”Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii --” laulaa Pave Maijanen. Laulun sanoma on aina puhuttanut minua. Pidän biisin ”jytkeestä”, mutta erityisesti sanoista. Oletteko kiinnittäneet huomiota, että laulussa kehoitetaan erityisesti huolehtimaan ensin itsestä ja sitten muista?
Alkuviikosta podin ”huonoa vapaaehtoisomatuntoa”. Tiistaina kokoontui osastomme Henkisen tuen valmiusryhmä, johon ensiapuryhmän lisäksi kuulun. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Samalle viikolle osui myös ”virkatyöyöni”. Jo ennen viikon alkua kävin itseni kanssa keskustelua siitä, menenkö tapaamiseen vai en. Voisin toki käydä tapaamisessa ja jatkaa siitä töihin tai voisin yksinkertaisesti nukkua pidempään ja mennä virkeämpänä töihin. Toki jälkimmäisessä tapauksessa ”huonon omatuntoni” kanssa.
Jokin sai silmäni auki. Maanantaina, yövuoron jälkeen heränneenä, luin uusinta Kennelliiton Koiramme lehteä (3/2013, s.76-84). Lehdessä kaksi syöpää sairastavaa naista kertoo koiraharrastuksestaan ja siitä, kuinka koirat antavat voimaa hankaliinkin elämäntilanteisiin. Erityisesti kiinnitin kuitenkin huomiota toisen henkilön kommentiin, jossa hän kertoo Etsijäkoira-harrastuksensa yhteensovittamisesta syöpähoitoihin ja muuhun elämään. Hän painottaa, että keneltäkään ei voida vaatia aina valmiutta lähteä harjoituksiin tai hälytyksiin. Silmäni avautuivat lopullisesti kappaleen viimeisen kommentin luettuani: ”Sama koskee muutakin vapaaehtoistyötä. Vapaudesta, ei kahlitsevista odotuksista, kumpuaa ilo tehdä.”
Vastaus oli nenäni edessä. Joskus täytyy huoltaa itseäänkin. Toisen vaakakupin ”vapaaehtoistyö” ja toisen ”oma hyvinvointi” saivat uusia painoarvoja. Kuten arvaatte, oma hyvinvointi vei voiton.
On autettava ensin itseä, että on kykenevä auttamaan muita. Väsymys, mielessä pyörivä asia tai puolikuntoisuus esimerkiksi flunssan vuoksi ovat varsin hyviä syitä keskittyä vain itseensä. Ihminenhän on luotu kokonaisuudeksi, jonka hyvinvointi koostuu palasista. Näitä palasia ovat fyysinen, psyykkinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, ja mikäli jossakin näistä on hetkellistäkin huonoutta, ei ihminen voi täydellisen hyvin. Ihmisiähän me vapaaehtoisetkin olemme.
Jäinpä siis nukkumaan kotiin, kun muut kokoontuivat henkisen tuen merkeissä harjoittelemaan ja keskustelemaan. Olen mukana ensi kerralla, mikäli työvuoroni, ja oma hyvinvointini, nämä sallivat.
”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa --”
Laura
-ensiapuryhmäläinen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti