maanantai 25. helmikuuta 2013

Saman sadeviitan alla


Osastomme on saanut käyttöönsä uusia sadeviittoja. Jokseenkin isoja ovat. Niiden alle mahtuu ongelmitta ja siltikin se viistää maata. Putouksen Vuoden sketsihahmo -kilpailun innoittamana päätimme testata, montako ”Sisko Sikiötä” viitan alle mahtuukaan. Kolme, ja jos olisimme tiivistäneet, mukana olisi mennyt neljäskin. Sain valokuvan muistoksi ja jäin hymyillen miettimään kulunutta vuotta (pohdin, mitä edellisen korttitestin jälkeen olikaan ehtinyt tapahtua) ja sen mukanaan tuomia kokemuksia.



Viime syyskuussa juhlimme osaston 60-vuotista taivalta. Juhlan yhtenä ohjelmana oli huomionosoitusten jakaminen. Siinä seuratessani tapahtumaa mieleeni nousi ajatus ihmisten erilaisuudesta. Joukko eri-ikäisiä, erilaisessa elämäntilanteessa olevia ja eri tavoin Punaisen Ristin toiminnassa mukana olleita miehiä ja naisia seisoi pääsihteeri Kristiina Kumpulan ja osaston puheenjohtaja Jouni Nuutisen edessä juhlavaatteissaan ja -kampauksissaan vastaanottamassa huomionosoituksiaan. Erilaisuudesta huolimatta pystyin näkemään paljon samankaltaisuuksia heissä kaikissa.

He kaikki olivat ylpeitä huomionosoituksistaan: aktiivimerkeistä, ansiomerkeistä ja ansiomitaleista. Heistä kaikista huokui syvältä ilo siitä, että heitä muistetaan ja kiitetään työstä, jota he ovat tehneet toisten hyväksi. Heistä näki myös selvästi sen, että he tahtoivat antaa yhä enemmän itsestään, koska kokivat, ettei se ole laisinkaan hankalaa. Toisaalta heistä paistoi myös pelko siitä, ovatko he kuitenkaan antaneet itsestään kaikkea ja pystyvätkö he enempään tai muuhun.

Kaikista eniten kiinnitin kuitenkin huomiota rivissä seisoneiden yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ollessaan onnellisia omasta huomionosoituksestaan, he jokainen ottivat osaa myös toisten iloon. Entäpä he, joita juhlassa ei sillä kertaa palkittu? He olivat täysillä mukana toisten ja Punaisen Ristin juhlassa, sillä oikeastaan juhlassa kaikki olivat palkittuja. Ilman meitä jokaista ja panostamme vapaaehtoistoiminnassa osastomme ei kykenisi toimimaan niin monimuotoisena kuin se nyt toimii.

Jälleen kerran sain ymmärtää, että erilaisuus on rikkaus. Siinä missä toinen kykenee osallistumaan ensiapupäivystäjänä Viinijuhlille tai päihdetyöntekijänä festareille, toinen vierailee vanhuksen luona kerran kuussa ystävänä. Toinen kokee helpoimmaksi osallistua toimintaan Nälkäpäivä-kerääjänä, kun taas toinen on valmis lähtemään silloin, kun joku tarvitsee kuuntelijaa kohtaamansa kriisin keskellä. Jokaiselle rivissä seisoneelle ja juhlassa mukana olleelle oli löytynyt oma paikkansa ”saman sadeviitan alla”.

Laura
-ensiapuryhmäläinen-

lauantai 23. helmikuuta 2013

Tervetuloa mukaan vapaaehtoisuuteen


Joskushan se on alettava, niin blogin pitäminen kuin vapaaehtoistyökin. Vaikka alku tuntuisikin hankalalta ja aloittaminen vielä hankalammalta, on olemassa kuitenkin jokin, joka vie mukanaan. Kun annat sille pikkusormen, se vie koko käden.

Vapaaehtoisuus jo nimenään kiteyttää toiminnan lähtökohdan. Kukaan ei ole määrittämässä sitä, millä tavoin ja kuinka usein olet mukana. Kaikki lähtee siis syvältä itsestäsi, halustasi auttaa ja toimia. Jokaiselle löytyy varmasti myös oma muotonsa olla mukana tavalla, joka on pyyteetöntä ja epäitsekästä. Toiset antavat rahaa, toiset aikaa. Auttamisen muodot ovat kuitenkin aina yhtä tärkeitä. Kaikkia meitä tarvitaan. Vapaaehtoisuus.

Halusta auttaa on saanut alkunsa myös yksi maailman tunnetuimmista ja laajimmalle levinneistä järjestöistä. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen syntyyn vaikutti aikoinaan sveitsiläisen Henri Dunant'n vilpitön halu auttaa Solferinon taistelussa haavoittuneita. Se, mikä auttamisesta teki erikoista aikakauteensa nähden, oli, että kaikkia taistelun uhreja autettiin tasapuoleisesti vain avun tarpeen mukaisesti. Suurimmassa hädässä olevat saivat etusijan. Sillä, millä puolella olit taistellut, ei ollut hänelle mitään väliä. Punaisen Ristin historiaan kirjoitettiin tuolloin yksi suuri luku, joka muotoutui myöhemmin yhdeksi toiminnan periaatteista. Tasapuolisuus.

Valitessasi itsellesi vapaaehtoisjärjestöä tutustunet järjestöjen toimintaperiaatteisiin. Uskon, että jokaisella vapaaehtoisella on olemassa jokin päämäärä, jonka vuoksi haluaa toimia. Vapaaehtoistyö antaa silloin eniten, kun teet sitä tunteaksesi tekemäsi työn tärkeäksi. Ristiriidassa olisi pahasti, että tekisit työtä, jolla et kokisi olevan tarkoitusta. Silloin et saisi mitään, mutta tuskin myöskään olisit siinä täysillä mukana. Itselleni on ollut tärkeintä se, että ihmistä kunnioitetaan kaikissa tilanteissa. Se, että jokaisella ihmisellä on olemassa ihmisarvo, ei ole kaikkialla ja kaikille mikään itsestäänselvyys. Toimiessasi vapaaehtoisena toimit myös esikuvana edistäen ihmisten välistä ystävyyttä, ymmärrystä, yhteistyötä ja rauhaa. Inhimillisyys.

Mikään toiminta ei ole hyvää, mikäli se ei ole sallittua. Jo kansalliset lait määräävät sen, mikä valtion rajojen sisäpuolella katsotaan hyväksytyksi. Lisäksi tarvitaan säännöt, joiden avulla järjestön itsensä sisällä määritetään sopiva ja ei-sopiva. Mikäli lähtökohtina ovat jo tasapuolisuus ja inhimillisyys, olisi ristiriitaista kuitenkin ottaa osaa sellaiseen, mikä rikkoo itseään vastaan. Siksipä esimerkiksi konfliktitilanteissa ratkaisujen ulkopuolelle jättäytyminen, keskittyminen vain omaan työhönsä, on nähty parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että toimiessaan Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun merkin alla (joista on muuten tarkoin säädetty, milloin niitä saa käyttää) jokainen toimija saa jättää aatteelliset, poliittiset tai uskonnolliset näkökantansa hetkeksi syrjään. Tästä on ollut hyötyä: Yli sadan vuoden ajan Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun toimijat, vapaaehtoiset, ovat pystyneet auttamaan ihmisiä ympäri maailman järjestön lähtökohtien mukaisesti nauttien (useimmiten) luottamusta. Riippumattomuus, Puolueettomuus.

Järjestöjä on paljon, mutta Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeitä vain yksi. Tai oikeastaan useampi, miten asian haluaakaan ajatella. On olemassa kansainvälinen liike, jolla on kansallisia yhdistyksiä. Yhdistykset ovat luonollisestikin tasavertaisia keskenään. Vaikka yhdistyksiä on useita on niillä kuitenkin yksi yhteinen piirre, jokaisessa maassa toimii vain yksi Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun yhdistys samojen periaatteiden mukaisesti. Suomessa toimii siis Suomen Punainen Risti, joka on kaikille avoin ja jonka toiminta ulottuu itäisimmästä Ilomantsin kolkasta läntisimpään ”Kolmen valtion rajapyykkiin” Enontekiössä ja pohjoisimmasta Utsjoen Nuorgamista aina eteläisimpään Hangon niemenkärkeen. Yleismaailmallisuus, Ykseys.

Olet nyt ottanut askeleen kohti vapaaehtoistyötä. Tervetuloa mukaan Punaiseen Ristiin.

Laura
-ensiapuryhmäläinen-