Kuvitellaan tilanne, että asiakas on menettänyt tajuntansa konserttia katsoessaan. Vieruskaveri huitoo apua paikalle. Päästäksemme asiakkaamme luo, joudumme ensin tyhjentämään penkkirivin alun, mitä konkreettisesti harjoittelimme. Kaksi päivystäjistämme menee potilaan luo ja kolmas ohjaa penkkiriviltään poistettuja henkilöitä sekä valmistelee siirtovälineen kuntoon.
Asiakas on kohdattu. Onko hengitystiet auki? Hengittääkö hän? |
Kainaloiden alta käsistä ristiotteella kiinni. Toinen reilusti asiakkaan "haaraväliin" ja jalat kainaloon. |
Asiakas kiinnitetään paareille ennen siirtoa. |
Helppo nakki! Lisätään haastetta. Parvilla olevat istuimet on aseteltu viistosti vieretysten ja tietysti kiinnitetty lattiaan. Asiakkaan luokse pääseminen on helpompaa (ei ole pitkiä penkkirivejä ja penkkien takana on tilaa), mutta joudumme tekemään enemmän töitä saadaksemme asiakkaan istuimelta pois. Emme voi yrittää sivuittan, tilaa ei ole. Emme voi myöskään kovin kallistella eteenpäin, sillä asiakas tipahtaisi parvelta alas. Ainoa järjellinen ratkaisu on nostaa asiakas tuolin korkean selkänojan ylitse.
Nostoon tarvitaan vähintään 3 ihmistä. |
Tässä testaamme väärää tekniikka selventääksemme, miksi siirtotuolia tulee kuljettaa aina asiakkaan "selkä ylöspäin, naama alaspäin" -menetelmällä. |
Näinkin runsain porukoin olimme harjoittelemassa (kuvasta puuttuu muutama jo aikaisemmin poistunut henkilö) |
Ennen harjoituksiamme konserttisalissa saimme tutustua Musiikkikeskukseen talon vahtimestarin johdolla. Kävelimme "turvallisuuskierroksen", jossa meille esiteltiin muun muassa sammuttimien sijainnit, hätäpoistumistiet, lämpiöt ja lavan taka- ja sivuosat, jonne normaalisti päivystäjillä ei ole pääsyä.
Seuraavassa harjoitukseen osallistunut Heli kertoo muutamia ajatuksiaan, mitä harjoitus hänessä herätti.
Oli tärkeää tehdä turvakierros. Useimmat paikat ovat tulleet aiemmin itselle tutuksi, mutta esimerkiksi kaikkien sammuttimien paikka ei. Nyt on parempi käsitys myös eri varauloskäynneistä, esimerkiksi se portaikko eri kerrosten välillä Haapaniemenkadun puolella on ollut jotenkin "huomaamaton".
Istuinten välistä autettavan kuljetus ei tosiaankaan ole mikään yksinkertainen juttu. Toki kun on tositilanne, voi topakka asenne auttaa. Uskoakseni yleisössä yleensä on edes joitakin avuliaita riuskoja miehiä. Tästä lähin katson sopivat auttajat valmiiksi, jotta minulla on visio siitä miten ja keiden kanssa saamme autettua kenet vaan jatkohoitoon.
Tämän illan harjoitus oli monipuolinen ja hyödyllinen. Omien kuntosalitreenien tehostaminen ei ole lainkaan pahitteeksi. Silti omat ergonomiset nostoasennot on syytä muistaa!
Teksti: Laura Tossavainen
Kuvat: Heli ja Jouni Nuutinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti