On kuukauden eka maanantai, jolloin asukastuvalla on SPR:n terveyspiste päivä. Olen asukastuvan ovella ja huomaan oveen teipatun SPR:n terveyspisteen tiedotteen. Asukastuvalla on porukka jo terveyspisteelle tarkoitetun oven takana odottamassa vuoroaan.
Kokoan tarvittavat välineet pöydälle, kirjaamista varten, verenpainemittari sekä verensokerimittari. Terveyspisteessä kirjataan seuraavat asiat: kävijöiden ikähaitari, sukupuoli, sivilisääty, mitä mittauksia tehdään, liittyykö käyntiin terveydentilan tunnistamista, psyykkistä ongelmaa, ihmissuhde tai henkiseen tukeen liittyvää ohjausta. Tuleeko keskustelussa esille työttömyyteen tai muihin asioihin liittyviä sekä joudutaanko asiakas ohjaamaan muiden palvelujen piiriin.
Pyydänkin sitten ensimmäisen naishenkilön sisälle. Keskustellaan niitä näitä, ja mitataan keskustelujen lomassa verenpaine. Henkilöllä on valtava tarve puhua, ja pyydän verenpaineen mittauksen aikaan, jos hän vähän aikaa olisi puhumatta. Todettiin, yhteen ääneen, että verenpaine on kunnossa. Henkilö toteaa, kun minulla ei siellä kotona ole ketään jonka kanssa minä juttelen, niin sen vuoksi tulen asukastuvalle, ja kun tiedän milloin terveyspiste on tulen mittauttamaan verenpaineen, niin saan samalla jutella.
Seuraava tulee punakka mieshenkilö, pyydän istumaan. Huomaan, että hän on jotenkin kiireinen, tai sitten on sen oloinen olemassaan. Keskustellaan hetki, ja kysyn että otetaanko verenpaine, niin hän toteaa voisihan sen ottaa. Mitattuani verenpaineen, huomaan, että verenpaine on suhteellisen korkea, kysyn että onko miehellä siihen lääkitystä. Hän vastaa, että ei ole, ja enkä ole lääkärissä tarvinna käydä. Otan hetken kuluttua toisen mittauksen. Sanon, sitten suosittelisin teitä menemään terveyskeskukseen, koska verenpaineenne on suhteellisen korkea. Mies rauhallisesti vastaa, että voihan tuonne männä, kunhan ensin käyn sen kalan savustamassa.
Hetken kuluttua viereeni istuu nuorehko, hyvin kookas, kiharatukkainen mies. Kysyn, häneltä suomeksi mitä hänelle kuuluu? ja siitä se keskustelu alkoikin. Henkilö ollut suomessa muutaman vuoden, kertoi että hänellä on perhe, vaimo ja kaksi lasta. Nuoren miehen puheesta en välttämättä kaikista lauseista saanut selvää, mutta tulimme keskustelussa hyvin toimeen. Kertoi, että haluaisi työhön, mutta kun töitä ei ole. On saanut olla pieniä työpätkiä, mutta nyt ei tällä hetkellä ole tiedossa taas mitään. Mies toteaa sitten, että onhan onneksi minulla on perhe.
Työttömyysaihe jatkui myös seuraavan henkilön kohdalla. Nuorehko suomalainen mies, joka oli joutunut pakkolomalle, kun firmassa ei ollut sillä hetkellä vara pitää työtekijöitä. Mies halusi kertoa kalastus harrastuksista, jota hän on työttömänä ollessa ruvennut harrastamaan. Innossaan hän kertoi miten isoja kaloja hän on onnistunut saamaan.
Viimeisen vartin aikana sisään tulee pariskunta, joka käy terveyspisteessä, kun ehtivät kiireiltään. Pariskunnan kanssa keskustellaan heidän sairauksista ja mittausarvoista. Lisäksi keskustellaan matkustamisesta, jota pariskunta harrastaa.
Pari tuntisen jälkeen kokoan välineet isoon muovilaatikkoon, ja totean yksikseni, että toivottavasti sain jonkun tämän päivän kävijöistä tyytyväiseksi ja täytettyä kävijän toiveen, vaikka keskustelemalla niitä näitä. Lisäksi, että löysin yhden ns. avainasiakkaan sinne terveyskeskukseen, tämän vanhemman miehen jolla oli verenpaine korkealla.
Vuokko Hämäläinen
- Terveyspistevapaaehtoinen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti