Alkuhulinasta selvittyä aloin tutustua keskuksen asukkaisiin, ja tänä päivänä tunnistankin jo melkein kaikki, ainakin kasvoilta. Asukkaista puolet on lapsia, ja suurin osa perheitä. Joukossa on käytännön ammattien osaajia sekä korkeakoulutettuja, nuoria sekä vanhoja. Kaikilla on jotain jaettavaa toisilleen sekä meille vapaaehtoisille. Yksi osaa leikata hiuksia, toinen neuvoa parhaan pita-leivän ohjeen ja kolmas opettaa arabiaa tai kurdia.
Mitä vapaaehtoisena sitten pääsee touhuamaan? Itse olen pelaillut lasten kanssa jumppasalissa, piirrellyt, opettanut kieltä ryhmille ja yksittäisille ihmisille, ohjannut siivousta ja jakanut ruokaa asukkaille. Mikäli vapaaehtoisella on idea toimintatuokioon, sen pääsee varmasti toteuttamaan!
Toki elo keskuksella ei aina ole helppoa. Pyykinpesukoneita on saatu vaahtoamaan Fairylla, lapset ovat unohdelleet hattuja ja lapasia ulkoillessaan ja sairastuneet flunssaan, eikä kielimuuriakaan olla aina pystytty onnistuneesti ylittämään.
Onnistumisen kokemuksiakin on kuitenkin koettu esimerkiksi suomen kielen yy-harjoitusten jälkeen. Keskukselle tullut myös lisää väkeä, muun muassa vastasyntyneen pikkuisen ja uusien palkattujen ohjaajien myötä.
Vaikka alkuhärdelli on ohi, vapaaehtoisia tarvitaan kipeästi. Turvapaikkapäätöstä odotellessa voi aika käydä pitkäksi, mutta vapaaehtoisten ohjaaman toiminnan avulla saadaan päiviin rytmiä ja mielekkyyttä. Näppärillä yhteiskyydityksillä kaikki halukkaat pääsevät Suonenjoelle myös Kuopiosta.
Tervetuloa mukaan uudet vapaaehtoiset!
Emma Jolkkonen
-vapaaehtoinen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti