Ajatuksia nuorten pakolaisten ystävätoiminnasta

Olen nyt muutaman viikon toiminut kahdelle alaikäiselle turvapaikanhakijalle ystävänä.

"Poikani" kuten kutsun heitä ovat ihania, lämpimiä nuoria kaikesta huolimatta, vaikka elämä ei ole kohdellut heitä silkkihansikkain.

Paikassa,  mistä sain heidät ystävikseni, on vielä monta nuorta, jotka kaipaisivat "äidin tai mummon" korviketta, joten ottakaa ihmeessä yhteyttä heihin.

Välilemme on syntynyt erittäin lämmin suhde, "Pojat" käy luonani useamman kerran viikossa, koska minulla on heille antaa aikaa. Olen "mummo" ja "äiti" ajatelkaa, mikä luottamustehtävä minulle on suotu.

Monet pelkää kieliongelmia, se on ihan turhaa, aina voi kommunikoida: kuvin, elein, kielenkääntäjää käyttäen ja mikä parasta suomeksi. Sillä pojat on oppineet vajaassa kolmessa kuukaudessa uskomattoman paljon suomea.

Nyt vetoankin äidillisiin, ja isällisiin tunteisiinne, miettikää hetki jos oma nuorenne olisi mailmalla täysin vieraassa kulttuurissa ilman yhtään ystävää....ja miten olisitte onnellisia jos yksikään ihminen antaisi aikaansa lapsellenne, sillä nämä nuoret tarvitsee vain läsnäolevaa lämmintä ihmistä, ei rahaa, vaan rakkautta yli rajojen.

Ystävänä pakolaiselle 

Anja

Seksuaaliterveystyön vapaaehtoisena Kuopio RockCockissa

Pluspisteen vapaaehtoiset osallistuvat joka kesä Kuopiossa järjestettävään rock cock festivaalin. Tapahtumassa tehtävänämme on jakaa tietoa seksuaaliterveydestä ja sukupuolitaudeista, sekä jakaa kesäkumikampanjan kondomipaketteja. Esimerkiksi kesän 2015 tapahtumassa jaoimme kondomeja yhteensä noin 6500 pakettia!

Festareilla meillä on oma piste jossa jaamme esitteitä ja olemme tavoitettavissa mahdollista juttelua varten ja samalla osa meistä kiertelee alueella jakamassa kondomeja. Kerromme myös pluspiste toiminnasta, mutta festarialueella emme ota hiv-pikatestejä.

Eri kaupunkien pluspiste vapaaehtoiset tekevät samaa festaritoimintaa eri puolilla Suomea. Lisäksi osa käyttää myös kumikoulu opetusta muiden aktiviteettien lisäksi. Toimimme alueella myös yhteistyössä SPR:n ensiapu ja päihdetyö ryhmien kanssa.

Festaritoiminta on antoisaa ja ihmisläheistä. Monilla on matalampi kynnys tulla juttelemaan asioista, kuin jos tulisi esimerkiksi varta vasten pluspisteelle. Yhteistyö festareiden järjestäjien kanssa on myös sujunut hyvin joten toivottavasti jatkossakin meitä nähdään siellä. :)

Laura ja Sini

- pluspiste vapaaehtoiset-

Ukkokerho ” Ajattomat ” vierailulla Itä-Suomen poliisilaitoksella

Ukkokerho ” Ajattomat” sai kutsun ylikonstaapeli Juha Taskiselta tulla tutustumaan poliisilaitoksen tiloihin ja toimintaan. Porukka kokoontui poliisilaitoksen pihalle, missä Juha jo odottikin heitä. Hän johdatteli porukan ohi turvatarkastuksen

Aluksi ylikonstaapeli Juha Taskinen kertoi poliisien toiminnasta ja sen jälkeen Itä-Suomen poliisilaitos tarjosi pullakahvit Amica Lakituvassa. Sitten ylikomisario Risto Jääskeläinen kertoi lupa-asioista ja se herättikin vilkasta keskustelua ja paljon kysymyksiä sateli ”Ajattomilta”. Asia kiinnosti heitä kovasti. Sen jälkeen apulaispoliisipäällikkö Seppo Korhonen toi tervehdyksen Itä-Suomen poliisilaitoksen puolesta.

Sitten ”Ajattomat” pääsivät tutustumaan Itä-Suomen poliisilaitoksen rikostutkimusyksikön toimintaan Kuopion pääpoliisiasemalla, missä toimintaa esitteli vanhempi rikoskonstaapeli Jari Asikainen.

Siitä matka jatkui Itä-Suomen poliisilaitoksen tilannekeskukseen ja sen toimintaa esitteli tilannekeskuksen johtaja ylikomisario Harri- Pekka Pohjolainen.

Autotallissa he saivat tutustua poliisiautoihin ja poliisien suojavarusteisiin, oli mielenkiintoista.

Lopuksi he pääsivät tutustumaan poliisivankilaan, missä toimintaa esitteli vartija Markus Lipsanen.

Lämmin kiitos Juhalle, kun järjesti näin hienon tilaisuuden

Teksti: Leena Närvänen

Valokuva vanhempi rikoskonstaapeli Kari Hyvönen

Ukkokerho "Ajattomat" keilaamassa

Sateisena marraskuun päivänä ”Ajattomat” lähtivät yhdessä keilahalliin. Oli mukava 2- tuntinen yhdessä olemista keiloja kaadelleen. Allekirjoittajakin pääsi kokeilemaan keilaamisen taitoja. En ollut koska aikaisemmin sitä kokeillutkaan. Se olikin tosi kivaa. Ei niitä kaatoja minulla niin kovin montaa tullut, mutta se ei peliä haitannut. ”Ajattomissa" oli taitaviakin keilaajia. Kyllähän
sen seuraavana aamuna tunsi kädessään, että palloa oli vieritetty.

Kiitokset ”Ajattomille” mukavasta keilailutuokiosta.

Teksti ja kuvat

Leena Närvänen

SPR:n Terveysneuvontaa Kuopiossa

Kuopiossa toimii seitsemän SPR:n terveyspistettä. Terveyspisteet ovat Saarijärven, Neulamäen Länsi-Puijon ja Petosen asukastuvilla, Melankadun ja Puijonlaakson palvelukeskuksessa sekä Kontissa Leväsellä. Vuoden 2014 loppuun terveyspiste oli myös Puijonkadun SPR:n toimistolla. Vuoden 2015 alusta Puijonkadun terveyspiste lopetettiin, koska kävijöitä suhteellisen vähän. Syynä käyntimäärän vähäisyyteen oli torin alle tulleen Kuopion kaupungin terveyskioskin.

SPR Kuopion alueen terveyspisteiden vapaaehtoiset ovat koulutukseltaan sairaan-terveydenhoitajia, AMK /yliopistotutkinnon suorittaneita. Kaikilla on pitkä ja laaja työkokemus. Monella on osaamista sekä koulutusta kliiniseltä puolelta, hallinnosta, opettamisesta sekä johtamisesta. Vapaaehtoisia toimijoita on kaikkiaan 19 henkilöä.

Terveyspisteessä annetaan lähinnä terveysneuvontaa: terveydentilan ja psyykkisten ongelmien tunnistamisessa sekä ihmissuhde, henkinen tuki, työttömyys asiat tulevat usein myös terveyspisteiden asiakkailla esille. Asiakkaita ohjataan myös tarvittaessa hänelle kuuluvaan palvelun piiriin. Toimenpiteinä suoritamme verenpaineen sekä verensokerin mittauksia.

Vuonna 2014 Kuopion alueen SPR:n terveyspisteissä kävijöitä oli yhteensä 588 henkilöä, näistä naisia 397 ja miehiä 191. Verenpainemittauksia otettiin vuoden mittaan kaikkiaan lähes 600 ja verensokerin mittauksia noin 250 kpl. Terveydentilan tunnistamiseen liittyviä asiakaskohtaamisia yhteensä lähes 200 tapausta. Psyykkisiin ongelmiin, ihmissuhde sekä henkiseen tukeen liittyvää ohjausta annettiin lähes 100 henkilölle. Lisäksi työttömyyteen sekä muihin asioihin liittyviä keskusteluja käyty lähes 20 henkilön kanssa. Asiakkaista noin 50 ohjattiin muiden palvelujen piiriin.

SPR:n terveyspisteiden aukioloajat ilmoitetaan tällä hetkellä Viikko-Savossa viikoittain.

SPR:n terveyspiste on mukana Kuopion osaston järjestämissä tapahtumissa, esittelemässä terveyspiste toimintaa.

SPR:n Kuopion osaston Terveyspisteet tarjoavat ammattitaitoista maksutonta terveysneuvontaa, verenpaineen ja verensokerinmittausta sekä kuuntelevan korvan. Terveyspiste on avoin kaikille ja toimimme anonyymisti. Tervetuloa!

Vuokko Hämäläinen
Kuopion osasto Terveyspiste vapaaehtoinen

SPR Kuopion Pluspiste

Vaikka hiv-tartunnat ovat vähentyneet ja lääkkeet ovat kehittyneet, silti tartuntoja ilmenee Suomessa vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2014 tartuntoja oli yhteensä 181 (seksi, ruiskuhuumeet ja ei ilmoitetut).

Meidän tarkoituksemme pluspisteen vapaaehtoisina on levittää seksuaaliterveyssanomaa ja todeta tartuntoja, neuvoa jatkohoitoon sekä estää tartuntojen leviämistä. Lisäksi tarjoamme puhelinpäivystystä. Vapaaehtoisia plussalla toimii tällä hetkellä noin 15 henkeä.
Pluspiste on avoinna aina joka tiistai klo 17–19 (paitsi poikkeustilanteet), jolloin voi tulla paikan päälle ottamaan hiv-pikatestin. Testi on ilmainen, sen voi ottaa anonyymisti ja ilman ajanvarausta. Tuloksen saaminen kestää 15min. Pluspisteelle voi tulla myös juttelemaan aiheeseen liittyvistä asioista. Lisäksi osallistumme erilaisiin tapahtumiin, kuten festarit, terveitä aamuja tapahtuma, nuorisotalot ja koulut ym.

Vapaaehtoisena voi toimia, kun on käynyt hiv/seksuaaliterveystyön peruskurssin. Näytteitä pisteellä voi ottaa sellaiset henkilöt, joilla on terveydenhuoltoalan koulutus sekä THL:n järjestämä pistokoulutus käytynä. Vapaaehtoiset toimivat plussalla aina pareittain, turvallisuus ja viihtyvyys syistä. Usein päivystyksen aikana pakkaamme kondomeja ja järjestelemme asioita tulevia tapahtumia varten.

Sini ja Laura

- pluspisteen vapaaehtoiset-

Maistuisiko ystävä?

Minttu ja osastomme esittelypiste

Olimme Lauran kanssa esittelemässä Kuopion osaston toimintaa Itä-Suomen yliopiston kehitysyhteistyöviikon järjestöbasaarilla 28.10.2015.

Esittelypöydälle asettelimme osaston ja Punaisen Ristin mainoksia ja suklaatakin jaoimme. Karkkeihin oli piilotettu viesti ”Maistuisiko ystävä?”. Ja tämän alla vielä Kaveriksi! –toiminnan yhteystiedot. Hauska tapa saada ihmisiä ehkä kiinnostumaan toiminnasta!

Muutaman tunnin aikana pöydän ääressä kävi kiinnostuneita opiskelijoita, jotka olivat kiinnostuneita erityisesti ensiaputoiminnasta ja nuorille tarjotusta toiminnasta. Esittelimmekin opiskelijoille Kuopion osastossa syksyllä alkanutta uutta toimintaa, hengailuiltoja.

Oppilaitokset ovat hyviä paikkoja saada uusia toimijoita mukaan ja mielestäni yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa tulisikin kehittää. Vapaaehtoisia voisi mennä useamminkin esittelemään toimintaa erilaisiin tapahtumiin. Omien kokemusten kertominen on tärkeää ja juuri se voi houkutella mukaan uusia vapaaehtoisia.

Mukanamme oli myös Helmi, joka oli esittelemässä vapaaehtoistoiminnan soveltuvuutta kaikenikäisille

Minttu Aho
- Kaveriksi -toiminnan vetäjä, osaston hallituksen jäsen-

Toinen hetki Suonenjoen hätämajoituksessa

Mennessäni ensimmäistä kertaa SPR:n hätämajoituskeskuksen vapaaehtoiseksi Suonenjoelle, en tiennyt mitä odottaa. Turvapaikanhakijoita olin tavannut lähinnä lehtien sivuilla ja uutisissa. Innolla myös odotin, millaisia tehtäviä pääsisin tekemään.

Alkuhulinasta selvittyä aloin tutustua keskuksen asukkaisiin, ja tänä päivänä tunnistankin jo melkein kaikki, ainakin kasvoilta. Asukkaista puolet on lapsia, ja suurin osa perheitä. Joukossa on käytännön ammattien osaajia sekä korkeakoulutettuja, nuoria sekä vanhoja. Kaikilla on jotain jaettavaa toisilleen sekä meille vapaaehtoisille. Yksi osaa leikata hiuksia, toinen neuvoa parhaan pita-leivän ohjeen ja kolmas opettaa arabiaa tai kurdia.

Mitä vapaaehtoisena sitten pääsee touhuamaan? Itse olen pelaillut lasten kanssa jumppasalissa, piirrellyt, opettanut kieltä ryhmille ja yksittäisille ihmisille, ohjannut siivousta ja jakanut ruokaa asukkaille. Mikäli vapaaehtoisella on idea toimintatuokioon, sen pääsee varmasti toteuttamaan!

Toki elo keskuksella ei aina ole helppoa. Pyykinpesukoneita on saatu vaahtoamaan Fairylla, lapset ovat unohdelleet hattuja ja lapasia ulkoillessaan ja sairastuneet flunssaan, eikä kielimuuriakaan olla aina pystytty onnistuneesti ylittämään.

Onnistumisen kokemuksiakin on kuitenkin koettu esimerkiksi suomen kielen yy-harjoitusten jälkeen. Keskukselle tullut myös lisää väkeä, muun muassa vastasyntyneen pikkuisen ja uusien palkattujen ohjaajien myötä.

Vaikka alkuhärdelli on ohi, vapaaehtoisia tarvitaan kipeästi. Turvapaikkapäätöstä odotellessa voi aika käydä pitkäksi, mutta vapaaehtoisten ohjaaman toiminnan avulla saadaan päiviin rytmiä ja mielekkyyttä. Näppärillä yhteiskyydityksillä kaikki halukkaat pääsevät Suonenjoelle myös Kuopiosta.

Tervetuloa mukaan uudet vapaaehtoiset!

Emma Jolkkonen

-vapaaehtoinen-

Hetki Suonenjoen hätämajoituksessa

Saavuin iltavuoroon Suonenjoen hätämajoituskeskukseen. Iltaruokailu oli parhaillaan menossa, ja ilta pimeni nopeasti. Alkuvuorossa oli kaikenlaista säätöä: eräässä asuntolassa oli putkirikko ja paikalle piti juoksuttaa arabiankielinen käyttökielto. Asuntolan puolella tapasimme englantia puhuvan perheenäidin, joka lupasi tiedottaa muita käytävän varrella asuvia. Viereisen asuntolan asukkaille kerroimme vapaaehtoisparini kanssa, että naapuriasuntolan asukkaat tulisivat käyttämään suihkua, koska heillä ei toimivaa suihkua ole. Asia selvisi sujuvalla suomen ja englannin sekoituksella, vaikka naapuriasuntolan asukkaat olivat hieman nyreitä asiasta. Punaisen Ristin vapaaehtoisliivi antoi tilanteessa meille vapaaehtoisille vahvemman pohjan ohjeistaa turvapaikanhakijoita poikkeustilanteessa.

Palasin takaisin putkirikkoiseen asuntolaan mukanani Disney-palapelilaatikko, jossa on seitsemän erilaista palapeliä sekä kahdet erilaiset muistipelikortit. Tämän käytävän varrella asuu pääosin arabiankielisiä lapsiperheitä. Näytin pelejä lapsille ja sain tulkkausapua samaiselta perheenäidiltä. Kerroin, että teemme palapelejä ja pelaamme muistipelejä yhdessä yhteisessä tilassa, sitten kerään pelit jotta toisetkin lapset pääsevät leikkimään.

Alkusähellyksen jälkeen yhden pöydän ääressä istui joukko noin 7-12 vuotiaita tyttöjä, jotka hyvin keskittyneesti rakensivat vuorotellen kaikki palapelit, osin paikalle käyneiden äitien ja isien avulla.
Eläinaiheiset muistipelikortit pyörivät toisella pöydällä taaperoiden katsottavana ja pelattavana. Kolmannen pöydän ääressä pelasin pienten poikien kanssa muistipeliä autokorteilla. Meillä ei ole lainkaan yhteistä kieltä, mutta esimerkin avulla näytin, kuinka peli etenee. Voi sitä riemua kun oikea pari löytyi! Yksi poika oli erityisen innostunut, hän aloitti korttien jakamisen aina vaan uudestaan päättyneen kierroksen jälkeen.

Yhteinen hetkemme kesti vajaan kaksi tuntia. Sekä lapset että vanhemmat olivat kiitollisia hieman erilaisesta illasta. Minusta oli ihanaa nähdä lasten keskittyvän touhuamaan niin kuin lasten kuuluukin. Palapelit ja muistipelit sain talteen lähes kokonaisuutena, ja ne jäivät ohjaajille/ muille vapaaehtoisille käytettäväksi toisena hetkenä, joko näiden perheiden tai muiden kanssa. Omat lapseni (8 ja 10 v.) ehkä kaipaavat pelejään mutta ymmärtävät miten paljon iloa ne voivat tuoda turvapaikanhakijalapsille.

Apuasi tarvitaan. Pienikin hetki hätämajoituskeskus-/ vastaanottokeskusvapaaehtoisena voi olla merkitsevä niille henkilöille, jotka siellä kohtaat. Lisätietoa tästä mahdollisuudesta saat laittamalla sähköpostia osoitteeseen spr.vapaaehtoiseksi@gmail.com.

Riina Myyryläinen
Kuopion osaston vapaaehtoinen

Kurkistus rajan taa

Elokuun kauniina viikonloppuna osa osaston hallituksesta suuntasi virkistysretkelle rajan taa, Sortavalaan, Pekan (varapj.) matkatoimiston järjestämällä reissulla. Vahvistuksena oli ystävätoiminnan edustaja ja piirin työntekijä. Suurin osa matkalaisista oli kokeneita konkareita, minä neitsytmatkalainen Sortavalassa. No, olen minä kerran käynyt Venäjän puolella, mutta en enää edes muista paikan nimeä.

Matkaohjelmassa oli vapaata seurustelua sekä opastettu kierros Valamossa. Sää suosi meitä ja Valamo ihastutti kauneudellaan. Svetlana, oppaamme, osasi kertoa hyvin monipuolisesti luostarin historiasta ja nykytilanteesta. Aiemmin Valamossa käyneet osasivat kertoa miten suuren muutoksen paikka on kokenut parempaan päin kuluneen viiden vuoden aikana.

Olen työssä kokenut, että vapaamuotoinen yhdessäolo on mainio keino löytää ratkaisuja arjen haasteisiin ja saada uusia näkökulmia yhteiseen tekemiseen. Uskon että moni idea on jo hautumassa meidän matkalaisten mielissä, niin paljon ja erilaisista asioista ehdimme keskustella.

Sortavalan kaupunki oli mielenkiintoinen kokemus. Hienoja patsaita ja muistomerkkejä, komeita taloja, ränsistyneitä röttelöitä… Oikea vastakohtien viidakko! Tunnustan, että syyllistyn rasistiseen ajatteluun, kun totesin että ei ne kaikki venäläisnaiset nyt olekaan niin viimeisen päälle laitettuja (tämähän on meillä suomalaisilla elävä stereotypia, ajattele vaikka sitä uutta sarjaa, Suomen venäläisnaisista). Olen nyt kokemusta viisaampi ja voin korjata virheellisen ajattelutapani ja ennen kaikkea, olla levittämättä sitä eteenpäin.

Jotkut meistä ovat syntyneet auttajiksi. Kuulin kertomuksia siitä, miten mukana olleet ihmiset ovat tehneet erilaista avustustyötä työuransa aikana, työssään tai työyhteisönsä kanssa, että näilläkin nurkilla on pyöritty kauan. Kunnioitus näitä ihmisiä kohtaan kohosi entisestään. Vielä ne vaan porskuttaa! Avustustyö on toki muuttanut muotoaan ajan kanssa.

Kiitos matkalaisille mieleenpainuvasta kokemuksesta. Toivotan lämpimästi muitakin, auttajaksi syntyneitä, tervetulleeksi mukaan porukkaan.

Riina Myyryläinen

- hallituksen jäsen ja monikulttuurisuuspromo - 

Ensiapuryhmä tekee kouluyhteistyötä

Usein ensiapuryhmää kysytään kouluihin antamaan ensiapuopetusta. Niin kävi nytkin. Muutama viikko sitten osallistuin kahteen erilaiseen kouluyhteistyö tapahtumaan. Molemmissa tapahtumissa oli tarkoitus opettaa lapsille ensiapua.

Ensimmäisenä päivänä olimme Kuopion uimahallin pihalla pitämässä ensiapurasteja tajuttomuudesta ja lapsen elvytyksestä. Aivan uusi Vesisankarit-tapahtuma järjestettiin Kuopiossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli myös paljon muita vesiaiheeseen liittyviä rasteja. Lapset tulivat luokittain rasteille ja niin myös minunkin rastille. Aikaa rastilla toimimiseen oli 12 minuuttia. Se on aika vähän, jos miettii elvyttämisen opettamista.

Suunnittelin toimintaa niin että supistin alkuperäisen ohjeen helposti muistettavaan versioon, niin että se jäisi jokaiselle mieleen ja olisi mahdollisuus oppia helposti. Tein sillä tavoin, että juniorinukke oli mahallaan alustan päällä. Lähdin opastamaan niin kuin tajuttoman ensiavussa aloitetaan: ensin herätellään -->hän ei herää -->soitetaan apua -->käännetään hänet selälleen--> avataan hengitystiet ja tutkitaan hengitys--> hengitystä ei löytynyt, joten aloitimme elvyttämisen rytmillä 30 painelua ja 2 puhallusta. Tällä yksinkertaistetulla toiminnalla toivoin että lapsillekin jäi mieleen ero tajuttoman ja elottoman välillä. 

Toisaalta minua harmitti se, että tiesin että alle murrosikäisen lapsen elvyttämisprotokollaan kuuluvan muutakin, mutta ajan puitteissa tiesin samalla sen että on täysin mahdoton ennättää opettaa ja harjoitella kunnolla kyseisellä protokollalla rajatussa ajassa. Toisekseen asetuin lasten kenkiin mietin että todellisessa hätätilanteessa, jossa muutenkin on painetta, lapsen on mahdoton muistaa oikeita protokollia. Mm. kuinka monta puhallusta ensin ja missä vaiheessa soitan hätäkeskukseen.

Hienoa oli nähdä kuinka aktiivisesti lapset osallistuivat harjoittelemaan. Ensin näytin täydellisen mallisuorituksen suunnitelman mukaisesti ja sen jälkeen kaikki, jotka halusivat, saivat harjoitella / kokeilla elvyttämistä. Tästä tuli monelle ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä tarjosimme matalan kynnyksen harjoitteluhetken jokaiselle halukkaalle. Ei haitannut yhtään jos ei osannut tai ei onnistunut heti tekemään oikein. Tekemisestä jäi mieleen kokemus ja varmasti myös oppi, mikäli vastaan tulisi elvytystilanne. Hienoa oli huomata kuinka lähes täydellisiä suorituksia oli muutamilla. Siitä tuli valtava riemu ja ajatus olisipa ensiapuopettaminen aina näin antoisaa.

Tämän jälkeen seuraavana päivänä oli luvassa Pyörön koulun leirikouluilta. Sinnekin meidät oli pyydetty pitämään ensiapuharjoituksia. Mukanani oli ensiapuryhmästä toveri, jonka kanssa sain jakaa tehtäviä.

Edellisestä päivästä väsyneenä minulla ei oikein ollut suunnitelmaa illan varalle, mutta se ei haitannut: Punaisella Ristillä on hyvä tapahtumamalli tämmöisten tilanteiden varalle. Malli on Osaa auttaa, osaa pelastaa -rastitaulut.

Juuri ennen tilanteen alkamista teimme pikaisen suunnitelman niin että jaoimme kullekin parille yhden taitorastitaulun. He saivat hetken miettiä ja jutella keskenään aiheesta ja sen jälkeen toverini kanssa kerroimme ja näytimme jokaisesta aiheesta pääpiirteet, jonka jälkeen jokainen harjoitteli.
Nuoret osallistuivat hyvin. Harjoitusten aiheet antoivat myös jonkin verran puheenaihetta, joka on monessa tilanteessa paras oppimisen keino. Nuorilta löytyi jo pohjia opituille asioille.

Kun olimme käyneet kaikki aiheet läpi, kiitimme siitä että saimme tulla pitämään ensiapuharjoitteita. Jaoimme heille jokaiselle pienen Osaa auttaa, osaa pelastaa -esitteen ja aivan lopuksi annoimme lahjoituksena ensiapulaukun. Meitä puolestaan kiitettiin herkullisella iltapalalla.

Kuvia tästä ei ole, mutta sitäkin parempi kokemus. Illasta jäi hyvä fiilis ja tämän tekstin myötä haluan haastaa jokaisen ensiapuryhmäläisen mukaan tällaisiin ryhmäiltojen ulkopuolella oleviin tapahtumiin.

Itse ensiavun tai ensiavun opettamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Pääasia on, että jokainen osaisi ja uskaltaisi auttaa!

Riikka

- ensiapuryhmän johtaja -

Aina tarvitaan ystäviä

Kuopion osaston ystävätoiminta on vilkasta koko "kouluvuoden" ajan.  Vaikka kesällä me välittäjät pidämme lomaa, emme unohda toisiamme kokonaan.

Kuluneena kesänä kokoonnuimme Leenan-päivän merkeissä Ukko-laivan lounasristeilylle Kallavedelle.  Sateisena kesänä tuo keskipäivä olikin sateeton ja tuuleton, joten peilityynen järven pinta ja rannan maisemat hurmasivat jokaisen. Porukkamme kaksi Leenaa nauttivat mukavasta nimipäivästä muikku-lounaan merkeissä. 

Leenan-päivä risteilyllä oli mukana hiukan nuorempikin osallistuja kauniita maisemia ihailemassa

Toinen ikimuistettava risteily oli sitten elokuun loppupuolella, kun järjestöjen kanssa yhteistyötä tekevä Tukipilari järjesti laivaristeilyn. Ja jälleen oli ystävien joukko hyvin edustettuna.  Lienee meillä ollut onnetar mukana, kun sää suosi ja iloinen järjestöporukka sai nautia laivalla olosta ja toistensa seurasta.

Lähtöhetkellä oli tehtävä viimeiset tarkistukset kännyköihin ja sitten maisemien tarkasteluun

Tuorein tapahtuma oli yhteistyökumppanimme Lähi-Tapiolan järjestämä asiakasilta, johon Kuopion osasto oli saanut kutsun tulla esittelemään toimintaansa.  Ihmisiä kiinnosti tuleva nälkäpäivä ja yleensä toisen ihmisen auttaminen. Tällä kertaa osastomme esittelijöinä oli monikulttuurisesta ystävätoiminnasta Riina ja ystävätoiminnasta Leena, Maija ja Anna-Maija. Tämän hetkinen pakolaistilanne antoi aihetta keskusteluihin ja toivottavasti kukkaron nyöritkin avautuvat.

Lähi-Tapiolan hyvinvointi-illassa Riina, Leena ja Anna-Maija

- Anna-Maija Pakarinen -

Ystävävälittäjä, osaston hallituksen jäsen

PM Nordic 4H-camp Nurmeksessa 23.-30.7.2015

Pohjoismainen 4H-leiri järjestetään joka toinen vuosi.

Kun ensiapupäivystäjänä haluaa kokea uusia haasteita ja pistää itsensä likoon, kannattaa hypätä uusiin seikkailuihin. Niin minä tein kesällä lupautuessani mukaan pohjoismaiselle 4H-leirille ensiapupäivystäjäksi. 4H:sta minulla kyllä oli kokemusta aikaisemmilta työvuosilta, kuten suurista leireistäkin muun muassa partiossa.

Päivystäjän teetauko :)
Tosin itse en saanut kovinkaan usein juotua teetäni kerralla loppuun,
kun lisää leiriläisiä tuli hakemaan apua.

Tiedossa oli, että leiriläisistä suurin osa on norjalaisia nuoria, kaiken kaikkiaan leirille osallistui 1200 henkilöä. Näin ollen ensiavun kielenä voisi käyttää ruotsia tai englantia, minulle luontevampaa oli englanti.

Leirialueen kartta, alaleirit kirjoitettu tussilla.

Päivystystiimiimme kuului ensinnäkin Kuopiosta Riikka, Jari ja allekirjoittanut. Aluksi porukkaa täydensivät SPR Uimaharjun osastosta Berit ja Markku poikansa kanssa, mukaan tuli myös Joona. Vahdinvaihdon jälkeen pääjoukko koostui kuudesta SPR Nilsiän osaston ensiapupäivystäjästä. Viimeisessä päivystysvuorossa olivat SPR Siilinjärven osaston neljä ea-päivystäjää. Heli Kuopiosta oli leirillä päivystämässä koko viikon ajan, näin tieto toimintatavoista ja päivystyspaikoista välittyi jouhevasti.

Jari peittelemässä puhdistettuja haavoja. Aseptiikka oli tärkeää leiriolosuhteissa ja siksi pyysimme asiakkaita tulemaan tarpeeksi usein vaihtamaan sidokset kuiviin ja puhtaisiin.

Kertokoon oheiset kuvat ja kuvatekstit lisää niistä tunnelmista, joita viikon mittaisessa päivystyksessä kohtasimme.

Jari ja Riikka lähdössä kierrokselle leirialueelle.

Päivystysvastaava tekee välillä myös paperitöitä, kun muun muassa päivittää työvuoroja.

Opasteet auttoivat perille. Leirisää oli pääasiassa sateinen, mutta auringonpaistettakin saatiin.

Uimaharjulaisten kanssa oli tauolla aikaa syödä jätskiä.

Kolilla oli retkipäivinä ea-päivystyksen "sivukonttori".

Koli tuli huiputettua.

Näköalahissillä alas...

...päivystysrepun kanssa.

Nilsiäläisten kanssa päivystettiin myös retkipäivät.
Tässä potretissa ollaan päivystystalomme rappusilla.
Alakerrassa oli päivystystilat, lepohuone ja taukotupa, yläkerrassa päivystäjien makuupaikat.

Ruunaan retkillä käyneet miehet kirjasivat vielä loput tilanteet muistiin.

Siilinjärveläisnelikko reippain mielin jo kotimatkalle lähdössä.

Tämä päivystys oli itselleni intensiivikurssi niin erilaisista auttamistilanteista kuin englannin kielestäkin. Viikon mittaan useat auttamiseen liityvät sanat tulivat tutummiksi. Mielelläni lähden mukaan vastaaviin seuraavallakin kerralla, jos se on mahdollista.

Kiitos sujuvasta yhteistyöstä kaikille päivystyskavereille! Ja huippuleiristä 4H:lle!

PM-leirin tunnelmiin pääset myös 4H:n sivuilta.

Heli N.
maallikko-ea-päivystäjä Kuopiosta

Ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena Nälkäpäiväkeräyksessä

Mitä minä pääsen tekemään, mikä on nälkäpäiväkeräys, tarvitsevatkohan he minun apua, miten minä voin auttaa?

Tämmöisiä ajatuksia herätti minussa ennen kuin menin Suomen Punaisen Ristin (SPR) toimistoon Kuopiossa. Jännitin tilannetta hiukan, koska en ole ollut koskaan aikaisemmin tämmöisessä toiminnassa. Kun menin paikan päälle minut otettiin erittäin hyvin vastaan ja toimistossa oli lämmin henkinen ilmapiiri. Minulle näytettiin tilat ja kerrottiin mitä he tekevät näinä kolmena päivänä sekä mikä se nälkäpäiväkeräys oikeasti on ja mihin ne kerätyt rahat menevät, pääsin heti hommiin.

Nälkäpäiväkeräyksessä kerätään rahaa Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Jos katastrofi tapahtuu voidaan heti lähettää apua tarvitseville, olipa se sitten Suomessa tai muualla maailmassa.

Kun vapaaehtoinen tuli toimistoon ja ilmoittautui lipaskerääjäksi, kirjasi hän omat henkilötietonsa paperille ja anoimme lippaan sekä lipaskerääjäliivin. Näin saimme kirjattua ylös kuinka moni tuli lipaskerääjäksi. Lipaskerääjille tarjoiltiin mm. kahvia, teetä, leipää, pullaa ja hedelmiä. Sekä he saivat siellä myös levätä.

Itse kävin keräämässä perjantaina Reddie-koiran kanssa, vaikka sää oli erittäin huono sain silti kerättyä lippaan puolilleen. Kun joku laittoi rahaa lippaaseen tuli siitä todella mukava mieli, ihanaa että toiset auttavat toisia. Joillekkin yksi euro saattaa olla pieni summa, mutta kun moni ihminen vaikka laittaa sen yhden euron tulee sitä todella suuri summa.

Lipaskerääjiä oli kaikenikäisiä: nuoria, keski-ikäisiä ja vähän vanhempiakin.

Kaiken kaikkiaan minulle tuli hyvä kokemus nälkäpäiväkeräyksestä ja ajattelin mennä vapaaehtoiseksi myös ensivuoden nälkäpäiväkeräykseen. Suosittelen kaikkia kokeilemaan sitä, koskaan ei ole liian monta vapaaehtoista/ lipaskeräjää.

- Pihla-Pilvi Nimmrichter -

Tutustumismatka Punaisen Ristin liittoon ja komiteaan

Suomen Punaisen Ristin Savo-Karjalan piirin nuorisotoiminnan kehittämistyöryhmään kuuluu yhdeksän jäsentä eri puolilta piiriä. Kuopion osastosta kehittämistyöryhmään kuuluu Minttu Aho ja Osmo Tolonen. Nuorisotoiminnan kehittämistyöryhmän tavoitteena on tukea ja kehittää piirin alueella tapahtuvaa nuorisotoimintaa. 

Nuorisotoiminnan kehittämistyöryhmään kuuluvat Osmon (1. vasemmalta) ja Mintun (2. vasemmalta) lisäksi Petri Raatikainen, Anne Bäck, Pinja Malinen, Sanna Reinikainen, Jussi Mikkonen, Tomi Malinen ja Piia Jounila (nimet satunnaisessa järjestyksessä).

Kesällä 2014 yleiskokouksessa kehittämistyöryhmälle syntyi idea päästä joskus tutustumaan Punaisen Ristin päämajaan Genevessä. Piirin nuorisotoiminnan suunnittelija Ismo Nuutinen toikin kaukaisen haaveen astetta lähemmäksi kertomalla että kehittämistyöryhmällä on mahdollista saada taloudellista avustusta Folke Bernadotte -säätiöltä. Tukihakemus Folkelle lähti pian eteenpäin ja talven aikana saimme siihen myönteisen vastauksen.

Vierailimme Punaisen Ristin liitossa (Federation of Red Cross) jossa meidät otti vastaan Fatiha Hamza. Fatiha kertoi meille liiton toiminnasta ja siitä, kuinka jäsenmaat ovat edustettuina ja tekemässä päätöksiä yhdessä. Menetelmä on ainutlaatuinen keino kerätä yhteen valtioiden virkamiehiä ja järjestöjen edustajia keskustelemaan siitä, millainen tilanne kussakin maassa on. Lisäksi Liitto kerää jäsenmaitaan yhteen, joten keskustelu ihmisten tilanteesta eri maissa on käsiteltävänä ja kuultavana kansainvälisessä ympäristössä.

Fatihan todella mielenkiintoisen yleisesittelyn jälkeen pääsimme rakennuksessa sijaitsevaan neuvottelu saliin, jossa tapasimme Liiton suomalaisia työntekijöitä. Heitä olivat Mika Jouhki, Hannele Haggman ja Panu Saaristo. Heistä Mika työskentelee viestintäryhmässä, Hannele kentällä olevan henkilöstön “työterveyshuollossa” ja Panu terveyssuunnittelijana. He kertoivat omasta työstään Liiton palveluksessa sekä siitä, miten olivat sinne päätyneet. 

Punaisen Ristin komiteassa meidät vastaanotti Päivi Laurila, joka toimi Komiteassa mm. Somalian alueella tehtävän avustustyön päällikkönä. Päivi on toiminut aiemmin myös SPR:ssä kansainvälisen osaston apulaisjohtajana. Päivi piti meille todella mielenkiintoisen esittelyn komitea toiminnasta ja NuKeRyn porukasta kaikki tuntuivatkin saavan huikeasti lisätietoa nimenomaan Komitean toiminnasta maailmalla. Katselimme esittelyn ohella videopätkiä, joissa kerrottiin Punaisen Ristin työstä ympäri maapallon. Keskustelimme yhdessä työntekijöiden turvallisuudesta ja punaisen ristin ja punaisen puolikuun merkityksestä. Päivikin kertoi lisäksi omasta työstään ja siitä, miten oli päätynyt Komiteaan töihin.

Punaisen Ristin toiminta näyttäytyi kokokehittämistyöryhmän jäsenille aivan uudessa valossa. Liiton ja Komitean kansainvälinen työyhteisö ja yhteistyö olivat jotain todella mahtavaa seurattavaa. Itseassa vierailun aikana moni kehitystyöryhmän porukasta alkoi haaveilemaan Punaisen Ristin kansainvälisistä tehtävistä, esimerkiksi delegaatin työstä maailmalla. Vieläpä, kun Komitean vierailulla Päivi sattui kehaisemaan suomalaisten mainetta maailmalla. 

Genevessä sijaitsee Punaisen Ristin museo, jossa kävimme tutustumassa. Museo oli toteutettu nykyaikaisin menetelmin hyödyntäen paljon erilaista tekniikkaa. Sen lisäksi, että museo sisälsi mm. vankien tekemiä esineitä, joissa Punainen Risti esiintyi yleensä tavalla tai toisella, museosta löytyi paljon videoita, ääniä, elokuvia… Vierailija osallistettiin useilla pisteillä toimimaan itse ja ottamaan osaa avun ketjussa. Museo antoi kasvot erilaisille tarinoille ja ihmiskohtaloille. Menetelmät olivat aika pysäyttäviä ja mieleen jäivätkin erityisesti yksittäisten ihmisten tarinat ja perheensä kadottaneiden lasten kuvat. 

Geneven vierailu sisälsi Punaisen Ristin tutustumisen lisäksi tutustumista Geneveen ja Punaisen Ristin juuriin siellä. Kaupunkina Geneve on todella kaunis. Löysimme kaupungista Henry Dunantin patsaan ja taisipa järvessä kellua paattikin, joka kantoi järjestömme perustajan nimeä. Muita mieleenpainuvia juttuja matkallamme olivat mm. vierailu YK:n päämajaan sekä Geneven festivaalit, jotka sattuivat olemaan käynnissä samaan aikaan. Lähtöämme edeltävänä iltana saimme katsella maailman suurinta (ja kalleinta) ilotulitusta Genevejärven rannalla. Punaisen Ristin apu, jonka ihmiset ovat kautta historian järjestöltä saaneet, on aivan uskomatonta. Koemme koko järjestön toiminnan hyvin tärkeänä voimavarana maailmalla ja kotimaassa. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan panostaa siihen, että maailma olisi aina vaan parempi paikka elää.

Minttu Aho
Kuopion osaston hallituksen jäsen,
nuorisovastaava,
kouluyhteistyövastaava,
kaveriksi- toiminnan vetäjä,
Savo-Karjalan piirin nuorisotoiminnan kehittämistyöryhmän jäsen


Osmo Tolonen
ensiapuryhmäläinen
henkisen tuen ryhmäläinen,
Savo-Karjalan piirin hallituksen jäsen
Savo-Karjalan piirin nuorisotoiminnan kehittämistyöryhmän jäsen

Kohti Nälkäpäivää - Periaatteita aamuteellä

Aloitin aamuni teekupposella. Kupiksi valikoitui minulle omalla tavallaan hyvin tärkeä kuppi, jonka olen saanut monia vuosia sitten lahjaksi ja kiitokseksi toimimisestani ensiapuryhmässä. Kuppi muistuttaa minua periaatteista, joiden kanssa olen toiminut siitä lähtien (ja jo hieman ennen sitäkin). Niihin on hyvä "turvata" ja niiden kanssa toimia.

Onko sinulla periaatteita, joiden mukaan toimit? Haluaisitko toimia samoin, kuin tuhannet muutkin vapaaehtoiset ympäri maailman?

Seuraava voimanponnistuksemme on ylihuomenna starttaava Nälkäpäivä-keräys, jossa keräämme rahaa SPR:n Katastrofirahastoon. Mukaan pääset helposti: Voit tulla kerääjäksi keräyskeskuksen aukioloaikoina tai lahjoitaa internetin välityksellä. Keräyslipasta hakiessasi tarvitset mukaasi henkilöllisyystodistuksen.

Kuopion osaston keräyskeskus (os. Puijonkatu 9, Kuopio) on avoinna
torstaina 17.9.2015 klo 10-18,
perjantaina 18.9.2015 klo 10-18 ja
lauantaina 19.9.2015 klo 10-15.

Lisäksi torilla on tarjolla Nälkäpäivärokkaa lauantaina 19.9.2015 n. klo 10 alkaen ja saatavilla niin kauan kuin rokkaa riittää. Annoksen hinta on 7 euroa (opiskelijat, varusmiehet, työttömät, eläkeläiset 5 euroa) tai omaan astiaan 12 euroa/litra (10 euroa/litra opiskelijat, varusmiehet, työttömät, eläkeläiset). Tuotto menee lyhentämättömänä SPR:n Katastrofirahastoon. Keittotarvikkeet ovat lahjoittaneet K-supermarket Petonen ja K-supermarket Veljmies ja se keitetään vapaaehtoisvoimin.

Toivottavasti näemme talkoissa,
Laura

Ps. Lisää periaatteista voit lukea blogeista Tervetuloa mukaan vapaaehtoisuuteen ja Seven/sept/siete/seitsemän

Löydä oma tapasi auttaa

Euroopan pakolaiskriisi. Tuskinpa kukaan on pystynyt pysymään aihealueelta katveessa, sillä media pursuaa tietoa, kohtaloita ja kuvia aiheesta. Aihe on hyvin kiistanalainen. Mielipiteitä näkee ja kuulee laidasta laitaan. Mielestäni on sanomattakin selvää, että ihmisten silmät ovat auenneet maailman tapahtumille.

On todettu, että pakolaisvirta Eurooppaan on tällä hetkellä suurinta sitten toisen maailmansodan. Ihmiset ovat jättäneet kotinsa ja lähteneet etsimään turvaa toisaalta. Heillä on hätä.

Meillä Suomessa (kuten varmasti myös muualla Euroopassa) on tultu tilanteeseen, jossa apua tulisi tarjota, mutta resurssit eivät pysy perässä. Vastaanottokeskuksia perustetaan, järjestetään keräyksiä ja kerätään lahjoituksia ihmisten auttamiseksi. Pienelläkin avulla voit tehdä suurta.

Kun minut vuosi sitten valittiin Savo-Karjalan piirihallitukseen, en osannut aavistaa, mitä kaikkea oma kauteni hallituksessa toisi tullessaan. Olen nyt päässyt aitiopaikalta seuraamaan ja pättämään vastaanottokeskuksen perustamiseen liittyvistä seikoista. Päätöksiemme seurauksena Kontiolahden Paiholaan perustetaan vastaanottokeskus.

Auttaminen on moniselitteinen käsite. Koen olevani auttamassa ihmisiä tekemällä päätöksiä. Toisaalta saan auttaa myös päivystämällä ensiapupäivystyksissä tai keräämällä lipaskerääjänä. En osaa enkä pysty laittamaan niitä minkäänlaiseen järjestykseen, sillä jokaiseen erilaiseen - mutta auttamisen puolesta tasa-arvoiseen - tehtävään tarvitaan tekijänsä.

Laura
- Punaisen Ristin jäsen, vapaaehtoinen, SPR Kuopion osaston ensiapupäivystäjä ja ensiapuryhmän varajohtaja, SPR Kuopion osaston hallituksen jäsen, SPR Savo-Karjalan piirin hallituksen jäsen, SPR Savo-Karjalan piirin terveyspalveluiden kehittämistyöryhmän puheenjohtaja -

ps. Tässä sinulle vinkkiä, millä tavoin pääset mukaan auttamisketjuun

9.9.15 klo 18-21 osastomme toimitiloissa (Puijonkatu 9) järjestetään SPR-Hengailuilta nuorille ja opiskelijoille. Kuulet vapaaehtoismahdollisuuksista Punaisen Ristin toiminnassa, voidaan ideoida porukalla yhteistä toimintaa, tarjolla iltapalaa.

Osallistu Nälkäpäivä-keräykseen 17.9-19.9.2015. Voit tulla lipaskerääjäksi keräyskeskukseemme ilman ennakkoilmoittautumista. Osoite: Punaisen Ristin toimitilat, Puijonkatu 9, 70100 Kuopio. Aukioloajat: torstai 10-18, perjantai 10-18, lauantai 10-15

28.9.15 klo 18 Pelataan Sodassakin on säännöt lautapeliä ja ideoidaan lisää Humanitaarisen oikeuden ryhmän toimintaa. Voit ottaa yhteyttä humoik@sprkuopio.com

Seuraava Yhteisen Lipun alla - Punaisen Ristin peruskurssi järjestetään 30.9. klo 17-20. Lisätietoa oheisesta linkistä https://rednet.punainenristi.fi/node/28295

Neulo villasukat turvapaikanhakijalle. Neulottuja villasukkia voi toimittaa Kuopiossa SPR Savo-Karjalan piirin aluetoimistoon / SPR Kuopion osastoon, Puijonkatu 9, Kuopio. 

Kolme tapaa auttaa turvapaikanhakijoita. Oheisessa linkissä lisätietoa https://www.punainenristi.fi/uutiset/20150828/3-tapaa-auttaa-turvapaikanhakijoita

Pelastusopiston "loppusota"harjoituksessa potilaana

Toukokuun viimeisellä viikolla potilaina olivat muun muassa Mira, Hennariikka ja Maija-Liisa eli Maikki. Tässä tekstissä on haastateltu Maikkia. Pelastusopistosta käytämme usein tuttavallisemmin nimitystä PEO.

Millaisia potilaan tuntemuksia ja terveisiä haluaisit kertoa muille? Mitä itse olet oppinut potilaana? Millaisissa rooleissa olet ollut? Pitääkö itse tietää kaikki vaivat ja oireet?
Olen ollut mukana potilaana kymmenen vuoden ajan. Ei tartte tietää vaivoista ja oireista mitään, ope kertoo. Rooleina on esimerkiksi mielenterveyspotilas, nilkkamurtuma, sydänkohtaus, astma/COPD roolissa, kolariautoista pelastettu ym... Paljon olen opinut siitä miten ja miks toimitaan määrätyllä tavalla, eikä silleen kuin itse ajattelis... Eilen mulla oli sydänkohtaus eka kerran siellä eli opin samalla sen hoidosta ja nopeudesta saada ambulanssiin ja sairalaan ym...

Mitä harjoituspotilailta vaaditaan?
Näyttelijän kykyjä ja jonkin asteen uteliaisuutta/hulluutta siellä tarvitaan, turvallista siellä on olla potilaana, kyllä opettajat pitä siitä huolen ja palautetta annetaan pelastajille tehtävän jälkeen/puretaan tilanne. Yleensä sama potilasrooli esitetään päivän aikana neljä kertaa.

Miten harjoituspotilaaksi pääsee?
Leena Närväselle tulee pyynnöt PEO:lta. Hän sitten ilmoittelee ja kysyy osastomme vapaaehtoisilta, jotka ovat ilmoittaneet voivansa olla käytettävissä.

Kaivataanko sinne jotakin erityistä "ihmistyyppiä"?
Peolta on joskus kaivattu miehiä potilaaksi, mutta kyllä nykyisin naisiltakin otetaan sydänfilmiä, joten pitää uskaltaa antaa poikien nostaa paitaa ja laittaa piuhat paikoilleen... Eilen harjoituksessa oli 9 naista ja yks mies SPR:ltä. Yleensä siellä on 4 potilasta kerrallaan.

Onkos seuraava kerta vasta syksyllä vai vieläkö keväällä / kesällä on?
Ei ole enää keväällä. Syksyllä on ehkä noin kuukauden päästä siitä kun heillä opisto alkaa eli EA-harjoituksissa aloitetaan toisen vuosikurssin kanssa syksyllä.

Mitä harjoituspotilas saa antamastaan ajasta?
Saadaan siellä ruoka ja kahdet kahvit+pullat. Antoisaa on oppia myös monenlaista auttajien toiminnasta, ehkäpä itsekin on myöhemmin rohkeampi auttamaan läheisiä,
jos jotakin oikeasti sattuu.

Pelastusopistolla on osastomme vapaaehtoisia ollut potilaana parinkymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi viimeisten viiden vuoden aikana he ovat tehneet 413 potilasroolipäivää. Näiden harjoituspotilaiden rooli on merkittävä opiston opiskelijoiden koulutuksessa, jossa yleensä harjoitusten potilaina on opiskelukavereita. Ulkopuolinen potilas tuo harjoitukseen lisää toden tuntua ja auttaa opiskelijoita valmistautumaan asiakkaiden kohtaamiseen opintojen jälkeen.

Mikäli kiinnostuit toimimaan vapaaehtoisena harjoituspotilaana, voit ilmoittautua Leena Närväselle p. 050 540 6905.

Maikkia haastatteli toukokuun viimeisellä viikolla osaston tiedottaja Heli Nuutinen.
Kuvat: Maija-Liisa Pirskanen

Vapepan Etsintä- ja viestikurssin maasto-osuus pienen tarkkailijan silmin

21.5.2015 klo 18.00 Siilinjärven Patakukkulan ulkoilualueen parkkipaikalle on kerääntynyt paljon väkeä. Osalla heistä on päällään huomioliivejä. Saavun paikalle viimeisten joukossa eikä autoni kuljettajan mukaan joukkoa voi olla erottamatta. Porukka on koottu Vapepa-kurssilaisista, sekä sellaisista, jotka ovat jo käyneet teoriaosuuden, että sellaisista, jotka käyvät ensin maasto-osuuden. Itse kuulunen jälkimmäiseen porukkaan. Mukana on myös SPR Kuopion osaston ensiapuryhmäläisiä ryhmäillassaan.

Harjoitus alkaa Jouni Nuutisen pitämällä infolla illan ohjelmasta. Joukko jaetaan kahteen pienempään joukkioon, joita hän ja Jari Jokinen lähtevät johtamaan. Oma ryhmäni aloittaa Jarin rastilta, jossa radiopuhelimet saatetaan käyttökuntoon ja otetaan yhteyskokeilu harjoituksen johtaja Hannu Kosuselle. Hienosti ryhmäläiseni ruuvailevat antennit kiinni ja laittavat radiot päälle. Kanavakin tuntuu löytyvän nappia pyörittelemällä.

-Johto. Helmi. Yhteyskokeilu.

Helmi. Johto. Hyvin kuuluu.
Hannu Kosunen esittelee johtoauton radiota.

Radioharjoittelun jälkeen siirrymme Jounin pitämälle rastille, jossa pääsemme harjoittelemaan etsintäketjunta toimimista. Seurasin, kuinka ihmiset liikkuivat kahden metrin päässä toisistaan pitäen pientä ojaa suuntanaan. Ojan vieressä oleva henkilö kuulemma "nojasi ojaan", vaikka voin vannoa hänen seisseen ihan suorassa. Välistä etsinnän johtajaksi nimetty henkilö huuteli käskyjään, kuten "liikkeelle" ja koko jono toisti saman asian perässään. Minäkin huutelin, vaikka minusta tuntuu, että sitä ei kovin noteerattu. Pilliin viheltely oli kuitenkin minulle tutumpaa. Samanlaisella käskyllä, yksi pitkä vihellys, kotonakin vihelletään, kun halutaan saada koiramme pysähtymään. Etsijät eivät kylläkään istuneet kuullessaan vihellystä.

Etsintäketju valmistautuu

Kun tämäkin rasti oli suoritettu siirryimme tositoimiin. Meille oli annettu kartalta alue, joka meidän tuli käydä läpi eksyneen marjastajan löytämiseksi. Kulkupelini oli hieman toimimaton maastoon, joten minua kannettiin kuin prinsessaa kultatuolissaan.

Silminnäkijähavaintojen mukaan oli kuulemma nukahtanut kanto-operaation aikana, mutta kiistän kaiken. Kuinka ihmeessä muka olisin nukkunut, jos pystyn kertomaan, että ryhmänmme johtaja Heli jakoi ryhmän kahteen osaan. Toiset kulkivat hiekkatien toista reunaa "nojaten" tiehen ja toiset toista reunaa. Minulle ja kuljettajalleni annettiin tehtäväksi tarkkailla tietä.

Jari näyttää kartalta etsittävää aluetta

Matkalta löytyi kuin löytyikin vinkkejä, että etsimämme henkilö oli kulkenut alueella. Ilmoitimme niistä radiopuhelimella etsinnän johtajalle. Ilmoitimme samalla myös omat koordinaattimme, jotta johtopaikalla tiedettiin ryhmämme sijainti täydellä varmuudella. Saimme johdolta käskyn käydä tarkastamassa alue, jolla lentokoneesta oli nähty mahdollisesti jotain. Maasto muuttui, ei ollut enää hiekkaa, mutta hirvittävästi kantoja. Ja näin minua taas kannettiin.

Lentokone oli paikallistanut kadonneen marjastajan hienosti. Löysimme hänet lähes välittömästi päästyämme meille osoitettuun paikkaan. Ja näin ollen lähdimme takaisin "ihmisten ilmoille".

Ryhmä palaamassa takaisin lähtöpaikalle

Ennen kuin pääsimme harjoituksesta kotiin, täytyi ryhmämme johtajan tarkistaa, että koko ryhmä on tullut pois metsästä ja varmistaa, ettei kenelläkään ole rikkoontunut mitään etsinnän aikana. Autoin ryhmänjohtajaamme Heliä tarkastamaan, sillä kyllähän kahdet silmät näkevät yksiä paremmin. Ennen metsään lähtöä ryhmistä täytetään ryhmäkortit, joihin jäsenet kirjataan yksitellen nimiltä. Pois tullessa samaisen kortin mukaan käydään myöskin tarkastus läpi.

Näin yhteistyöllä tulee varmasti tarkastettua kaikki.

Kylläpä Vapepa-touhu vaikuttikin mielenkiintoiselta. Suosittelen hommaa muillekin. Jos tahdot tietää lisää Vapepan toiminnasta, vieraile heidän kotisivuillaan.

Katse jo "etsinnöissä"

Kun muut suunnistivat kahville ja antamaan sekä kuulemaan loppupalautetta, minä suuntaan kotiin unille. Ulkoilmassa oleilun jälkeen unen luulisi tulevan varsin hyvin.

Helmi-Kristiina, 5,5kk
- SPR Kuopion osaston nuorin jäsen, mukana mm. ensiapuryhmä- ja järjestön hallitustoiminnassa äitinsä kanssa -