15 tuntia

Joskus tunnit ovat pidempiä kuin 60 minuuttia. Varsinkin, jos tunteja ja minuutteja alkaa kertymään. Kuinka pitkiksi ne voivatkaan venyä? Kuinka hitaasti aika voi kulkea?

Olepa 15 tuntia töissä. Tunnit pitenevät kuluessaan. Viimeiset tunnit hidastavat kulkuaan entisestään. Festareilla päivystämässä sama 15 tuntia menee hyvin nopeasti. Kuuntelet muutaman bändin, liikut alueella ja jammailet muiden mukana. Kohta olet jo omassa punkassasi nukkumassa.

Hädän hetkellä 15 tuntia on ikuisuus.

Puheenjohtajamme Jounin kirjoitus sai minut muistelemaan lähivuosien katastrofeja, joista puhuttiin ja uutisoitiin paljon. Me kaikki muistamme vuonna 2010 sattuneen Haitin maanjäristyksen. Suomessa ensimmäiset toimenpiteet katastrofin uhrien auttamiseksi käynnistettiin vain 2,5 tuntia järistyksen tapahduttua. Tunti tämän jälkeen maailmalle levisi tieto, ettei Haiti pärjää yksin tilanteen kanssa. Avunpyyntö Kansainväliselle Punaiselle Ristille lähtee samantien Haitista eteenpäin. On tapahtunut jotain todella vakavaa.

Samaan aikaan, kun Geneve vastaanottaa viestiä avun tarpeesta, ovat suomalaiset jo toimimassa "varmuuden vuoksi". Kun avunpyyntö tavoittaa Geneven koordinoimana Suomen, on ennätetty tehdä paljon valmisteluja. Kuusi ja puoli tuntia järistyksen jälkeen ensimmäinen suomalainen auttaja on valmistettu matkaan arvioimaan ja koordinoimaan avun tarvetta järistysalueella. 15 tunnin kuluttua järistyksestä suomalainen auttaja, osana kansainvälistä tiimiä, on ilmassa matkalla Haitiin.

Perillä Haitissa auttajaryhmä on vajaa vuorokausi järistyksestä.

Palataan hetkeksi takaisin Suomeen ja normaaliin elämäämme. Katson kelloa, 05.33. Olen jälleen "virkatyövuorossani" tavannut paljon ihmisiä, ollut osa heidän elämäänsä ja auttanut heitä senhetkisessä hädässään. Työvuoroni aikana olen selittänyt kertoja toisensa jälkeen, että kaikki on kunnossa, että lääkäri tulee, kun on teidän vuoronne ja että teitä ei ole unohdettu, kyllä kaikki järjestyy. Odottavan aika on pitkä. 15 tunnin työvuoroni aikana potilaat ovat ennättäneet vaihtua useasti. Avun tarvitsijoita on paljon. Onneksi on myös auttajia sekä virkatyössään että vapaaehtoisena.

Kotiin lähtiessäni katson puhelinta: Ei etsintähälytysviestejä, ei tarvetta henkiselle tuelle. Voin jälleen huokaista tyytyväisenä ja kaivautua omaan sänkyyni lämpimän peiton alle. Vaikka lähiseudullani on kaikki tällä hetkellä hyvin, paikallinen Punainen Risti on valveilla auttamaan tarvittaessa.

Avun perille saannista Haitiin voit lukea osoitteesta http://www.punainenristi.fi/tutustu-punaiseen-ristiin/tyomme-maailmalla/avun-muodot/katastrofityo/katastrofin-aikaan Samaa sivua olen myös käyttänyt lähteenä tätä blogitekstiä kirjoittaessani.

Laura

-ensiapuryhmäläinen-