Partiotytön tie ensiapukurssille kulki ensin erilaisten
suoritusten ja merkkitehtävien kautta Ensiapu-1 kurssille Vuorelassa. Olin
lukiolainen, kun kävin Ensiapu-2 kurssin Kuopion kansalaisopistossa Hatsalan
koululla. Loppuharjoituksessa oli potilaina SPR Kuopion osaston silloisia
ensiapuryhmäläisiä. Harjoituspalautteen lopuksi he kutsuivat mukaan paikallisen
ryhmän toimintaan. Ajattelin, että miksei, auttaminen on minulla verissä,
olinhan partiolainen jo toisessa sukupolvessa.
Kokoontumiset olivat tuolloin tiistai-iltaisin. Yhden
kurssikaverin kanssa mietittiin yhdessä EA-kerhoiltaan menoa ja muutaman kerran
otin häneen yhteyttä: "Lähdetäänkö huomenna sinne EA-ryhmään?"
Silloin kaksikymmentä vuotta sitten soitettiin lankapuhelimella ja sovittiin
asiat hyvissä ajoin etukäteen. Milloinkaan tuolle kaverille ei sopinut, mutta
en lannistunut siihen. Minä halusin mukaan katsomaan ja kokemaan itse,
millaista on olla ensiapuryhmäläinen.
Niinpä yhtenä helmikuisena tiistaina, tasan 20 vuotta
aiemmin, kuin Laura avasi tämän vapaaehtoisten blogin, suuntasin kulkuni
Puijonkatu 9 Kuopiossa. Kävelin ennestään tuntemattoman rappukäytävän kierreportaat
ylös ja soitin arasti ovikelloa. Minua jännitti ja mietin, että tunnenkohan
sieltä ketään. Kerhotilaan astuttuani katseeni kiersi huonetta, olihan siellä
ne harjoituksessa olleet "potilaat" ja huomasin yhden lukiotoverini,
Tuijan, istuvan yksin. Menin hänen viereensä ja niin sain kuulla lisää
ensiapuryhmästä ja silloin kerhoillan aiheena olleista väestönsuojelusta ja kotivarasta.
Tiistaisin kokoonnuimme harjoittelemaan erilaisia
taitoja, kuten tajuttoman ensiapua, elvytystä, haavan sitomista ja 3K:ta sekä
auttamiseen liittyviä asioita: alkusammutusta, etsintää jne. Vuoden päästä
keväällä pääsin jo mukaan päivystyspalvelukurssille ja sitä myöten mukaan ensiapupäivystyksiin
monenlaisiin tapahtumiin. Silloin sain jo lisätehtävää myös ensiapuryhmän
sihteerinä. Muutaman vuoden päästä kävin EA-3 kurssin Nipas-Tahkolla. Tuo EA-3-kurssi
on edelleenkin perusteellisempi ensiapuharjoitus- ja ryhmätoimintakurssi, jossa
kaikki ovat vuorollaan potilaan, auttajan ja harjoituksen suunnittelijan ja
järjestäjän rooleissa.
Kun harrastukselle antaa pikkusormen, se vie pian koko
käden. Lukion jälkeinen vuosi oli elämässäni yksi monipuolisimpia: Olin välillä
melkein kokopäiväinen vapaaehtoinen. Tutuksi tulivat Pelastusopiston
harjoituksissa potilaana olo, Veripalvelun liikkuvan yksikön
vapaaehtoistehtävät, ensiapupäivystäjänä toimiminen, etsintäketjussa kadonneen
etsiminen, Nälkäpäivä-lipaskerääjänä olo ja Punaisen Ristin esitteleminen
kouluilla tai torilla. Puolet tuosta vapaavuodesta tein koulunkäyntiavustajan
töitä ja toki vapaa-ajalla silloinkin SPR-vapaaehtoisuus vei mennessään. Varmasti
elämäni merkittävin askel oli tuo ensimmäinen ensiapuryhmän kerhoilta
helmikuussa 1993. Tuon kerhoillan alustajan, Jounin, kanssa päätimme muutamaa
vuotta myöhemmin jakaa elämämme mittaisen yhteisen matkan.
Näinä kahtena vuosikymmenenä olen saanut Punaisen
Ristin toiminnassa monia uusia ystäviä niin Kuopiosta kuin ympäri Suomeakin. Olen
saanut mahdollisuuden opiskella Punaista Ristiä ja ryhmänjohtamista lisää muun
muassa Ensiapu-PROMO ja Järjestökouluttaja-koulutuksissa. Ja nyt tiedottajan
tehtävissä minulla on etuoikeus ja oivallinen mahdollisuus kertoa laajasti
osastomme vapaaehtoistoiminnasta kaikille kiinnostuneille ihmisille.
Punaisessa Ristissä minusta parasta on se, että
jokaiselle löytyy omanlainen ja itselle sopiva vapaaehtoisen polku. Jokainen
saa itse vaikuttaa siihen ja kertoa minkä verran on valmis antamaan
vapaa-ajastaan yhteiseen hyvään ja auttamiseen. Otetaan yhdessä
merkityksellisiä vapaaehtoisen askeleita!
Heli Nuutinen
tiedottaja
SPR Kuopion osasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti