Tänään harjoittelimme jälleen
elvytystä ensiapuryhmämme kanssa. Kertaus on opintojen äiti ja
kuten sanotaan, koskaan ei voi harjoitella liikaa. Kouluttajamme
Heikki Sederholm muistuttikin, että tutkimusten mukaan jokaisen
tulisi harjoitella elvytystä kolmen kuukauden välein, jotta taito
pysyisi taitona eikä vain tietona. Kouluttaessaan Heikki sivusi
”vanhoihin” elvytysohjeisiin, joita jäin pohtimaan. Joskus
kouluaikoinani tuli lueskeltua Finnanest-lehdestä elvytyksen
historiasta ja onneksi nämä artikkelit löytyivät myös internetin
ihmeellisestä maailmasta.
Tapani Tammisto ja Christine Tammisto
ovat koonneet Finnanestin vuoden 2008 vuosikertaan neljä artikkelia
käsittävän juttusarjan ”Elvytys Suomen lääketieteellisissä
julkaisuissa”. Artikkeleissa käsitellään elvytystä toki
lääketieteelliseltäkin kantilta, mutta paljon ”Trivial
Pursuit”-tason tietoakin niistä sai. Tahdonpa jakaa teille niistä
muutaman.
Minkä luulet olevan ensimmäinen
maininta, mitä elvytyksestä on löydetty? Se on Raamatusta. Vanhan
Testamentin 2. Kuningasten kirjassa mainitaan profeetta Elisan
elvyttäneen lapsen panemalla suun suuta vasten, kädet käsien
päälle ja laskemalla itsensä lapsen päälle. Muutaman kerran näin
tehtyään lapsi oli aivastanut seitsemän kertaa ja avannut
silmänsä. Voitko uskoa tätä?
Alkujaan elvytys on ollut siis jonkin
sortin puhalluselvytystä. Tämän todistaa myös herra Paracelsuksen
1500-luvulla käyttämä ”palje”-tekniikka. Hän siis esitteli
ihmisille, kuinka erillistä paljetta käyttämällä kyettiin
elvyttämään koiria vain puhaltamalla ilmaa, elämän yhtä
eliksiireitä, suoraan keuhkoihin.
1700-luvulla elvytystä (edelleen
puhalluselvytystä) ajettiin kansan tietouteen hukkuneiden
auttamismuotona. Lontoossa ja Amsterdamissa oli jopa omia yhdistyksiä
elvytystä varten. Elvytysohjeet painettiin jopa osaksi almanakkaa.
1780 eräs Tenholalainen äiti löysi kaksivuotiaan lapsensa
hukkuneena ja ohjeiden mukaan toimimalla pelasti tämän hengen –
suusta suuhun elvytyksellä!
Osaatko sanoa, mikä lisäsi elvytysten
määrää 1800-luvulla? Anestesian eli kansan kielellä nukutusten
lisääntyminen operaatioiden aikana. Menetelmät eivät tuolloin
vielä olleet kovin kehittyneitä. Potilaan tilan seuraaminen
tapahtui lähinnä tarkkailemalla potilaan pulssia ja hengitystä
(mitä muuten mekin teemme nykypäivänä!) ja mikäli vointi alkoi
laskea, vähennettiin anestesia-ainetta, kuten kloroformia, tai
päädyttiin elvytyksiin.
Vielä 1916 ilmestyneessä suurelle
yleisölle tarkoitetussa ensiapuoppaassa neuvotaan antamaan
tekohengitystä jokseenkin näin:
- Avaa kiristävät vaatteet, poista hengitystie-esteet ja avaa hengitystiet nostamalla mandibulaa.
- Käännä potilas vatsalleen, kohota jalkoja ja käännä pää sivulle.
- Laskeudu polvillesi ja painelle suorin käsin potilaan lanneseutua ja rintakehän alaosaa. Tämä aiheuttaa uloshengityksen.
- Auttajan ojentautuessa ja lopettaessa painamisen tapahtuu sisäänhengitys passiivisesti.
- Toista tätä 15-20 kertaa minuutissa.
Toki poikkeuksia tähänkin
tekohengitysmenetelmään oli, kuten hukkuneen elvytys.
Jotta pääsisimme kohti nykyaikaa
täytynee vielä paljastaa, että painantaelvytys eli ulkoinen
sydänhieronta tuli osaksi elvytystä vasta 1960-luvulla.
Painantaelvytys otti kuitenkin huonosti tulta alleen, sitä kehotettiin
käyttämään esimerkiksi silloin kun odotettiin, että instrumentit
ovat valmiina, jotta potilaan rintakehä voitaisiin avata ja antaa
sydänhierontaa suoraan sydämeen TAI jos pikaisesti suoritettavaan
rintakehän avaamiseen ei ollut mahdollisuutta. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja nykyäänhän kehotetaan pelkästään painelemaan, mikäli on epävarma puhaltamisesta.
Eiköhän siinä ollut jo paljon
”triviaalitietoa”. Noh, sinulla varmaan heräsi kysymys, mitä
Holger-Nielsenin menetelmä tarkoittaa. Sen sinä joudut kaivamaan
internetin kätköistä itseksesi. Enkös ovelasti saanutkin
sinut lukemaan koko jutun loppuun? Tai jospa nyt kuitenkin hieman auttaisin sinua. Tsekkaa menetelmä ohessa olevasta linkistä. H.N. method
Elvytysterveisin
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Lähteenä olen käyttänyt neljää
eri artikkelia Tapani ja Christine Tammistolta (Finnanest 2008).
Näiden nimet ovat:
- Puhalluselvytyksestä takaisin puhalluselvytykseen,
- Kolme ensiapuopasta yleisölle,
- Moderni anestesia Suomeenkin ja
- ”Elvytyshoito vaatii päättäväisyyttä, innostusta ja uskoa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti