Ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena Nälkäpäiväkeräyksessä

Mitä minä pääsen tekemään, mikä on nälkäpäiväkeräys, tarvitsevatkohan he minun apua, miten minä voin auttaa?

Tämmöisiä ajatuksia herätti minussa ennen kuin menin Suomen Punaisen Ristin (SPR) toimistoon Kuopiossa. Jännitin tilannetta hiukan, koska en ole ollut koskaan aikaisemmin tämmöisessä toiminnassa. Kun menin paikan päälle minut otettiin erittäin hyvin vastaan ja toimistossa oli lämmin henkinen ilmapiiri. Minulle näytettiin tilat ja kerrottiin mitä he tekevät näinä kolmena päivänä sekä mikä se nälkäpäiväkeräys oikeasti on ja mihin ne kerätyt rahat menevät, pääsin heti hommiin.

Nälkäpäiväkeräyksessä kerätään rahaa Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Jos katastrofi tapahtuu voidaan heti lähettää apua tarvitseville, olipa se sitten Suomessa tai muualla maailmassa.

Kun vapaaehtoinen tuli toimistoon ja ilmoittautui lipaskerääjäksi, kirjasi hän omat henkilötietonsa paperille ja anoimme lippaan sekä lipaskerääjäliivin. Näin saimme kirjattua ylös kuinka moni tuli lipaskerääjäksi. Lipaskerääjille tarjoiltiin mm. kahvia, teetä, leipää, pullaa ja hedelmiä. Sekä he saivat siellä myös levätä.

Itse kävin keräämässä perjantaina Reddie-koiran kanssa, vaikka sää oli erittäin huono sain silti kerättyä lippaan puolilleen. Kun joku laittoi rahaa lippaaseen tuli siitä todella mukava mieli, ihanaa että toiset auttavat toisia. Joillekkin yksi euro saattaa olla pieni summa, mutta kun moni ihminen vaikka laittaa sen yhden euron tulee sitä todella suuri summa.

Lipaskerääjiä oli kaikenikäisiä: nuoria, keski-ikäisiä ja vähän vanhempiakin.

Kaiken kaikkiaan minulle tuli hyvä kokemus nälkäpäiväkeräyksestä ja ajattelin mennä vapaaehtoiseksi myös ensivuoden nälkäpäiväkeräykseen. Suosittelen kaikkia kokeilemaan sitä, koskaan ei ole liian monta vapaaehtoista/ lipaskeräjää.

- Pihla-Pilvi Nimmrichter -