Hetki Suonenjoen hätämajoituksessa

Saavuin iltavuoroon Suonenjoen hätämajoituskeskukseen. Iltaruokailu oli parhaillaan menossa, ja ilta pimeni nopeasti. Alkuvuorossa oli kaikenlaista säätöä: eräässä asuntolassa oli putkirikko ja paikalle piti juoksuttaa arabiankielinen käyttökielto. Asuntolan puolella tapasimme englantia puhuvan perheenäidin, joka lupasi tiedottaa muita käytävän varrella asuvia. Viereisen asuntolan asukkaille kerroimme vapaaehtoisparini kanssa, että naapuriasuntolan asukkaat tulisivat käyttämään suihkua, koska heillä ei toimivaa suihkua ole. Asia selvisi sujuvalla suomen ja englannin sekoituksella, vaikka naapuriasuntolan asukkaat olivat hieman nyreitä asiasta. Punaisen Ristin vapaaehtoisliivi antoi tilanteessa meille vapaaehtoisille vahvemman pohjan ohjeistaa turvapaikanhakijoita poikkeustilanteessa.

Palasin takaisin putkirikkoiseen asuntolaan mukanani Disney-palapelilaatikko, jossa on seitsemän erilaista palapeliä sekä kahdet erilaiset muistipelikortit. Tämän käytävän varrella asuu pääosin arabiankielisiä lapsiperheitä. Näytin pelejä lapsille ja sain tulkkausapua samaiselta perheenäidiltä. Kerroin, että teemme palapelejä ja pelaamme muistipelejä yhdessä yhteisessä tilassa, sitten kerään pelit jotta toisetkin lapset pääsevät leikkimään.

Alkusähellyksen jälkeen yhden pöydän ääressä istui joukko noin 7-12 vuotiaita tyttöjä, jotka hyvin keskittyneesti rakensivat vuorotellen kaikki palapelit, osin paikalle käyneiden äitien ja isien avulla.
Eläinaiheiset muistipelikortit pyörivät toisella pöydällä taaperoiden katsottavana ja pelattavana. Kolmannen pöydän ääressä pelasin pienten poikien kanssa muistipeliä autokorteilla. Meillä ei ole lainkaan yhteistä kieltä, mutta esimerkin avulla näytin, kuinka peli etenee. Voi sitä riemua kun oikea pari löytyi! Yksi poika oli erityisen innostunut, hän aloitti korttien jakamisen aina vaan uudestaan päättyneen kierroksen jälkeen.

Yhteinen hetkemme kesti vajaan kaksi tuntia. Sekä lapset että vanhemmat olivat kiitollisia hieman erilaisesta illasta. Minusta oli ihanaa nähdä lasten keskittyvän touhuamaan niin kuin lasten kuuluukin. Palapelit ja muistipelit sain talteen lähes kokonaisuutena, ja ne jäivät ohjaajille/ muille vapaaehtoisille käytettäväksi toisena hetkenä, joko näiden perheiden tai muiden kanssa. Omat lapseni (8 ja 10 v.) ehkä kaipaavat pelejään mutta ymmärtävät miten paljon iloa ne voivat tuoda turvapaikanhakijalapsille.

Apuasi tarvitaan. Pienikin hetki hätämajoituskeskus-/ vastaanottokeskusvapaaehtoisena voi olla merkitsevä niille henkilöille, jotka siellä kohtaat. Lisätietoa tästä mahdollisuudesta saat laittamalla sähköpostia osoitteeseen spr.vapaaehtoiseksi@gmail.com.

Riina Myyryläinen
Kuopion osaston vapaaehtoinen