Terveisiä Genevestä, osa 2

Musée international de la Croix-Rouge et du Croissant-Rouge: Défendre la dignité humaine

Ihmisarvo merkitsee elämän kunnioitusta ja yksilön koskemattomuutta..

Näillä sanoin alkoi ensimmäinen näyttelykokonaisuus museolla. Kuin itseoikeutetusti kokonaisuuden avasi herra Henry Dunant kirjoituspöytänsä takaa. 

Herra Dunant'n silmien kerrottiin auenneen Italian Solferinossa, jonka kauheudet kohdattuaan, hän päätti "muuttaa maailmaa". Ajatusten pohjalta syntyi ensimmäinen Geneven sopimus, jonka alkuperäisversio oli nähtävillä museossa.

Geneven sopimuksen allekirjoittajina oli toki muitakin kuin Henry Dunant

Geneven sopimus jakoi näyttelyhuoneen jalan kanssa. Jalka oli huoneen korkuinen, iso ja sen jalkapohjan alle heijastettiin lattiaan kuvia. Näytti,kuin se olisi murskannut kuvat alleen. En tiedä, mitä arkkitehdit olivat ajatelleet jalan symboloivan, mutta itsessäni se herätti kaksi ajatusta: Samalla kun se "inhimillisyyttä" ja "ihmisarvoa" muistuttaen esitteli ympärillään vaihtuvien ihmisten kuvat, se myös "polki" pahaa alleen muistuttaen, että me ihmiset yhdessä pystymme kyllä parempaankin kunnioittaessamme toinen toisiamme. Alla muutama kuva jalasta.

Näyttelykokonaisuuden seuraava huone kertoi punaisen ristin (puolikuun ja kristallin) toimivan suojamerkkinä. 

Seuraavassa huoneessa oli nostettu esille lahjoja, joita Punaisen Ristin työntekijät olivat saaneet vangeilta vankilavieralujen aikana. Mikäli ymmärsin englanninkielistä selostusta oikein, vankilavierailuilla tarkoitettiin tässä tapauksessa erityisesti sotavanki-vankiloita eikä "normaaleja" valtioiden ylläpitäimiä rangaistuslaitoksia. Vierailujen tarkoituksena oli tarkistaa puolueettomana, että sotavankeja kohdellaan inhimillisesti. Vierailun päätyttyä työntekijät kirjoittivat näkemästään raportin, jonka pohjalta voitiin "vaatia" (liekö väärä sana, mutta joka tapauksessa) vankilaolojen parannusta.

Näyttelykokonaisuuden toiseksi viimeisessä huoneessa pääsimme tapaamaan henkilöitä, joita olimme tavanneet ihan alkajaisiksi "Todistajien kammioksi" nimetyssä erillisessä huoneessa. Huone oli hiljainen, jossa ihmisten kuvat "tuijottivat" takaisin. Nyt uusintatapaamisella ihmiset kertoivat meille elämästään ja siitä, kuinka Punainen Risti oli heitä auttanut elämässä. 

Chamber of witnesses - Todistajien kammio

"Ihmisarvon puolustaminen" -näyttelykokonaisuuden päätti taideteos, Colours of Dignity - Arvokkuuden värit. Taideteos eli sen mukaan, mihin itse laitoit kätesi.

Yksi osa museosta on nyt kuljettu läpi. Millaisia tuntemuksia se sinulle herätti? Seuraavassa blogissa menemme tutustumaan Punaisen Ristin työhön perhesiteiden yhdistäjänä. 

Teksti: Laura, ensiapuryhmäläinen
Kuvat: Laura Tossavainen, Zaida Kosonen