lauantai 27. joulukuuta 2014

"Päivä, jona maailma pysähtyi"

Mieleeni palaa joulu 2004. Olin mennyt Tapaninpäivänä silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, vanhempien luo viettämään joulun välipäiviä. Uutisissa kerrottiin, kuinka Intian valtameressä oli ollut maanjäristys ja rannoille asti oli näkynyt maanjäristyksen aikaansaamat muutokset. Päivän mittaan uutiset alkoivat konkretisoitua, muutokset olivat saaneet aikaan laajaa tuhoa. 

Muistan tämän samaisen joulukuun 27. päivän aamun, jolloin maailmalle oli varmasti selvinnyt tuhon laajuus. Muutokset, tsunamiaallot olivat pyyhkineet alleen muun muassa Sri Lankan, Thaimaan ja Indonesian rantoja useiden kilometrien matkalta. Ihmishenkiä oli menetetty, joukossa myös suomalaisia. Ensimmäiset avustustyöntekijät oli jo lähetetty kohti tapahtumapaikkaa. Valtavat koneistot ympäri maailmaa olivat pyörähtäneet käyntiin hiljennyttyään joulun viettoon vain paria päivää aikaisemmin.

Istun sohvalla ja tuijotan televisiota, kuten muutkin taloudessa olevat tekevät. Anoppini pyyhkii kyyneleitä, appiukkoni on kerrankin hiljaa eikä puolisoni pikkuvelikään tahdo laittaa "peliluolaa" pystyyn (meillä kun oli tuohon aikaan tapana pitkät lautapeli-istunnot esimerkiksi Monopolin seurassa). Itse yritän nieleskellä aamuteetäni, mutta se ei oikein maistu. Miten tällaista voi tapahtua?

Tuosta aamusta on tänään tasan 10 vuotta. En ole varmasti ainoa, jolla muistot palaavat pintaan. Joulukuun ajan on voinut lukea lehdistä tapahtumien kulusta, katsoa televisiosta dokumentteja ja osallistua erilaisiin tilaisuuksiin, jossa on muisteltu tapahtunutta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tuntuu, kuin maailma olisi pysähtynyt uudestaan.. tällä kertaa onneksi vain muistamaan.  

Tuosta Tapaninpäivästä alkoi vuosia kestänyt avustusoperaatio järjestömme keskuudessa.Voit lukea siitä osoitteesta https://www.punainenristi.fi/Tsunami

Laura T.
-ensiapuryhmäläinen-

perjantai 14. marraskuuta 2014

Toiveet

Eilen ensiapuryhmämme vieraana luennoi pakolaisterveydenhoitaja Leila Savolainen. Leila kertoi elävästi kokemuksistaan Iranissa ja Libanonissa, joissa hän on ollut osana delegaatioryhmää valitsemassa Suomeen otettavia kiintiöpakolaisia. Luentonsa lopuksi hän kokosi yhteen asioita, jotka meidän jokaisen tulisi muistaa kohdatessamme maahanmuuttajataustainen henkilö.

Yleensä ”äänekäs” joukkomme istui hiiren hiljaa kuunnellen. Leilan kertomukset herättivät varmasti jokaisessa meissä erilaisia ajatuksia. Itselleni päällimmäiseksi nousi kiitollisuuden tunne. Olin todella kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä ja asua Suomessa aikana, jolloin sodan, vainon tai muuten henkeni menettämisen uhka on mitättömän pieni. Mieleeni nousi samalla myös suunnaton suru siitä, mitä ihmiset joutuvat kokemaan.

Erityisesti minua kosketti kertomus lapsesta, joka oli jäänyt Syyriassa pommitusten alettua kadulle ja nähnyt kaiken pahan tapahtuvan. Kuinka pieni lapsi voi sellaisesta selvitä? Olen ”tottunut” kohtaamaan työssäni kuolemaa. Toisissa tilanteissa ihmiset vain nukkuvat rauhallisesti ikiuneen, toisissa yritämme pelastaa väkivallan seurauksena pahoin loukkaantuneet henkilöt. Kuolema on kuitenkin yhtä pysyvä minun silmieni kuin noiden lasten silmien edessä. On olemassa yksi asia, joka erottaa minut noista kauheuksia nähneistä lapsista: Minä olen aikuinen ja koulutettu työhöni. Lapset ovat viattomia, keskellä pelkoa, kauhua ja ymmärtämättömyyttä. Erään pikkulapsen suurimmat toiveet olivat päästä vielä kerran kouluun, pelata jalkapalloa ja että kukaan ei vahingoittaisi hänen läheisiään. Arki Syyriassa on aivan toista kuin arki Suomessa.

Punaisen Ristin perusajatuksena on auttaa ihmisiä hädässä ja olemmekin maailman suurin humanitääristä apua antava järjestö. Avun antamista määrittelee lähinnä vain yksi ehto, se kuka on eniten hädässä, saa avun ensimmäisenä. Näemme vain ihmiset, emme uskontoja, puolueita tai puolia. Jokaisella ihmisellä on lähtökohtaisesti samat tarpeet. Muistaen tämän ja toimien omien periaatteidemme kautta olemme onnistuneet auttamaan ihmisiä ympäri maailmaa.

Lopuksi minäkin esitän toiveen: Toivon, että meistä kukin pyrkisi omalla toiminnallaan edistämään pienen pojan toiveiden toteutumista, sillä uskon, että vastaavanlaisia toiveita esittää maailmassa moni muukin kuin tämä yksi pieni poika. 

Laura T.
-ensiapuryhmäläinen-

tiistai 4. marraskuuta 2014

Vierailu Harjamäen mielisairaalamuseoon

Ensiapuryhmä vietti jälleen (syksy onkin kiitettävästi "raadettu" sekä teorian että harjoittelun parissa) hieman erilaisen ryhmäillan käyden tutustumassa Siilinjärvellä sijaitsevaan Harjamäen mielisairaalamuseoon. Vuonna 1926 toimintansa aloittanut Harjamäen sairaala oli toimiessaan yksi Suomen suurimmista psykiatrisista sairaaloista yli 900 potilaallaan ja 600 työntekijällään. Toiminta Harjamäessä loppui vuonna 1997. Museo vie mukanaan Harjamäen ja psykiatrisen hoidon historiaan. 

Ensiapuryhmäläiset ovat koonneet valokuvia ja ajatuksia käynnistään museossa.

Ryhmäläiset kuuntelemassa museoamanuenssin kertomuksia sairaalasta. Kuva: Heli Nuutinen
Helin ajatuksia:
"En ollut aiemmin käynyt tuolla, vaikka Siilinjärvi on synnyinkuntani. Museotyöntekijä osasi kertoa todella mielenkiintoisesti ja monipuolisesti sairaalan historiasta ja vaiheista. Erityisesti jäi mieleen, kuinka kädentaitojen / askartelun ohjaus tuli vasta 50-l (? muistinko oikein). Monet nykypäivänäkin käytössä olevat sanonnat ovat alkaneet hyvinkin konkreettisista ja oikeista tilanteista: Tekee töitä kuin hullu, lyödä päätänsä seinään,..." 
 Laura T.:n ajatuksia:
"On hienoa, että psykiatrista hoitoa on ajan saatossa kehitetty eteenpäin. Vaikka Harjamäen alkuaikoinakin hoitajat ja lääkärit ovat tehneet parhaansa, ovat hoitomuodot olleet kaikinpuolin raakoja ja rankkoja. Eniten kuitenkin mieltäni lämmitti ajatus siitä, että inhimillisyyttä on ollut ilmassa. Potilaat ovat muun muassa päässeet mukaan pelto-, metsä- ja puutarhanhoitotöihin, työterapia oli siis ollut yksi suurimmista hoitomuodoista. Toki terapiasta saatu hyötykin (potilaat nukkuivat paremmin yöt tehtyään töitä) oli ilmeinen."

Laura K.:n ajatuksia
Oli kyllä ajatuksia herättävä vierailu. Juuri kuten kaimakin kirjoitti: hoitomuotojen raakuus "nykykansalaisen" silmin oli melko shokeeraavaa, mutta toisaalta tämä pisti pohtimaan, mikä on esim. hoitomuotojen kehityssuunta tulevaisuutta ajatellen. Onko kymmenien eri pillerien syöttäminen ja potilaan lääkitseminen hiljaiseksi se "oikea" tapa hoitaa mielen sairauksia vai voitaisiinko sairaanhoidossa nykyäänkin hyödyntää enemmän terapiaa, jossa ollaan läsnä ihminen ihmiselle. Jossa keskitytään hyvinvoinnin kulmakiviin: läsnäoloon ja kuunteluun, ihmisen fyysiseen ja henkiseen aktivointiin sekä hyväksyviin asenteisiin. Nämä onneksi ovat jo peruspilareita SPR:n toiminnassa :) 
Kuva: Heli Nuutinen

perjantai 24. lokakuuta 2014

Nälkäpäivä-kerääjänä koira mukana

Olimme ensimmäistä kertaa Nälkäpäivä-kerääjinä ystäväni Marjon kanssa 18.9.2014 Kuopion torilla. Erikoista meissä oli, että mukanamme oli maskottina 4-vuotias sekarotuinen Manu-koira. Pienikokoisessa ja kiltin näköisessa Marjon koirassa on japanin chiniä ja chihuahuaa.

Emmi ja Manu

Marjo ja Manu


Joillekin ohikulkijoille Punaisen Ristin -liiviin pukeutunut pieni koira nosti hymyn huulille, toiset halusivat tulla ainoastaan juttelemaan koirista tai rapsuttamaan Manua. Eräs vanhempi nainen laittoi keräyslippaaseemme kolikoita ja sanoi, että pysähtyi VAIN tuon koiran takia.

Manu kävi välillä jaloittelemaan levottomasti, josta tiesimme, että nyt oli aika mennä puistoon pienelle kävelylle ja pitää lyhyt tauko. Ehkä Manu tiesi jotakin lakisääteisistä kahvitauoista.

Silti puolitoista tuntia meni hienosti koiran kanssa ja keräsimme kolikoina noin 10-20 eur. Nälkäpäivä-kerääjänä toimiminen on mukavaa hommaa, jossa näkee paljon iloisia ihmisiä, joilla on halu auttaa muita.

Emmi-ensiapuryhmäläinen, Marjo ja uskollinen Manu-koira

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kotoutumiskoulutuksen opiskelijat Nälkäpäiväkeräyksessä

Savon ammatti- ja aikuisopiston aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusryhmän opiskelijat osallistuivat Nälkäpäiväkeräykseen Kuopion torilla perjantaina 19.9.2014. Opiskelijat ovat aloittaneet kotoutumiskoulutuksen elokuussa 2014. Koulutuksessa opiskellaan mm. suomen kieltä, suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyviä asioita sekä työelämätaitoja. Ryhmässä on yhteensä 19 opiskelijaa, 13 eri maasta. Suurin osa opiskelijoista osallistui nyt ensimmäistä kertaa hyväntekeväisyystyöhön Suomessa. Keräys sujui mukavasti, ja sitä on muisteltu ilolla jälkikäteen.


Sanna
suomi toisena kielenä -opettaja
Savon ammatti- ja aikuisopisto




Perjantaina 19. syyskuuta olimme Kuopion keskustassa Nälkäpäiväkeräyksessä. Punaisen Ristin välityksellä autoimme ihmisiä, joilla ei ole paljon ruokaa.

Me kaikki puimme punaiset liivit ja kävelimme torille. Me kysymme ihmisiltä, haluavatko he osallistua Nälkäpäiväkeräykseen. Ihmiset puhuvat hitaasti, joten ymmärsimme heitä. He olivat ystävällisiä.

Emme olleet aikaisemmin osallistuneet Nälkäpäiväkeräykseen tms. Se oli tosi hyvä idea ja me pidimme siitä, että saimme auttaa. Olemme iloisia, että voimme jakaa hyvää.


Terveisin
Fatemeh, Afganistan
Patricia, Slovakia
Sami, Afganistan





Perjantaina 19.9.2014 me menimme torille Nälkäpäiväkeräykseen. Me keräsimme rahaa puolitoista tuntia. Ihmiset laittoivat rahaa keräyslippaisiimme, mutta koska torilla ei ollut paljon ihmisiä, emme saaneet paljon rahaa. Me haluamme auttaa uudelleen ensi vuonna. Se oli hyvä kokemus, ja se tuntui tosi kivalta. Me otimme paljon kuvia.


Terveisin
Chanapa, Thaimaa
Loreta, Filippiinit


Olimme Nälkäpäiväkeräyksessä 19.9.2014 Kuopion torilla. Me emme tiedä, kuinka paljon me keräsimme rahaa, ehkä noin 20 €. Monet ihmiset halusivat antaa rahaa. Se oli mukava kokemus. Nyt tiedämme, että rahan kerääminen ei aina ole helppoa. Me olemme iloisia, koska me autoimme ihmisiä. Me ajattelimme, että se oli hyvä asia. Haluamme mennä ensi vuonna yhdessä.


Terveisin
Arporn, Thaimaa
Nang, Myanmar
Saima, Afganistan


Nälkäpäivä-keräys oli perjantaina 19. syyskuuta. Me menimme Punaisen Ristin toimistolle. Me otimme punaiset liivit ja punaiset keräyslippaat. Sitten kävelimme torille ja keräsimme rahaa noin tunnin ajan. Suurin osa ihmisistä oli ystävällisiä, ja he antoivat lahjoituksen.

Nälkäpäivä-keräys on hyvä idea, se auttaa. Ensi vuonna haluamme osallistua uudestaan. Tämä keräys oli meidän ensimmäinen keräys. Oli vaikea aika, mutta olimme lopulta ylpeitä itsestämme. Olimme hyödyllisiä.


SPR:n toiminta on loistavaa. He auttavat monia ihmisiä.


Terveisin
Diaa ja Viktor
Diaa on kotoisin Syyriasta ja Viktor on kotoisin Unkarista

torstai 9. lokakuuta 2014

Erään tuoreen ensiapuryhmäläisen ensivaikutelmia ja tunnelmia

Odotan Puijonkatu 9:n edessä, että joku tulisi aukaisemaan oven. On ensimmäinen kertani, kun olen päättänyt liittyä SPR:n toimintaan mukaan EA-ryhmän ryhmäillan muodossa. Edellisellä viikolla käyty infotilaisuus SPR Kuopion osaston EA-ryhmän toiminnasta on saanut minut, yleensä tiukasti yksilöharrastuksissa viihtyvän ihmisen, harkitsemaan harrastusten sosiaalistamista.

En ole koskaan ollut innostunut aerobicsalilla ryhmässä hikoilusta enkä liiemmin koulujen mystisistä matematiikkakerhoista. Hakeudun kirjojen ja musiikin pariin, mutta kaipaan silti, etenkin juuri työttömäksi jääneenä, jotain kontaktia ulkomaailmaan.

Aiemmin syksyllä kävin lyhyen Yhteisen lipun alla -kurssin, jonka vetäjä Heli Nuutinen esitteli SPR:n toimintaa yleisesti ja hehkutti EA-ryhmää harrastuksena. Silloin olin vielä tiukasti sitä mieltä, että haluan mukaan pelkkään ystävätoimintaan. Ajatus jäi kumminkin kytemään jonnekin aivosolujeni sopukoihin ja sai minut ilmoittautumaan syyskuun Tervetuloa ensiapuryhmään -kurssille. Tiukan parituntisen paketin jälkeen infon pitäjät Jari Jokinen ja Riikka Savonen olivat saaneet minut vakuuttuneeksi, että KYLLÄ, tämä on kokeilemisen arvoinen juttu. Ja ennen kaikkea hyödyllistä puuhaa. Taitoja ja tietoa, mitä meistä lähes jokainen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä.

Jäätiin siihen, että seison oven edessä. Tavoilleni uskollisena liian ajoissa. Ohjaajat saapuvat avaamaan oven ja tervehtivät iloisesti. Kaikki jännittyneisyys katoaa hetkessä ja juttu alkaa luistaa. Istun alas ja sisään alkaa lappaa muita EA-ryhmäläisiä. Kaikki tervehtivät iloisesti.

Hetkinen - missä se perisuomalainen tapa lysähtää alas tuoliin ja kiinnittää katse mahdollisimman äkkiä ja tiukasti pöydän lähimpään pystysuuntaiseen puukuituun? Nämä ihmisethän kommunikoivat. Ja ihan vieraalle, uudelle tyypille. Wau. Huomaan heti, että olen tervetullut osaksi ryhmää ja se tekee minut iloiseksi. En tiedä, mistä se johtuu, mutta heti ensimmäisestä ryhmäillasta lähtien olen tuntenut oloni kotoisaksi porukan keskellä.

Yhteisten tehtävien suorittaminen, joukossa joriseminen ja extrana vielä kivoja tapahtumia, joita järjestetään säännöllisesti. Minusta tuntuu, että olen löytänyt harrastuksen, josta toivottavasti riittää iloa - ja hyötyä myös muille jaettavaksi. Kiitos kaikille EA-tyypeille, että sain liittyä seuraan :) !


Laura K.
- tuore ensiapuryhmäläinen -

Ps. Seuraava Kuopion osaston Tervetuloa ensiapuryhmään -kurssi järjestetään 2.11. klo 12-16 (os. Puijonkatu 9). Lisätietoja ja ilmoittautumiset jari.jokinen@sprkuopio.com

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tule sellaisena kuin olet - #kutsumua

"Ei kunnioita ihmisiä"                                                                                    Inhimillisyys
 Sosiaalisen median #kutsumua -kiusaamisen vastainen kampanja on rantautunut Kuopioonkin ja eritoten ensiapuryhmäämme. Kuopion osaston blogi tahtoo nyt kantaa kortensa kekoon.

"Valitsee kaverinsa"                                                                                     Tasapuolisuus

Jari

"Kannattaa vain tiettyä aatetta"                                                                    Puolueettomuus
Riikka

"Tekee aina, mitä muut sanovat"                                                                Riippumattomuus

Heli

"Pakottaa kaverit mukaansa"                                                                             Vapaaehtoisuus

Laura

"Vain tiettyjä jäseniä tuetaan"                                                                   Yleismaailmallisuus
Salla
"Niitä on monta samanlaista"                                                                   Ykseys 
Mira


 Tule mukaamme - Tule sellaisena kuin olet!

ps. Huomasitko mitään tuttua sanoissa, jonkalainen blogimme kokee olevan?

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Rockcock 2014 Kuopion Väinölänniemellä – Kokemuksia ensiapupäivystäjänä

Osallistuin elämäni ensimmäisille rockfestivaaleille yhtenä monista Punaisen Ristin koulutetuista vapaaehtoisista ensiapupäivystäjistä. Ensiaputeltassa päivysti koko ajan telttajohtaja, sairaanhoitaja sekä yksi päivystyspari. Heidän lisäkseen alueella kiersi kolme paria ensiapuvälineet ja radiopuhelimet mukanaan. Kierrot olivat etukäteen tarkasti aikataulutettu ja alueet jaettu, jotta teltassa oli koko ajan tieto missä parit liikkuivat, mikäli heitä tarvitsi hälyttää apuun. Autettavia kahden päivän aikana oli yli 250 henkilöä. Lähinnä rakko- ja muut laastarit sekä tukisiteet tulivat tarpeeseen. Totesinkin paikan päällä etten eläissäni ole nähnyt niin paljon vieraita varpaita ja kantapäitä kuin näiden kahden päivän aikana. Moni tuli hakemaan laastaria kengän hiertymään ja hämmästyi kovasti, kun saivatkin kunnon henkilökohtaisen hoidon puhdistuksineen ja neuvoineen vastaisuuden varalle. Myös henkisen tuen tarvetta esiintyi jonkun verran. Vakavampien sairastapausten tai häiriötilanteiden kohdalla saatiin nopeasti ammattiapua ambulansseilta ja poliiseilta sekä tietysti alueen järjestyksenvalvojilta.

Telttajohtaja-Jari

Festivaalin kokonaisosallistuja määrää ei ole ilmoitettu, mutta varsinkin lauantaina pääesiintyjän Scorpionsin takia määrä saattoi olla jopa 10 000-13 000 henkilöä. Esiintymässä oli lisäksi suuri määrä mahtavia laulajia sekä bändejä (mm. Juha Tapio, Haloo Helsinki, Lauri Tähkä, Klamydia, Turmion kätilöt, Popeda, 2times Terror, Verjnuarmu, Tuure Kilpeläinen). Musiikkia laidasta laitaan soitettiin neljällä eri lavalla. Minua ei kova musiikki haitannut, enkä itse asiassa koko aikana tarvinnut korvatulppia tai kuulokeita.




Upea sinisenä hohtava Kallavesi veneineen ja aktiviteetteineen toi tapahtumaan oman viehätyksensä. Rannalla pystyi auringonoton ja uimisen lisäksi osallistumaan vaikkapa Benji-hyppyyn tai Flyboard-vesiurheiluun.


Todella mielenkiintoinen, antoisa, opettava sekä mahtava kokemus, vaikka jalat alkoivatkin väsyä päivystyksen lopputunneilla. Seuratessani päivien aikana yleisöä totesin, että kyllä suomalaiset osaavat käyttäytyä hyvin festareilla. Vaikka osa yleisöstä olikin nauttinut hieman turhan paljon ilolientä, niin minkäänlaisia järjestyshäiriöitä en paikalla huomannut. Yleisön mukaan tapahtuma oli järjestetty tosi hyvin eikä missään tarvinnut jonottaa pitkään. Jonkinlaista jonoa tosin muodostui alueen vesipisteisiin, jossa porukat täyttivät mukanaan tuomiaan tyhjiä vesipulloja. Näitä pisteitä olisi voinut olla huomattavasti enemmänkin, koska ilman lämpötila oli +29 - +32 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta melkein koko ajan. Yllätyksenä oli, että auringon ja lämpötilan aiheuttamia sairaustiloja oli hyvin vähän. Positiivista oli mielestäni se, että sisääntuloporteilla oli tarkka turvatarkistus, joten alkoholia ei pystynyt alueelle salakuljettamaan, vaan niitä haikailevat nauttivat juomia aidatuilla alle 18-vuotiailta kielletyillä tarjoilualueilla.

Päälavan edessä vesihuolto toimi erinomaisesti
Olen tosi positiivisesti yllättynyt tästä festarielämästä, jossa tapaa kaikenikäisiä positiivisiä ja hauskoja ihmisiä, joten osallistun varmasti Rockcockiin ensiapupäivystäjänä myös ensi vuonna. Hyvä yhteishenki niin muiden päivystäjien, järjestyksenvalvojien kuin yleisönkin kanssa piti mielen iloisena ja energian korkealla tapahtuman ajan.



Olet sitten minkä ikäinen tai missä työssä hyvänsä suosittelen yhtenä harrastusmahdollisuutena liittymistä Punaisen Ristin ensiapuryhmien toimintaan. Halukkaille annetaan mahdollisuus osallistua osaston maksamiin koulutuksiin, jonka jälkeen voi osallistua vapaaehtoisena ensiapupäivystäjänä erilaisiin tapahtumiin, niin pieniin kuin suuriinkin: messuille, urheilutapahtumiin, musiikkikonsertteihin, festareihin ym.

Mikäli ensiapu ei kiinnosta, niin Punaisen Ristin vapaaehtoisena sinulla on mahdollisuus osallistua myös muuhun toimintaan. Lisätietoja löytyy netistä www.punainenristi.fi., kannattaa käydä tutustumassa sivuihimme.

Juha Tapio ja Marja


Marja
- ensiapupäivystäjä, ystävävälittäjä ja promo -

torstai 21. elokuuta 2014

3 K:ta eli Kiitoskeilaus Kuluneesta Kesästä

Taisin lopettaa kevätkauden kuvaan jaloistani. Syyskauden aloitan samantyylisellä kuvalla. 


Olimme ensiapuryhmän kanssa keilaamassa "kiitoksena" hyvin menneestä päivystyskesästä ja toisaalta aloittelemassa uutta kautta yhteisen kivan merkeissä. Saimme mukaamme kaksi uutta jäsentä, jotka samalla saimme toivoteltua mukaan joukkoomme. 

Joukkue 1: Salla, Timo, Jari ja Tomi (edessä)

Joukkue 2: Mira, Laura ja Sofya


Joukkue 3: Riikka, Jaana, Tuomas ja Jouni

Joukkue 4: Nina, Heli ja Harri

Kaikki yhdes koos, kisa voi alkaa!

Epävirallisen kisan pisteet. Ensimmäinen kierros kultakin joukkueelta laskettiin mukaan (Joukkueessa 1 tiputin pois huonoimman pistemäärän ja Jaanan poistuttua aikaisemmin joukkueesta 3, ei tätäkään otettu huomioon, siispä jokaisesta joukkueesta osallistui vain 3 parasta tulosta kisaan). Tulokset ovat seuraavat:
1. Joukkue 1 (279 pist.)
2. Joukkue 4 (265 pist.)
3. Joukkue 2 (242 pist.)
4. Joukkue 3 (227 pist.)

Ja sitten tyylinäytteitä...
Ryhmänjohtajamme Jari suunnittelee heittotaktiikkaansa

Kuhmon vahvistuksemme Salla ihmettelee "kaupunkilaisurheilua"

Mira odottelee omaa heittovuoroaan

Tuomaksen taktiikka oli hyvin hoidettu pallo

Harri luotti rauhallisuuteen pelatessaan

Heli ja pelaamisen iloa

Riikka näyttää esimerkkiä oikeaoppisesta pallo-otteesta

Jaanan kasvoilta loisti innostuminen ja onnistuminen

Huolellinen valmistautuminen Timon tapaan

Nina miettii, kuinka paikkaisi

Sofyan mielestä "Tänään on hyvä päivä"

Laura pelasi lasten pallolla

Riikka ja Jari seuraavat tyytyväisinä ryhmäläisten kaatoja

Osastomme puheenjohtaja-Jounin muikea tyylinäyte (Jouni ei tainnut tietää, että pallo valitaan painon ja omien sormien koon mukaan, eikä suinkaan paidan värin...)

Tomi hetkeä ennen kaatoa

Tällaista tällä erää. Ensi viikolla palaamme "normaaliin päiväjärjestykseen" eli ensiavun pariin. Tule sinäkin mukaamme. Kokoonnumme joka torstai klo 18 osoitteessa Puijonkatu 9 (ellei toisin mainita). Ohjelman näet ryhmämme Rednet-sivuilta.

Laura
-ensiapuryhmäläinen-

ps. Kuka antoi luvan nielaista keilapallon?



perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kevätkauden yhteenveto

Ennen kuin nostamme jalat kattoon ja nautimme kesälomastamme, 
tahdon kertoa yhteenvetoa kuluneesta ensiapuryhmän keväästä.

Mennyt kevätkausi on ollut ensiapuryhmämme osalta muistojeni parhaimpia. Välistä jopa hiipumassa ollut into harrastukseen on jälleen löytynyt.. niin omaltani kuin muidenkin kohdalta. Vietimme eilen kevätkautemme päättäjäisiä, joissa ryhmänjohtajamme Jari kokosi mielestäni hyvin yhteen kevään kulkua ja puhetta mukaellen jaan keväämme nyt kaikkien kanssa.

Aloitimme vuodenvaihteessa Tervetuloa ensiapuryhmään -kurssit (Jari on ristinyt kurssit Tear-kursseiksi), joiden kautta ryhmämme jäsenmäärä on vahvistunut. Hienoa, että uudet jäsenet ovat löytäneet harrastuksemme pariin ja ottavat nyt aktiivisesti osaa toimintaamme. 


Harrastuksemme on niin suosittu, että jopa Scandinavian Hunksit tahtovat poseerata kanssamme. (Kuva: Jari Jokinen)


Ryhmämme uudehko jäsen Jaana innostui vuodenvaihteessa veripalvelutoiminnasta ja perusti ensiapuryhmällemme Veriryhmän. Luovutuskertoja on kevään aikana kertynyt. Ryhmässä kaikki on mukavampaa. Kiitos Jaana! Voit lukea halutessasi Jaanan kirjoittaman blogin Veriryhmän perustamisesta. 


Jaana luovuttamassa verta. (Kuva: Jari Jokinen)


Kokosimme vuodenvaihteessa myös osastomme joukkuetta toukokuussa järjestettyihin piirin ensiapukisoihin, jonka viimeiset jäsenet, Riikka ja Heli, löytyivät helmikuun puolella. Jaana, Hennariikka ja Salla olivat mukana "alusta lähtien". Tavoitteenamme oli viettää mukava päivä, mutta tahdoimme myös näyttää, että kyllä Kuopiossakin osataan (Piirin voitto kun on monena vuonna mennyt Karjalan puolelle..). Aktiivinen harjoittelumme ei mennyt hukkaan, toimme kisoista kotiin pronssiset mitalit, pokaalin, kunniakirjan ja osastollemme päivystyspalvelukurssin. 


Tähtityttös-tiimimme. Edessä Heli ja takaa vasemmalta Hennariikka, Riikka, Laura, Jaana ja Salla. (Kuva: Jouni Nuutinen)

Mitalikahveilta Kuopion toimistolta. (Kuva: Jari Jokinen)

Viikko ensiapukisojen jälkeen vietimme lauantaitamme Tervossa. "Myrsky oli tuhonnut ympäristöä" ja me vapaaehtoiset olimme hälytettynä valmiuteen viranomaisten avuksi. Apuamme tarvittiin. Siinä missä Järvipelastajat ja lentäjät hoitivat omia tehtäviään, me, ensiapu- ja henkisen tuen ryhmät, pelastimme 21 ihmistä sortuneesta kasvihuoneesta ja annoimme ensiapua, kunnes viranomaiset pääsivät paikalle. 


Tervon harjoitukseen osallistujia Kuopiosta. (Kuva: Marja Ikonen)


Miksi sitten harjoittelemme ja teemme vapaaehtoistyötä? Todistus vapaaehtoisten tarpeesta nähtiin jälleen, kun vajaa viikko sitten vapaaehtoisten etsijöiden avulla löydettiin kadonnut henkilö Tuusniemellä. 70 vapaaehtoisen mukana oli myös kuopiolaisia. Voit lukea tästä poliisin tiedotteen tapahtuneesta. 

Erityisten tapahtumien lisäksi kevääseemme on mahtunut useita vapaaehtoistyötunteja päivystämistä. 


Riikka, Hennariikka ja Salla Kunnon askeleessa (Kuva: Jari Jokinen)

Kevätkautemme päättyi perinteisesti kevätkarkeloihin, jotka "palkitsevat" ja aloittavat kiireisen kesäkautemme Viinijuhlien, Ilosaarirockin, Kuopio Rockin ja Kalevan kisojen muodossa. 


Kevätkarkelot (Kuva: Jari Jokinen)

Ryhmän kuulumisten lisäksi tahdon vielä kertoa hieman "omia kuulumisiani". Kuten aloitin blogin, mennyt kevät on ollut ensiapuryhmämme parhaita mukanaoloaikanani. Olen saanut olla paljossa mukana, osallistua erilaisiin harjoituksiin ja tutustua uusiin ihmisiin. Uusien tuttavuuksien lisäksi olen saanut tutustua syvällisemmin erityisesti "Tähtistyttösiini", joiden ryhmänjohtajana EA-kisoissa sain toimia. Ystävyyssuhteita on syntynyt ja jo syntyneitä syventynyt. 


Järjestimme tähtityttösten kanssa Riikalle yllätyssynttärit (Kuva: Heli Nuutinen)

Kevään aikana minua on muistettu monin tavoin. EA-kisapronssista saamamme "Sisu-puukon" lisäksi SPR muisti minua Suomen Punaisen Ristin ansiomerkillä. Merkki voidaan myöntää 6 vuoden aktiivisesta toiminnasta järjestössä. Olen saanut ansiomerkin ja Sisu-puukon lisäksi luottamustehtävän edustaa Kuopion osastoa Savo-Karjalan piirihallituksessa seuraavat kaksi vuotta.


Savolainen versio "Sisu-puukosta" 

Keväällä ansiomerkin sai lisäkseni Jarno Järvinen (Kuva: Jari Jokinen)


Kevään kohokohtiin haluaisin myös mainita Sveitsin lomani Geneve-osuuden, jolloin pääsin pintaa syvemmältä tutustumaan järjestömme toimintaan ja historiaan. Genevessä ajatukseni vahvistuivat: tahdon todellakin olla osa tätä perhettä! Geneven innostamana kävin keväällä Yhteisen lipun alla -järjestötietouskurssin lähes 7 vuoden mukanaoloni jälkeen. Aina voi oppia uutta ja vahvistaa jo opittua. 




Hyvää ja lämmintä kesää kaikille!

Laura
-ensiapuryhmäläinen-