia luottamustehtäviä.

Olen huomannut että Punainen Risti on siellä missä minäkin olen, muutimpa sitten uudelle paikkakunnalle tai lähdin lomareissulle ulkomaille. Punainen Risti tarjoaa monipuolista toimintaa kaikenikäisille. - Se on yksi syy miksi olen mukana toiminnassa.

Osmo

-piirihallituksen jäsen ja ensiapuryhmäläinen-

ps. Tänään 8.5 vietetään kansainvälistä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun päivää. 

Kuva: www.punainenristi.fi

Punaisen Ristin alkujuurilla

Olen muutamaan otteeseen vieraillut Sveitsissä. Kaikin puolin hieno maa. Kauniita maisemia. Mahtavaa arkkitehtuuria. Huikea historia. Maukasta suklaata. Huikea lippu..

Niin, lipussa tosiaankin on jotain hyvin tuttua ainakin meille ”ristiläisille”. Pienestä ja puolueettomasta maasta on lähtöisin myös suuri ja puolueeton järjestö, joka käyttää Sveitsin lipun ”käänteisversiota” omana tunnuksenaan. Joko arvaat, mistä järjestöstä on kyse? No tietenkin meidän omasta Punaisesta Rististä.

Tiesithän, että punaisen ristin -tunnuksen käyttö on tarkoin määriteltyä? Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa lakeja ja sopimuksia (mm. Geneven sopimukset ja kansalliset lait), jotka suojaavat merkkiä. Järjestö itsessään ei merkkiä omista, mutta sille on annettu lupa kaikkialla maailmassa käyttää merkkiä omassa toiminnassaan. Lisäksi merkin käyttöön on olemassa ohjeet sekä sodan että rauhan aikaisessa toiminnassa muille kuin Punaisen Ristin toimijoille.

Punainen risti on suojamerkki. Sen tarkoituksena on suojata henkilöitä, rakennuksia ja kulkuneuvoja, jotka tarjoavat apua. Tunnuksen käyttö on sallittua sodassa ja konflikteissa. Se ei siis ole ”rauhan tunnus”. Tunnusta saavat käyttää asevoimien lääkintähuolto, viranomaisten alaisina ja valtuuttamina toimivat lääkintähenkilöt, kulkuneuvot ja sairaalat sekä Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liitto. Punaista ristiä kantavaa henkilöä tai rakennusta tulee kaikissa olosuhteissa kunnioittaa ja tällä tavoin se täyttää tehtävänsä.

Rauhan aikana tunnus toimii valtioiden asevoimien lääkintähuollon tunnuksena. Myös maksuttomat ambulanssit ja ensiapuasemat voivat saada erikoisluvan käyttää merkkiä ilmaisemaan tarkoitustaan. Muualla ja muutoin sen käyttö ei ole sallittua.

Punaisen ristin tunnusta näkee kuitenkin käytettävän väärin. Metalliset lääkeboksit, laastarikotelot, ensiapupäivystysten ”merkitseminen”, voit nähdä merkkiä kaikkialla. Ensiapupäivystysten järjestäminenhän ei ole yksinoikeutettu Punaiselle Ristille, mutta tunnusta eivät kuitenkaan muut saa käyttää ensiavun tunnuksena. Yleiseksi ensiavun tunnukseksi onkin vakiintunut valkoinen risti vihreällä pohjalla. Punaisen ristin -tunnuksen väärinkäyttö on rikos. Mikäli törmäät väärinkäytökseen, ilmoita siitä Punaiselle Ristille, esimerkiksi omaan osastoosi, jotta asiaan voidaan puuttua.

Kaikki tämä on tärkeää vain siksi, että merkki säilyttäisi asemansa ja kunnioituksensa suojamerkkinä.

Ehkäpä ensi kerralla Sveitsissä käydessäni vierailisin myös Genevessä. Ainakin perheen toinen ”ristiläinen” oli asiaan myötämielinen ehdottaessani sitä, enkä jaksa uskoa, että paikallisella isäntäperheellämme olisi asiaan valittamista. Näkisimmehän samalla uusia maisemia, mutta palaisimme myös Punaisen Ristin alkujuurille.

ps. tiesithän, että Geneven sopimukset määrittelevät muitakin suojamerkkejä, joita ovat punainen puolikuu ja punainen kristalli

pps. Ensi viikolla vietämme Punaisen Ristin viikkoa.

Laura

-ensiapuryhmäläinen-