lauantai 27. joulukuuta 2014

"Päivä, jona maailma pysähtyi"

Mieleeni palaa joulu 2004. Olin mennyt Tapaninpäivänä silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, vanhempien luo viettämään joulun välipäiviä. Uutisissa kerrottiin, kuinka Intian valtameressä oli ollut maanjäristys ja rannoille asti oli näkynyt maanjäristyksen aikaansaamat muutokset. Päivän mittaan uutiset alkoivat konkretisoitua, muutokset olivat saaneet aikaan laajaa tuhoa. 

Muistan tämän samaisen joulukuun 27. päivän aamun, jolloin maailmalle oli varmasti selvinnyt tuhon laajuus. Muutokset, tsunamiaallot olivat pyyhkineet alleen muun muassa Sri Lankan, Thaimaan ja Indonesian rantoja useiden kilometrien matkalta. Ihmishenkiä oli menetetty, joukossa myös suomalaisia. Ensimmäiset avustustyöntekijät oli jo lähetetty kohti tapahtumapaikkaa. Valtavat koneistot ympäri maailmaa olivat pyörähtäneet käyntiin hiljennyttyään joulun viettoon vain paria päivää aikaisemmin.

Istun sohvalla ja tuijotan televisiota, kuten muutkin taloudessa olevat tekevät. Anoppini pyyhkii kyyneleitä, appiukkoni on kerrankin hiljaa eikä puolisoni pikkuvelikään tahdo laittaa "peliluolaa" pystyyn (meillä kun oli tuohon aikaan tapana pitkät lautapeli-istunnot esimerkiksi Monopolin seurassa). Itse yritän nieleskellä aamuteetäni, mutta se ei oikein maistu. Miten tällaista voi tapahtua?

Tuosta aamusta on tänään tasan 10 vuotta. En ole varmasti ainoa, jolla muistot palaavat pintaan. Joulukuun ajan on voinut lukea lehdistä tapahtumien kulusta, katsoa televisiosta dokumentteja ja osallistua erilaisiin tilaisuuksiin, jossa on muisteltu tapahtunutta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tuntuu, kuin maailma olisi pysähtynyt uudestaan.. tällä kertaa onneksi vain muistamaan.  

Tuosta Tapaninpäivästä alkoi vuosia kestänyt avustusoperaatio järjestömme keskuudessa.Voit lukea siitä osoitteesta https://www.punainenristi.fi/Tsunami

Laura T.
-ensiapuryhmäläinen-