Ensiapuryhmä tekee kouluyhteistyötä

Usein ensiapuryhmää kysytään kouluihin antamaan ensiapuopetusta. Niin kävi nytkin. Muutama viikko sitten osallistuin kahteen erilaiseen kouluyhteistyö tapahtumaan. Molemmissa tapahtumissa oli tarkoitus opettaa lapsille ensiapua.

Ensimmäisenä päivänä olimme Kuopion uimahallin pihalla pitämässä ensiapurasteja tajuttomuudesta ja lapsen elvytyksestä. Aivan uusi Vesisankarit-tapahtuma järjestettiin Kuopiossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli myös paljon muita vesiaiheeseen liittyviä rasteja. Lapset tulivat luokittain rasteille ja niin myös minunkin rastille. Aikaa rastilla toimimiseen oli 12 minuuttia. Se on aika vähän, jos miettii elvyttämisen opettamista.

Suunnittelin toimintaa niin että supistin alkuperäisen ohjeen helposti muistettavaan versioon, niin että se jäisi jokaiselle mieleen ja olisi mahdollisuus oppia helposti. Tein sillä tavoin, että juniorinukke oli mahallaan alustan päällä. Lähdin opastamaan niin kuin tajuttoman ensiavussa aloitetaan: ensin herätellään -->hän ei herää -->soitetaan apua -->käännetään hänet selälleen--> avataan hengitystiet ja tutkitaan hengitys--> hengitystä ei löytynyt, joten aloitimme elvyttämisen rytmillä 30 painelua ja 2 puhallusta. Tällä yksinkertaistetulla toiminnalla toivoin että lapsillekin jäi mieleen ero tajuttoman ja elottoman välillä. 

Toisaalta minua harmitti se, että tiesin että alle murrosikäisen lapsen elvyttämisprotokollaan kuuluvan muutakin, mutta ajan puitteissa tiesin samalla sen että on täysin mahdoton ennättää opettaa ja harjoitella kunnolla kyseisellä protokollalla rajatussa ajassa. Toisekseen asetuin lasten kenkiin mietin että todellisessa hätätilanteessa, jossa muutenkin on painetta, lapsen on mahdoton muistaa oikeita protokollia. Mm. kuinka monta puhallusta ensin ja missä vaiheessa soitan hätäkeskukseen.

Hienoa oli nähdä kuinka aktiivisesti lapset osallistuivat harjoittelemaan. Ensin näytin täydellisen mallisuorituksen suunnitelman mukaisesti ja sen jälkeen kaikki, jotka halusivat, saivat harjoitella / kokeilla elvyttämistä. Tästä tuli monelle ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä tarjosimme matalan kynnyksen harjoitteluhetken jokaiselle halukkaalle. Ei haitannut yhtään jos ei osannut tai ei onnistunut heti tekemään oikein. Tekemisestä jäi mieleen kokemus ja varmasti myös oppi, mikäli vastaan tulisi elvytystilanne. Hienoa oli huomata kuinka lähes täydellisiä suorituksia oli muutamilla. Siitä tuli valtava riemu ja ajatus olisipa ensiapuopettaminen aina näin antoisaa.

Tämän jälkeen seuraavana päivänä oli luvassa Pyörön koulun leirikouluilta. Sinnekin meidät oli pyydetty pitämään ensiapuharjoituksia. Mukanani oli ensiapuryhmästä toveri, jonka kanssa sain jakaa tehtäviä.

Edellisestä päivästä väsyneenä minulla ei oikein ollut suunnitelmaa illan varalle, mutta se ei haitannut: Punaisella Ristillä on hyvä tapahtumamalli tämmöisten tilanteiden varalle. Malli on Osaa auttaa, osaa pelastaa -rastitaulut.

Juuri ennen tilanteen alkamista teimme pikaisen suunnitelman niin että jaoimme kullekin parille yhden taitorastitaulun. He saivat hetken miettiä ja jutella keskenään aiheesta ja sen jälkeen toverini kanssa kerroimme ja näytimme jokaisesta aiheesta pääpiirteet, jonka jälkeen jokainen harjoitteli.
Nuoret osallistuivat hyvin. Harjoitusten aiheet antoivat myös jonkin verran puheenaihetta, joka on monessa tilanteessa paras oppimisen keino. Nuorilta löytyi jo pohjia opituille asioille.

Kun olimme käyneet kaikki aiheet läpi, kiitimme siitä että saimme tulla pitämään ensiapuharjoitteita. Jaoimme heille jokaiselle pienen Osaa auttaa, osaa pelastaa -esitteen ja aivan lopuksi annoimme lahjoituksena ensiapulaukun. Meitä puolestaan kiitettiin herkullisella iltapalalla.

Kuvia tästä ei ole, mutta sitäkin parempi kokemus. Illasta jäi hyvä fiilis ja tämän tekstin myötä haluan haastaa jokaisen ensiapuryhmäläisen mukaan tällaisiin ryhmäiltojen ulkopuolella oleviin tapahtumiin.

Itse ensiavun tai ensiavun opettamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Pääasia on, että jokainen osaisi ja uskaltaisi auttaa!

Riikka

- ensiapuryhmän johtaja -