Olin menneenä lauantaina äitini
kanssa ostoskierroksella. Kierros huipentui kahvitteluun ja pieneen
suolapalaan kahviossa, joka tuntui olevan kaikkien suosiossa sinä
päivänä. Lopetellessamme omaa herkkuhetkeämme huomasin, että
äitini selän takana lyyhistyi joku. Moni kiinnitti huomion vasta,
kun kuului ehkä yksi maailman hirveimmistä äänistä: velton
ihmiskehon rojahdus lattialle. Itsekään en olisi nähnyt sitä,
ellei se olisi tapahtunut niin, että minulla oli suora
katsekontakti.
Seurasin tilannessa ehkä kymmenisen
sekuntia, kuten muutkin tekivät. Kukaan kanssaihmisistä ei noussut
auttaakseen. Kuten epäilinkin, kahvion jonossa ollut henkilö oli
pyörtynyt ja alkoi toeta saman tien kun pääsin hänen luokseen...
ja pelkästään sillä, että oli ”päässyt” pitkäkseen.
Säikähdys, joka mieleeni sekä muiden kahvilassa olleiden mieleen
oli noussut, alkoi purkaantua. Apua satoi ympäriltä. Yksi nosti
kaatuneen jalkoja, toinen haki juomista ja kolmas kaivoi puhelintaan,
että soittaisi ambulanssin. Siinä vaiheessa stoppasin kuitenkin
tilanteen ja käskin odottamaan. Alle minuutin tapahtuman jälkeen
kaatunut oli jo täysin juttelukunnossa. Kalpea toki ja
huonovointinen, mutta kunnossa. Kun autoin kaatunutta pystyyn, ei
ketään enää suuremmin kiinnostanut tapahtuma.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ohjasin
kaatuneen istumaan pöytäämme ja äitini kävi jonottamassa hänelle
välipalan, jota hän itse oli yrittänyt jonottaa. Istuimme seurana
jonkin aikaa, kunnes totesimme, kaikki kolme, että teidemme oli nyt
aika erota.
Jälleen kerran, sen kymmenen sekuntin
aikana, jona odotin muiden toimintaa, sain huomata saman tutun asian
kuin aina ennenkin. Kun joudut auttajaksi, iskee epävarmuus. Oikeat
toimintatavat alkoivat löytyä ihmisten mieliin vasta, kun joku
toinen on antanut tai aloittanut ensiavun. Säikähdys, mitä
nopeasti eteen tuleva tilanne aiheuttaa, voidaan minimoida
valmistautumalla tapahtumiin etukäteen. Silloin, jo ensimmäisten
sekunttien aikana, löytyy oikea toimintamalli auttaa läheistään.
Et voi koskaan tietää, milloin auttamisvuoro osuu sinun kohdallesi.
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti