Joskus
tunnit ovat pidempiä kuin 60 minuuttia. Varsinkin, jos tunteja ja
minuutteja alkaa kertymään. Kuinka pitkiksi ne voivatkaan venyä?
Kuinka hitaasti aika voi kulkea?
Olepa
15 tuntia töissä. Tunnit pitenevät kuluessaan. Viimeiset tunnit
hidastavat kulkuaan entisestään. Festareilla päivystämässä sama
15 tuntia menee hyvin nopeasti. Kuuntelet muutaman bändin, liikut
alueella ja jammailet muiden mukana. Kohta olet jo omassa punkassasi
nukkumassa.
Hädän
hetkellä 15 tuntia on ikuisuus.
Puheenjohtajamme
Jounin kirjoitus sai minut muistelemaan lähivuosien katastrofeja,
joista puhuttiin ja uutisoitiin paljon. Me kaikki muistamme vuonna 2010 sattuneen
Haitin maanjäristyksen. Suomessa ensimmäiset toimenpiteet
katastrofin uhrien auttamiseksi käynnistettiin vain 2,5 tuntia
järistyksen tapahduttua. Tunti tämän jälkeen maailmalle levisi
tieto, ettei Haiti pärjää yksin tilanteen kanssa. Avunpyyntö
Kansainväliselle Punaiselle Ristille lähtee samantien Haitista
eteenpäin. On tapahtunut jotain todella vakavaa.
Samaan
aikaan, kun Geneve vastaanottaa viestiä avun tarpeesta, ovat
suomalaiset jo toimimassa "varmuuden vuoksi". Kun avunpyyntö tavoittaa Geneven
koordinoimana Suomen, on ennätetty tehdä paljon valmisteluja. Kuusi
ja puoli tuntia järistyksen jälkeen ensimmäinen suomalainen
auttaja on valmistettu matkaan arvioimaan ja koordinoimaan avun
tarvetta järistysalueella. 15 tunnin kuluttua järistyksestä
suomalainen auttaja, osana kansainvälistä tiimiä, on ilmassa
matkalla Haitiin.
Perillä
Haitissa auttajaryhmä on vajaa vuorokausi järistyksestä.
Palataan
hetkeksi takaisin Suomeen ja normaaliin elämäämme. Katson kelloa,
05.33. Olen jälleen "virkatyövuorossani" tavannut paljon
ihmisiä, ollut osa heidän elämäänsä ja auttanut heitä
senhetkisessä hädässään. Työvuoroni aikana olen selittänyt
kertoja toisensa jälkeen, että kaikki on kunnossa, että lääkäri
tulee, kun on teidän vuoronne ja että teitä ei ole unohdettu,
kyllä kaikki järjestyy. Odottavan aika on pitkä. 15 tunnin
työvuoroni aikana potilaat ovat ennättäneet vaihtua useasti. Avun
tarvitsijoita on paljon. Onneksi on myös auttajia sekä
virkatyössään että vapaaehtoisena.
Kotiin
lähtiessäni katson puhelinta: Ei etsintähälytysviestejä, ei
tarvetta henkiselle tuelle. Voin jälleen huokaista tyytyväisenä ja
kaivautua omaan sänkyyni lämpimän peiton alle. Vaikka
lähiseudullani on kaikki tällä hetkellä hyvin, paikallinen
Punainen Risti on valveilla auttamaan tarvittaessa.
Avun
perille saannista Haitiin voit lukea osoitteesta
http://www.punainenristi.fi/tutustu-punaiseen-ristiin/tyomme-maailmalla/avun-muodot/katastrofityo/katastrofin-aikaan
Samaa
sivua olen myös käyttänyt lähteenä tätä blogitekstiä
kirjoittaessani.
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti