Kaunis, keväinen sunnuntaiaamu houkutteli monet luontoon liikkumaan. Saimme hälytyksen etsintätehtävästä Puijonnokan laavun tienoilta ja kokoontumispaikaksi oli määrätty Tuomikuja eli sähkölinjan alla kulkevan polun alkupää. Kokoontumispaikalla meitä oli vastassa metsään kadonneen naisen kolme hieman hätääntynyttä ystävää, joiden kanssa me kolme ensiapuryhmäläistä lähdimme etsintää suorittamaan. Tunnelma oli jännittynyt, sillä olimme ensikertaa tällaisessa tehtävässä. Lähdimme kuitenkin päättäväisin mielin tarpomaan kohti laavun suuntaan nousevaa ylämäkeä. Noustuamme vain pienen tovin kadonneen naisen ystävistä juuri hän, joka oli huolesta jopa hieman peloissaan, epäonnekseen kaatui.
Toimimme KKK-ohjeen mukaisesti ja aluksi kovin kivulias polvi saatiin napakkaan pakettiin. Vaihtoehtoja meillä ei ollut – evakuointi laavulle olisi seuraavaksi edessä. Potilas siirrettiin pian ahkioon kylmettymisen ehkäisemiseksi ja sadeviitta, lämpölakana sekä huovat tulivat kaikki ahkiokuljetuksessa tarpeeseen.
Vuorottelimme evakuointiahkion veto- ja työntövuoroa sekä yksi ryhmäläisistä oli aina huilivuorossa, jottemme olisi ehdyttäneet omia voimiamme. Tämä järjestely tuntui oikein sujuvalta!
Saapuessamme laavulle potilas kiitti kyydistä lähes hymyssä suin sekä muistutti, kuinka hyvältä tuntui kuulla väliaikatietoja edessä olevasta reitistä ja että hänelle juteltiin evakuoinnin aikana. Huomionarvoista tässä kohtaa oli kuitenkin, että vaikka potilas saatiin nuotion ääreen, olisi huovat tullut pitää potilaan ympärillä. Vilu tuli äkkiä ahkiosta noustua.
Huoli kadonneesta naisesta oli myös kasvanut evakuoinnin aikana ja onneksemme saimme tiedon, että nainen oli nokkelana kansalaisena soittanut sijaintikoordinaattinsa hätäkeskukseen "112 Suomi"- sovelluksen kautta. Pakkasimme ahkion tavarat ripeästi evakuoinnin jäljiltä ja jatkoimme lisäavun voimin kohti saamiamme koordinaatteja. Kiitos tälle nohevalle partiolaispojalle, joka suunnisti meitä kohti sijaintikoordinaatteja.
Pian alamäessä näkyi lumikeko, jonka keskellä pieni onkalo.
Kadonnut nainen oli toiminut esimerkillisesti ja kaivanut itselleen lumeen kiepin, joka oli pitänyt hänet lämpimänä. Jututettuamme ensin hieman häkeltynyttä naista, ryhdyimme evakuointitoimiin varovasti. Vietettyään pitkään kylmässä ulkona ennen kiepin kaivamista, oli naiselle ehtinyt kehittyä lievää hypotermiaa. Tärkeää oli saada hänet pian lämpimään.
Laavulla naisen ystävä lähti tohkeissaan pilkkomaan polttopuita ja kirveen osuttua muualle kuin toivottuun puuhun, oli ensiapuryhmäläisten hyödynnettävä kiristyssidettä. Runsas verenvuoto oli ensiarvoisen tärkeää saada loppumaan. Uudestaan ohjeistukseen palannut kiristyssiteen käyttö oli tähän paras ensiapu.
Onneksi kyseessä oli harjoitus. Iso kiitos kaikille harjoituksesta!
 |
| Heli (vas.), Matti, Jouni, Jaana, Riikka, Marko, Eve ja Pekka |
Eve, Marko ja Pekka
-ensiapuryhmäläisiä-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti