Torstai on toivoa täynnä

Monesti viikon odotetuin päivä on perjantai. Työviikko on takana ja parin päivän vapaat ovat edessä. Monelle ensiapuryhmäläiselle viikon kohokohtana voidaan kuitenkin pitää torstaita. Tuolloin pääsemme mukavien kaverien, jopa ystävien, seurassa harjoittelemaan ensiaputaitoja.

Ensimmäiset ensiapukurssit Suomessa pidettiin vuonna 1885 Helsingissä. Kursseilla koulutettiin poliiseja ja rautatieläisiä antamaan tarvittava ensiapu loukkaantuneille. Siitä lähtien Suomen Punainen Risti (tuolloin vielä nimellä Suomalainen yhdistys haavoittuneita ja sairastuneita sotilaita varten, joka toimi Venäjän Punaisen Ristin alaisuudessa) on kouluttanut maalikkohenkilöille ensiaputaitoja. Nykypäivänä SPR:n ensiapukursseilla on käynyt monia, monia ihmisiä.

Me ensiapupäivystäjät olemme kouluttaneet itseämme hieman pidemmälle. Perusensiapukurssien (EA1 ja EA2)  lisäksi ensiapupäivystäjänä toimivat ovat käyneet vähintään päivystyspalvelukurssin, jossa syvennytään ensiapupäivystyksissä toimimiseen. Punaisen Ristin ensiapuryhmäthän tarjoavat ensiapupäivystyspalvelua erilaisiin tapahtumiin. Ensiapupäivystämisen lisäksi useat meistä ovat kouluttaneet itseään päihdepuolelle (Varhaisen puuttumisen -kurssi), henkiseen tukeen (ja toimivat myös henkisen tuen valmiusryhmässä) sekä syventäneet ensiaputaitojaan entisestään (EA3, Ensivaste). Monilla on myös hallussa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintä- ja viestikurssit. Kaikki tämä on mahdollista vain olemalla aktiivisesti mukana.

No entäpä sitten, jos et tahdokaan päivystää, elämäntilanteesi ei sitä salli tai tahdot muuten vain ylläpitää ensiaputaitojasi? Mukaan vain. Kaikki ovat tervetulleita. Joukossamme on muun muassa eräs rekan kuljettaja, joka on mukana ensisijaisesti harjoittelemisen vuoksi. Hänen mielestään yksin tien päällä liikumisessa on olemassa ”riskinsä” siihen, että satut ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja joudut aloittamaan toimet uhrien auttamiseksi. Harjoitteleminen tuo itsevarmuutta ja lisää sisäistä turvallisuuden tunnetta. Vaikka toistaiseksi peruskurssit ovat käymättä ei mikään ole kuitenkaan poissuljettua, ehkäpä jonakin päivänä hän päivystää osastomme ensiapuryhmässä ja innostuu entistä enemmän ensiaputoiminnasta.

Mielestäni hänen ajatusmaailmansa on terve. Kuten tiedämme, jokaisella on velvollisuus auttaa. Uskallanpa jopa olla sitä mieltä, että ensiaputaitoja voitaisiin pitää kansalaisvelvoitteena ja yleissivistyksenä. Miksipä emme siis lisäisi perusensiaputaitojen opiskelua esimerkiksi jo ala- ja yläkouluikäisille biologian, kotitalouden tai liikunnan tunneille? Koskaan et voi sanoa varmaksi, että et joutuisi tilanteeseen, jossa olet auttaja. Ei todellakaan ole häpeä osata toimia, päinvastoin!

Olin itse lukioikäinen, kun noukin erään toisen nuoren katuojasta. Oli koulujenloppuilta ja olimme kaveriporukkani kanssa matkalla Väinölänniemelle. Hän oli sammunut, oksentanut eikä heräteltävissä. Käänsin nuoren kylkiasentoon samalla kun kaveriporukkamme toinen jäsen soitti ambulanssin. Minun ystäväpiirissäni tätä toimintaa pidettiin normaalina. Edellämme kävellyt toinen nuorisoporukka oli pysähtynyt ja nauranut sammuneelle nuorelle...

Osastomme ensiapuryhmä kokoontuu joka torstai (Haapaniemenkatu 38) klo 18 alkaen vaihtelevin, ensiapuun liittyvin, aihein. Joka torstai tiloistamme poistuu jälleen uutta oppineita ja vanhoja taitojaan kerranneita iloisia ihmisiä. Opettelemalla ensiapua, voit antaa sitä toisille ja tällä tavoin auttaa avun tarpeessa olijaa. Torstai on siis toivoa täynnä.  

Laura
-ensiapuryhmäläinen-