Elävän kirjaston lainaustiskillä oli ajoittain mukavaa kuhinaa. Siellä lainaajat saivat kirjastonhoitajilta tietoa lainattavista kirjoista ja Elävän kirjaston menetelmästä.
Olin toista kertaa mukana Elävässä kirjastossa, jonka ideana on, että ihmiset ovat kirjoja ja edustavat valitsemaansa aihetta. Kirjoja voidaan lainata 20 minuutin ajaksi ja se lainaushetki on keskustelua lainaajan ja kirjan välillä.
Tänä vuonna olin "Luki- ja oppimisvaikeus ei ole este" -kirjana. Viime vuonna torilla järjestetyssä Elävässä kirjastossa olin "Ensiapuryhmän aktiivinen"-kirja. Viime vuonna minut lainattiin kerran ja tänä vuonna kolme kertaa. Keskustelut olivat hyviä ja antoivat uusia näkökulmia ajatella. Sen tarkemmin en tässä avaa varsinaisia keskusteluja, sillä ne ovat kahdenkeskeisiä.
Tässä kuvassa tummahiuksinen Riikka on kuva-alan keskiosassa vasemmalla reunalla keskustelemassa lainaajan kanssa. Ympärillä muitakin eläviä kirjoja lainattavana.
Kokemus on ainutlaatuinen ja joka kerta jollakin tapaa uudistava. Pelkästään jo kirjahyllyyn saapuminen ja asettuminen antavat upean kokemuksen. Siellä näkee ja kuulee erilaisia ihmisiä ja heidän edustamiaan kirjoja, tarinoita. Keskustellessa erilaisten ihmisten kanssa ”ne ennakkoluulot” katoavat täysin. Se on toisaalta tunne, jossa voi olla ja levätä: Sinun ei tarvitse muodostaa kenestäkään minkäänlaista ennakkoluuloa tai niin sanotusti ”tuomita” oman aatteensa kannalta. Hyvin vapauttava tunne. Samalla on koko ajan pieni jännitys omasta kirjasta, siitä millaisiin keskusteluihin joutuu ja mikä on niiden keskustelun luonne. Tänä vuonna erityisen kokemuksesta teki myös se, että SPR:n osastostamme oli paikalla useampi ihminen, oli kaksi kirjastonhoitajana ja kaksi kirjana.
Kirjahyllyssä tutustui uusiin ihmisiin, toisiin eläviin kirjoihin, ja oppi myös paljon, Riikka kuvassa oikealla.
Suosittelen Elävää kirjastoa, koska minulle, joka en muutenkaan lue kirjoja tai niinkään kirjoita kertomuksia se on hyvä kokemus. Minulle tämä oli rasisminvastaisen viikon paras tapahtuma.
Riikka
