Joskushan se on alettava, niin blogin
pitäminen kuin vapaaehtoistyökin. Vaikka alku tuntuisikin
hankalalta ja aloittaminen vielä hankalammalta, on olemassa
kuitenkin jokin, joka vie mukanaan. Kun annat sille pikkusormen, se
vie koko käden.
Vapaaehtoisuus jo nimenään kiteyttää
toiminnan lähtökohdan. Kukaan ei ole määrittämässä sitä,
millä tavoin ja kuinka usein olet mukana. Kaikki lähtee siis
syvältä itsestäsi, halustasi auttaa ja toimia. Jokaiselle löytyy
varmasti myös oma muotonsa olla mukana tavalla, joka on pyyteetöntä
ja epäitsekästä. Toiset antavat rahaa, toiset aikaa. Auttamisen
muodot ovat kuitenkin aina yhtä tärkeitä. Kaikkia meitä
tarvitaan. Vapaaehtoisuus.
Halusta auttaa on saanut alkunsa myös
yksi maailman tunnetuimmista ja laajimmalle levinneistä
järjestöistä. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen
syntyyn vaikutti aikoinaan sveitsiläisen Henri Dunant'n vilpitön
halu auttaa Solferinon taistelussa haavoittuneita. Se, mikä
auttamisesta teki erikoista aikakauteensa nähden, oli, että kaikkia
taistelun uhreja autettiin tasapuoleisesti vain avun tarpeen
mukaisesti. Suurimmassa hädässä olevat saivat etusijan. Sillä,
millä puolella olit taistellut, ei ollut hänelle mitään väliä.
Punaisen Ristin historiaan kirjoitettiin tuolloin yksi suuri luku,
joka muotoutui myöhemmin yhdeksi toiminnan periaatteista.
Tasapuolisuus.
Valitessasi itsellesi
vapaaehtoisjärjestöä tutustunet järjestöjen
toimintaperiaatteisiin. Uskon, että jokaisella vapaaehtoisella on
olemassa jokin päämäärä, jonka vuoksi haluaa toimia.
Vapaaehtoistyö antaa silloin eniten, kun teet sitä tunteaksesi
tekemäsi työn tärkeäksi. Ristiriidassa olisi pahasti, että
tekisit työtä, jolla et kokisi olevan tarkoitusta. Silloin et saisi
mitään, mutta tuskin myöskään olisit siinä täysillä mukana.
Itselleni on ollut tärkeintä se, että ihmistä kunnioitetaan
kaikissa tilanteissa. Se, että jokaisella ihmisellä on olemassa
ihmisarvo, ei ole kaikkialla ja kaikille mikään itsestäänselvyys.
Toimiessasi vapaaehtoisena toimit myös esikuvana edistäen ihmisten
välistä ystävyyttä, ymmärrystä, yhteistyötä ja rauhaa.
Inhimillisyys.
Mikään
toiminta ei ole hyvää, mikäli se ei ole sallittua. Jo kansalliset
lait määräävät sen, mikä valtion rajojen sisäpuolella
katsotaan hyväksytyksi. Lisäksi tarvitaan säännöt, joiden avulla
järjestön itsensä sisällä määritetään sopiva ja ei-sopiva.
Mikäli lähtökohtina ovat jo tasapuolisuus ja inhimillisyys, olisi
ristiriitaista kuitenkin ottaa osaa sellaiseen, mikä rikkoo itseään
vastaan. Siksipä esimerkiksi konfliktitilanteissa ratkaisujen
ulkopuolelle jättäytyminen, keskittyminen vain omaan työhönsä,
on nähty parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tämä tarkoittaa käytännössä
myös sitä, että toimiessaan Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun
merkin alla (joista on muuten tarkoin säädetty, milloin niitä saa
käyttää) jokainen toimija saa jättää aatteelliset, poliittiset
tai uskonnolliset näkökantansa hetkeksi syrjään. Tästä on ollut
hyötyä: Yli sadan vuoden ajan Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun
toimijat, vapaaehtoiset, ovat pystyneet auttamaan ihmisiä ympäri
maailman järjestön lähtökohtien mukaisesti nauttien (useimmiten)
luottamusta. Riippumattomuus, Puolueettomuus.
Järjestöjä
on paljon, mutta Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeitä
vain yksi. Tai oikeastaan useampi, miten asian haluaakaan ajatella. On
olemassa kansainvälinen liike, jolla on kansallisia yhdistyksiä.
Yhdistykset ovat luonollisestikin tasavertaisia keskenään. Vaikka
yhdistyksiä on useita on niillä kuitenkin yksi yhteinen piirre,
jokaisessa maassa toimii vain yksi Punaisen Ristin tai Punaisen
Puolikuun yhdistys samojen periaatteiden mukaisesti. Suomessa toimii
siis Suomen Punainen Risti, joka on kaikille avoin ja jonka toiminta
ulottuu itäisimmästä Ilomantsin kolkasta läntisimpään ”Kolmen
valtion rajapyykkiin” Enontekiössä ja pohjoisimmasta Utsjoen
Nuorgamista aina eteläisimpään Hangon niemenkärkeen.
Yleismaailmallisuus, Ykseys.
Olet nyt ottanut
askeleen kohti vapaaehtoistyötä. Tervetuloa mukaan Punaiseen
Ristiin.
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Eipä voisi uutta blogia juurikaan paremmalla tekstillä avata! Kiitos Laura!
VastaaPoista-Jari